Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on mököttäjä - kohtalotovereita?
07.05.2018 |
Tiedätte ehkä kuvion: iloisena tulet kotiin tai heräät aamulla, sanot pari sanaa miehellesi, joka sanaakaan sanomatta ryntää ovia ja tavaroita kolistellen sohvalle tai tietsikan eteen murjottamaan. Ja sinä jäät ihmettelemään, että mikäs sille nyt tuli. On tietysti tietyt puheenaiheet, jotka melkoisella varmuudella saavat tämän reaktion aikaiseksi, mutta joskus se tulee, vaikka sanoisit mitä tahansa, esim. "Paistaapa aurinko ihanasti ulkona".
Asiasta on keskusteltu, välillä ihan järkeväänkin sävyyn. Ongelma on, että mies pitää suuttumuksiaan aina oikeutettuna, koska hän tulkitsee, että yhdistäessään sanomiseni johonkin häntä kismittämään jääneeseen asiaan, hänen on oikeutettua suuttua tuosta asiasta minulle. Kyseessä on siis mielenosoitus liittyen johonkin aiempaan tekemiseeni, joka häntä edelleen ottaa pattiin. Kun olen tuonut esiin, että hän on mielestäni lapsellinen tai käyttäytyy kuin teini, hän ilmaisee olevansa ylpeä siitä, että on "nuorekas" mieleltään.
Onko kukaan muu ollut vastaavassa tilanteessa ja olisiko jotain, mitä voisin vielä yrittää, jotta murjotuskohtaukset loppuisivat tai ainakin vähentyisivät?
Kommentit (16)
Jätä sisälle mököttämään ja lähde itse aurinkoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies mököttää ja pitää mykkäkoulua, mutta ei nyt sentään ihan noin pienistä asioista vedä hernettä nenään. Taustalla mun miehen tapauksessa on kykenemättömyys riidellä. Ei kestä konflikteja ollenkaan.
Ap, niin on tuttua että...
Tuo on miehesi perusluonteessa. Todella vaikeaa kitkeä jotakin, jonka mies on oppinut nuoresta pitäen toimivaksi strategiaksi.
Tuo on henkistä vallankäyttöä ja hemmetin epäreilua. Mieshän sulkee sinut ulos ilman mitään mahdollisuutta ratkaista kiistaa - ethän edes TIEDÄ, mistä mies tuleentui!
Ja jos kaivelee vanhoja kaunoja, jotka muka on kumminkin jo aiemmin antanut anteeksi, hänellä on oikeastaan loputon varastolähde kiukustumiselle, kun samaa vanhaa asiaa voi käyttää suuttumisen aiheena yhä uudestaan.
Mietipä, mikä tuossa palkitsee miestä. Ensinnäkin, hän saa tuolla tavalla häiriötöntä omaa aikaa aina halutessaan. Et paljon taida häntä saada siivoamaan tms silloin, kun hänellä on mökötyskausi? Jesh, äijä saa notkua koneella ihan vapaasti!
Toiseksikin hän käyttää sinuun valtaa, saa sinut varomaan kaikenlaista poikkipuolista aihetta. Alat elää omassa kodissasi varoen kuin liikkuisit heikoilla jäillä. Koskaan et voi olla varma, putoatko jään läpi hyiseen veteen.
Kolmanneksi todennäköisesti ainakin jossakin suhteenne vaiheessa olet yrittänyt hyvitellä ja pyydellä anteeksi. Kiva juttu, vaimo on nöyrä ja kiltti....Minä ainakin yritin sovitella. Nyt en enää suostu. Jos mies käyttäytyy kohtuuttomasti, HÄNEN kuuluu pyytää anteeksi!
