Mistä tietää olevansa erityisherkkä?

Luin äsken lehtijuttua, jossa haastatellut kertoivat erityisherkkyyden vaikutuksista parisuhteeseen. Tunnistin monesta kuvatusta asiasta itseni, mutta olen aina kuvitellut, että kaikki kokevat samalla tavalla. Mistä siis tietää olevansa erityisherkkä? Voiko itsensä määritellä sellaiseksi vai perustuuko se aina psykologin tmv. lausuntoon?

Olen hyvin ulospäinsuuntautunut ja puhelias mutta oman tilan tarpeeni on silti suuri. En jaksaisi esimerkiksi asiakaspalvelutyötä. Nykyisessä työssäni viihdyn. Työpäiväni koostuu monesta erityyppisistä tehtävästä esiintymisestä kokouksiin ja toimistotöihin. Liukuvan työajan sekä sen, että toimistotöitä saa tehdä ilman häiriötä, ansiosta jaksan myös työn sosiaalisempia hetkiä.

Töiden jälkeen tarvitsen tunnin-pari omaa aikaa, ja kaikkiaan toivon, että kotona olisi hiljaista ja rauhallista. En pidä siitä, että mieheni tai lapseni kuuntelevat musiikkia tai katsovat televisiota ilman kuulokkeita. Myös kännykän piippaus tai värinä ärsyttää. Makuuhuoneen on oltava öisin pilkkopimeä, tai en saa unta. Tämä on jatkuva väännön aihe mieheni kanssa, sillä hän haluaisi herätä luonnonvaloon. Lapsia minulla on vain yksi. Ajatuskin useammasta mekastavasta lapsesta kauhistuttaa.

Ystäviä minulla on melko vähän. Tuttavia on paljon ja olen hyvä edustustilaisuuksien small talkissa, joskin oikeasti inhoan sitä. En jaksa pitää yhteyttä kovin moniin ihmisiin enkä hirveästi kaipaa sosiaalisia aktiviteetteja vapaa-ajalla, vaikka käynkin paljon erilaisissa kulttuuritapahtumissa. Liikuntalajeista mieluisimmat ovat kuntosali ja lenkkeily, joita harrastan yksin.

Minulla ei ole oikein ollut onnea parisuhteissa, tai näin olen tulkinnut, kun yksikään suhteeni ei ole kestänyt kauhean pitkään, muutamia vuosia pisimmillään. Voisiko kyse olla siitä, että olenkin erityisherkkä ja siksi hankala kumppani? Korostan, etten hae mitään "diagnoosia", jolla vaatia erityisoikeuksia, vaan ainoastaan asia alkoi mietityttää lukemani lehtijutun jälkeen.