Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää olla mukava kun ei muutkaan ole!
08.05.2018 |
Koskaan ei saa mitään kivaa vastineeksi vaan pelkkää vittuilua ja mulkoiluja kun koittaa jotain kivaa tehdä ilman taka-ajatuksia. Pitääkö itsekkin alkaa mörökölliksi muiden tapaan, ei sanota huomenta, ei kiitetä, ei arvosteta paskan vertaa .. Miten helvetissä tälläisessä maailmassa voi elää, kokoajan ihmisillä naama norsun vituilla vaikka olisi muuten hyvä päivä mutta kun on liian kuuma/sataa/tuulee liikaa .. ennen kuin ketään edes aloittaa vastaamaan "No ei kaikilla voi olla hyvä mieli aina" Tiedän ja ymmärrän mutta jos koko saakelin päivä pitää murjottaa pienestä vastoinkäymisistä niin ihmettelen kyllä miten elämässä pärjää.
Ei edes peruskäytöstapoja osata.
T. Erittäin turhautunut 20.v nainen
(Tiedostan kirjoitusvirheet, olen liian turhautunut korjatakseni)
Kommentit (31)
Mäkin oon oppinut, että oon mukava vaan lähipiirilleni, muille näytän norsunvittunaamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä vittuilijat ja mörököllit eivät osaa ottaa vastuuta omista tunteistaan ja ovat pinnan alla kateellisia positiivisemmille ja ratkaisukeskeisemmille ihmisille. Varsinkin nuoren ihmisen hyväntuulisuus koetaan henkilökohtaisena loukkauksena ja sitä sitten selitetään sillä, että "kyllä se ikä vielä tuotakin opettaa".
Suomessa on lisäksi se kummallinen käsitys valloillaan, että positiivisilla ja avuliailla ihmisillä on aina joitain taka-ajatuksia: mitähän se minusta oikein tahtoo, kun noin mukavaksi heittäytyy! Ihan oikeasti tässä maassa on paljon tunne- ja itsetuntovammaisia ihmisiä varsinkin vanhemmassa sukupolvessa ja moni ei tiedä mitään muuta keinoa sen käsittelyyn, kuin jollain tapaa "parempien" ihmisten lyttäämisen. Psykoterapeuteille ja elämäntaidonvalmentajille olisi tässä maassa erittäin antoisat markkinat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
koittaa jotain kivaa tehdä ilman taka-ajatuksia.
Olen Joeyn kanssa samaa mieltä, että tällaista asiaa ei ole olemassakaan. Kyse on aina jollain tasolla itsekkyydestä. Vai voiko joku sanoa asian, jossa Joey olisi väärässä?
Ihmiset on niin nuukia että turhaan edes kuvittelisin mitään vastineeksi .. lähinnä ajattelin että jos vaikka autan remontissa niin vastavuoroisesti henkilö voisi halutessaan auttaa minua jonkun projektin kanssa, en kuitenkaan pakota. Tosi usein esimerkiksi työpaikalla pöytiä pyyhittäessä pyyhin työkaverin pöydän mutta tyyppi harvoin huomaa ja vielä harvemmin kiittää.
Ap
Ymmärrän. Itse olen samoissa mietteissä.
Olen hyvin ystävällinen, kohtelias, huomaavainen, kiltti ihminen. Pinnani on pitkä. Olen huomannut, että yleensä saan ne ärjyimmätkin ihmiset "sulamaan" jossain vaiheessa, kun olenkin vaan vastannut töykeyteensä ystävällisyydellä, kohteliaisuudella ja avuliaisuudella.
Näköjään olen nyt törmännyt siihen poikkeukseen, valitettavasti hän on vieläpä lähiesimieheni. Neljä vuotta olen ärjyilystään huolimatta itse ollut häntä kohtaan ystävällinen ja kohtelias (muut eivät niinkään), mutta kun hän ei edelleenkään ole muuttanut käytöstään mua kohtaan, alkaa pinnani olla täysi.
Alan puhua hänelle yhtä töykeään sävyyn ja lyhyesti, kuin hänkin minulle. Jos hän tekee jonkun virheen, teen siitä ison numeron ja vitsin kertoen asian kaikille läsnäoleville naureskellen. En hymyile jutuilleen, enkä osoita minkäänlaista mielenkiintoa häntä kohtaan.
Tulkoon vaikka potkut, nyt on vaan mitta täys. Niin metsä vastaa, kuin...
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itse olen samoissa mietteissä.
Olen hyvin ystävällinen, kohtelias, huomaavainen, kiltti ihminen. Pinnani on pitkä. Olen huomannut, että yleensä saan ne ärjyimmätkin ihmiset "sulamaan" jossain vaiheessa, kun olenkin vaan vastannut töykeyteensä ystävällisyydellä, kohteliaisuudella ja avuliaisuudella.
Näköjään olen nyt törmännyt siihen poikkeukseen, valitettavasti hän on vieläpä lähiesimieheni. Neljä vuotta olen ärjyilystään huolimatta itse ollut häntä kohtaan ystävällinen ja kohtelias (muut eivät niinkään), mutta kun hän ei edelleenkään ole muuttanut käytöstään mua kohtaan, alkaa pinnani olla täysi.
Alan puhua hänelle yhtä töykeään sävyyn ja lyhyesti, kuin hänkin minulle. Jos hän tekee jonkun virheen, teen siitä ison numeron ja vitsin kertoen asian kaikille läsnäoleville naureskellen. En hymyile jutuilleen, enkä osoita minkäänlaista mielenkiintoa häntä kohtaan.Tulkoon vaikka potkut, nyt on vaan mitta täys. Niin metsä vastaa, kuin...
Melkein sama tilanne! Paitsi että oma esimies on suhteellisen samanlainen kuin minä mutta auta armias noita muita työntekijöitä, ihan kamalia! Vaikka olisi hyvä päivä (Ei paljon ruuhkaa, jää aikaa tehdä mieleisiä hommia) niin jostain täytyy päästä murjottamaan, viimeksi yksi työkaveri tulistui kahvinkeittimen likaisuudesta minulle, en itse juo kahvia mutta taukotilaa siivotessa joskus putsaan koneen, nyt en putsannut ja sekös huomattiin heti mutta silloin ei huomata kun putsaan, henkilö ei pyytänyt anteeksi käytöstään tilanteen jälkeen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlaista täälläkin. Olen alkanut opettelemaan tervettä itsekkyyttä, mutta ilkeilemään en aio ryhtyä. Käytöstapoja ja huomaavaisuutta arvostan.
Voi ap, voima olkoon kanssasi. Joskus tunnen, että olen syntynyt ”väärään maahan”. Ehkäpä sinäkin haet jotain muuta, kuin sitä mikä on vallitsevaa tila. Tässä Suomi-nimisessä maassa suurin toiselle yksilölle annettu kohteliaisuus on välimatka, etäisyys. Ettei vaan kukaan häiritse. Ja tosiaan kiittäminen, hymyily, toisen huomioiminen (ei kuitenkaan toisen suomalaisen) , vapautuneisuus, ne on varattu etelän lomia varten. Silloin suomalainenkin rentoutuu, kunhan ei vaan toinen suomalainen ole näköpiirissä. Silitten vaikka vaihdetaan kieli, ettei muut tajua, että ollaan samasta maasta. Tämän maan kansa on siinnyt joistain epäsosiaalisista jurottajista. Meille sosiaalisille se on taakka (ollaan vähemmistössä), enemmistön säännöksillä mennään. Siispä vedä hymysi pyllyyn ja naama sille norsun tussulle. Näin enemmistö pysyy tyytyväisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa. Missä näitä mörököllejä on? Ihan kuin eläisin eri maassa. Piti oikein jäädä miettimään, että missä näitä ankeita ihmisiä on tullut tavattua. Yhden kerran muistan, kun jouduin menemään bussilla kotiin (autosta meni rengas) ja kuskilla oli nyrpeä ilme. Mietin hetken, että kommentoinko sitä, että on eka kerta bussilla kymmeneen vuoteen. Uskalsin ja kuski alkoi nauramaan ja toivotti tervetulleeksi toistekin. Tuli hyvä mieli!
Itse ymmärrän sen, että aina ei jaksa hymyillä (jos koskaan) mutta pitäisi ihmisen vaivautua sen verran, että kohtelee kanssaeläjiään kunnioittaen. Maailmasta tulisi paljon mukavampi paikka elää kaikille. Harmi kyllä, kaikki eivät ole oppineet käytöstapoja lapsena. Voi olla, että jotkut on jopa kasvatettu itsekkääksi, koska niin pärjää elämässä helpoiten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
koittaa jotain kivaa tehdä ilman taka-ajatuksia.
Olen Joeyn kanssa samaa mieltä, että tällaista asiaa ei ole olemassakaan. Kyse on aina jollain tasolla itsekkyydestä. Vai voiko joku sanoa asian, jossa Joey olisi väärässä?
Ihmiset on niin nuukia että turhaan edes kuvittelisin mitään vastineeksi .. lähinnä ajattelin että jos vaikka autan remontissa niin vastavuoroisesti henkilö voisi halutessaan auttaa minua jonkun projektin kanssa, en kuitenkaan pakota. Tosi usein esimerkiksi työpaikalla pöytiä pyyhittäessä pyyhin työkaverin pöydän mutta tyyppi harvoin huomaa ja vielä harvemmin kiittää.
Ap
"... ilman taka-ajatuksia... "?
Osaan minä käytöstavat, mutta en vain noudata muiden laatimia "lakeja".
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi epäsosiaalisia, jotka eivät jauha edes säästä tai muuta smalltalkia, moititaan, vaikka itse ollaan ihan tuppisuuna, kun jäädään kahden.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itse olen samoissa mietteissä.
Olen hyvin ystävällinen, kohtelias, huomaavainen, kiltti ihminen. Pinnani on pitkä. Olen huomannut, että yleensä saan ne ärjyimmätkin ihmiset "sulamaan" jossain vaiheessa, kun olenkin vaan vastannut töykeyteensä ystävällisyydellä, kohteliaisuudella ja avuliaisuudella.
Näköjään olen nyt törmännyt siihen poikkeukseen, valitettavasti hän on vieläpä lähiesimieheni. Neljä vuotta olen ärjyilystään huolimatta itse ollut häntä kohtaan ystävällinen ja kohtelias (muut eivät niinkään), mutta kun hän ei edelleenkään ole muuttanut käytöstään mua kohtaan, alkaa pinnani olla täysi.
Alan puhua hänelle yhtä töykeään sävyyn ja lyhyesti, kuin hänkin minulle. Jos hän tekee jonkun virheen, teen siitä ison numeron ja vitsin kertoen asian kaikille läsnäoleville naureskellen. En hymyile jutuilleen, enkä osoita minkäänlaista mielenkiintoa häntä kohtaan.Tulkoon vaikka potkut, nyt on vaan mitta täys. Niin metsä vastaa, kuin...
Oikein hyvä. En pidäkään mielistelijöistä.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi epäsosiaalisia, jotka eivät jauha edes säästä tai muuta smalltalkia, moititaan, vaikka itse ollaan ihan tuppisuuna, kun jäädään kahden.
Se kuuluisa projisointi. On niin paljon kätevämpää ulkoistaa kaikki omat angstit muihin kuin opetella käsittelemään niitä itse. Ihan oikeasti mietityttää, että kuinka isolla osuudella suomalaisista aikuisista itse asiassa on aikuisen tasolla oleva tunne-elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi epäsosiaalisia, jotka eivät jauha edes säästä tai muuta smalltalkia, moititaan, vaikka itse ollaan ihan tuppisuuna, kun jäädään kahden.
Se kuuluisa projisointi. On niin paljon kätevämpää ulkoistaa kaikki omat angstit muihin kuin opetella käsittelemään niitä itse. Ihan oikeasti mietityttää, että kuinka isolla osuudella suomalaisista aikuisista itse asiassa on aikuisen tasolla oleva tunne-elämä.
Ettet vaan nyt syyttelisi muita?
Sinkkumies
Olen jo nelikymppinen ja aika pettynyt ihmisiin, vaikka mitään julmuuksia ei ole mulle tehty. Sukulaisille olen itsestäänselvyys, mulle voi tehdä ohareita ja puljata loputtomiin tapaamisten kanssa. Kätevä multa yrittää udella muiden ihmisten asioita. Vanhukset mahdottomimpia, vyöryttävät itsekehunsa kuuntelematta mua lainkaan. Anopilla vain vaatimuksia, ei mitään kunnioitusta meidän perhe- elämälle. Tuttavat yrittävät lykätä mulle lapsiaan ja kyselevät lasten tarvikkeita. Kavereille olen puheissa rakas mutta vastavuoroisuutta ei ole eli kukaan ei tule tapaamaan minua.
Mietin lopettaisinko sitten muiden eteen ponnistelun kokonaan. Itsekkääksi muuttuminen olisi aika surullista tavallaan.
Olen 50. Itsetunto on kohdallaan. Kohtelen muita asiallisesti. Ei minua heilsuta vähääkään muiden käytös. En edes näe mitään huonoa käytöstä. Olen ystävällinen ja puhun usein vieraille. Saan ihan kohteliasta vastakaikua. Ulkomailla asuessa ihmiset oli ihan samanlaisia kuin täällä. Vaikka puhuttaisiin enemmän, asenteet puheen takana on ihan samoja
Hienoa,
olet löytänyt nyky-yhteiskunnan sisimmän olemuksen.
Olen Joeyn kanssa samaa mieltä, että tällaista asiaa ei ole olemassakaan. Kyse on aina jollain tasolla itsekkyydestä. Vai voiko joku sanoa asian, jossa Joey olisi väärässä?