Sinuna varaisin nyt heti ajan parisuhdeterapiaan. Ulkopuolinen voisi saada miehesi havahtumaan siitä, miten tuhoisaa tuollainen on. Ehkä myös omassa keskustelutavassasi on kohentamisen varaa, monesti mököttäjällä on kokemus, että vastaansanomisesta ei ole jääräpäisen puolison kanssa mitään apua, ja siksi hän ei edes yritä, vaan mököttää. Ehkä sinunkin miehesi ajoittain mököttää, koska kokee, että sinä puhut hänet "joka tapauksessa nurin". En sano, että näin välttämättä on, mutta voi olla - ja asiantunteva parisuhdeterapeutti osaa kysyä teiltä hyödyllisiä kysymyksiä.
Jos mies ei painostuksellakaan suostu tulemaan terapiaan, mene alussa yksin. Kyllä se mies perässä tulee, kun tajuaa, että olet tosissasi ja ruodit siellä terapeutille teidän parisuhdettanne joka tapauksessa, joten jos hän tulee paikalle, saapa ainakin sanoa oman versionsa...
Minä saan ajoittain jo nykyään mökötyksen katki sillä, että heti sillä sekunnilla kun huomaan miehen naaman kääntyvän kohti norsunveetä, kysyn, että "mitä sinä tulkitset minun juuri äsken sanoneen". Todella monesti käy ilmi, että hän on ymmärtänyt tarkoitukseni täysin väärin. Tai että hänellä on asiaan hyvä pointti, joka saa minut heti oikomaan puheitani.
Jos nappaa vinoon menossa olevasta keskustelusta heti kiinni, se ei ehkä ehdi kehkeytyä mökötykseksi asti.
Mun ex-mies oli jatkuvasti pahalla tuulella. Sellanen ehta ankeuttaja. Hyviä syitä kiukutella: aurinko paistaa liikaa, kananmunat oli keitettyjä, vaikka hän olisi toivonut paistettuja, minä lähdin ulos yksin kun hän ehkä sittenkin olisi halunnut tulla mukaan jos ei olisi niin tuulista, sukka vinossa(ehdotin suoristamista, eli minun vikani) mutta ei huvita kumartua korjaamaan sitä... Naama mutrulla, ihan sama missä oltiin tai mitä tehtiin. Jokin oli aina huonosti ja piti mököttää.
Oli syynä loppupeleissä perusluonne tai jokin mitä minä olin/en ollut, mulle riitti. Ei tollaseen muuten voi vaikuttaa kuin vapauttamalla itsensä ruttuturvasta.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies mököttää ja pitää mykkäkoulua, mutta ei nyt sentään ihan noin pienistä asioista vedä hernettä nenään. Taustalla mun miehen tapauksessa on kykenemättömyys riidellä. Ei kestä konflikteja ollenkaan.
Näin meilläkin. Ei kestä konflikteja, ei osaa puhua, mutta jos avaa suunsa mököttäessään, huutoa sieltä vain tulee. On sitten viimeisen päälle syvältä!! MIKÄÄN ei ole noin raivostuttavaa. Onneksi on vähän himmannut tätä typerää piirrettä ikääntyessään, mutta kyllä mökötys on jotain aivan käsittämättömän hirvittävää. Varsinkaan kun ei tiedä miksi toinen mököttää. Saattaa alkaa aivan yks kaks, mutta ei kerro mikä on ja pilaa tällä minun päiväni ja omansakin kun ei pääse sieltä mökötysmoodistaan edes helpolla pois! + että kotona vallitsee kumma ilmapiiri ja joudun kävelemään ns. varpaillani. Muuten kelpo mies, mutta tämä piirre on todella järkyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta on. Mies saattoi kesken keskustelun hiljetä ja pitää mykkäkoulua seuraavan viikon. Ihan vaan, koska olin sanonut hänen mielestään jotain väärää. Siinä sitten sai itkien anella, että kertoisi mistä suuttui. Tietekään tuossa kiukuttelussa ei ollut hänen itsensä mukaan mitään väärää ja syyttiä mua lapselliseksi.
Pistin pihalle ja elämänlaatu parani huomattavasti.
Mieheni paljasti piirteensä vasta vanhemmalla iällä, +40v. Mitään ei voi kysyä tai ehdottaa, kun toinen hyökkää heti. Jos pyydän edes kerran viikossa, että hän veisi lapsen hoitoon hän luettelee pitkän Liisan selityksiä miksi pyydetty asia on kerta kaikkiaan mahdoton hänen hoitaa. Minulla taas ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hoitaa asiat.
Mies ei myöskään tunnu kestävän sitä, jos olen hyvällä tuulella. Ilmeisesti se on hänestä jotenkin epäilyttävää. Mielestäni minun onneni ei ole mieheltä pois, varsinkaan kun hän ei ole sen vuoksi mistään luopumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies mököttää ja pitää mykkäkoulua, mutta ei nyt sentään ihan noin pienistä asioista vedä hernettä nenään. Taustalla mun miehen tapauksessa on kykenemättömyys riidellä. Ei kestä konflikteja ollenkaan.
Minä olen mököttäjä (nainen). En kestä riitelyä ollenkaan, johtunee siitä, että lapsuudenkodissani riideltiin ja tapeltiin jatkuvasti. Yleensä riidat johti vielä fyysiseen väkivaltaan. Opin olemaan hiljaa ja olla ärsyttämättä lisää. Näin se tapa on siirtynyt omaan elämääni. Pääni sisällä raivoan ja syydän mitä hirveimpiä ilkeyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Mun ex-mies oli jatkuvasti pahalla tuulella. Sellanen ehta ankeuttaja. Hyviä syitä kiukutella: aurinko paistaa liikaa, kananmunat oli keitettyjä, vaikka hän olisi toivonut paistettuja, minä lähdin ulos yksin kun hän ehkä sittenkin olisi halunnut tulla mukaan jos ei olisi niin tuulista, sukka vinossa(ehdotin suoristamista, eli minun vikani) mutta ei huvita kumartua korjaamaan sitä... Naama mutrulla, ihan sama missä oltiin tai mitä tehtiin. Jokin oli aina huonosti ja piti mököttää.
Oli syynä loppupeleissä perusluonne tai jokin mitä minä olin/en ollut, mulle riitti. Ei tollaseen muuten voi vaikuttaa kuin vapauttamalla itsensä ruttuturvasta.
Joo, en minäkään ketään vaadi tekemään mitään tai kestämään mitään.
Kunhan totesin, että mököttämisestä on ihan hemmetin vaikea kasvaa eroon, vaikka mököttäjä itsekin haluaisi. Ap:n mies tuskin ainakaan vielä haluaa aloituksesta päätellen. Mun mies tunnusti pariterapian ansiosta sentään toimivansa väärin ja on jossakin määrin opetellut keskustelevampaa toimintaa. Ja lähtötilanne oli kyllä paha, mökötystä saattoi kestää helposti kolme, neljä päivää siitä, että olin pannut tiskit koneeseen ja laittanut aamiaispöytään miehelle puhtaan mukin...
Joten sanoisin, että KYLLÄ voi vaikuttaa. Eri asia haluaako vaikuttaa. Mutta voi!
4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ONks se muka äijän vika jos muijat on hankalia. Tarviiko sitä koko ajan pölöttää jotain diipadaapaa. Akat saisivat olla onnellisia kun joku mies on ottanut vaivoikseen, mokomat prinsessat.
Jos jostain ihmeen kumman syystä jatkaisin suhdetta mököttäjän kanssa, nakkaisin piupaut mökötyskohtauksilleen.
Eläisin, puhuisin olisin normaalisti, tapaisin kavereita, kutsuisin kylään, mököttäjä voisi mökötellä ihan ittekseen ihan just niin kauan kuin huvittaa.
Mutta todnäk en katselisi kahta mökötyskertaa pidempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on seuraava ongelma: en halua puhua, kun olen pahalla mielellä. Mieluummin antaisin molempien tunteiden ensin tasaantua ja sitten käsittelisin asian neutraalisti. