Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tulossa isovanhemmaksi?
08.05.2018 |
Meinasitko ottaa osaa lapsiperheen elämään, edes joskus, silloin kun kutsutaan? Meinaan vain, että omat vanhempani eivät ja kyllä heitä on harmittanut, kun nyt vanhempana eivät enää jaksa, vaikka tahtoa onkin tullut. Se mahdollisuus on mennyt jo ja ikuisesti hukattu!
Alkaa olla luopumisen aikaa, niin elämästä, lapsista kuin lapsenlapsistakin. He saavat jo apua meiltä, mutta olisivat voineet nuorempina olla aktiivisempia meidänkin suuntaan. Ainakin heillä oli omat vanhemmat esimerkkinä, sillä minuakin hoiti mummo, jopa siinä määrin, että en edes ajatellut, että omat vanhempani koskaan huolehtisivat. Minusta ja serkuistani huolehtivat myös tädit ja sedät, sillä vanhempamme kuuluivat suuriin ikäluokkiin, heitä riitti. Vanhempani tottuivat perheyhteisössään, että aina joku auttaa, vaikka eivät sitten itse auttaneetkaan meitä.
Kommentit (3)
Aion auttaa pyydettäessä, jos lapseni joskus lapsia hankkii. Itse en ole apua saanut, mutta laitan hyvän kiertämään, sukupolvessa alaspäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko 1. sitten konmarittanut ihmissuhteesi? Juuri tuo ajatus, että on riippakivi muuten estää hyvän suhteen kehittymisen.
Täytyisi kuunnella sitä miniää ja poikaa, ettei tunge itseään väärällä tavalla tykö. Kaikki apu ei ole toivottavaa ja poikasi on eri suhteessa naiseen nyt kuin silloin kotona asuessaan.. Jos tarjoaa ja tuputtaa ilman pyyntöä, aiheuttaa vain vahinkoa. Parempi siis kysyä, että tahtooko vai ei jotain, eikä olettaa, että heidän täytyisi olla kiitollisia mistä vain., mitä vain ei tahdokaan. Miniällä on oma reviiri. Koti on heidän perheen koti ei anopin. Jos anoppi asuu lähellä, niin hänellä olisi ehkä oma koti, joka voisi olla välillä mummolanakin?
Tarjoan mummolan, mutta en mene piikomaan miniän nurkkiin.
Alue: Aihe vapaa
En aio osallistua lapsenlapsen elämään, koska silloin sotkeutuisin poikani perhe-elämään. Kiitos ei, en halua olla riippakivi. Sen sijaan hoidan jo nyt siskontytön lapsia, siihen suuntaan kun ei ole mitään velvollisuuksia tai pakkoa, saa olla juuri sellainen kuin on.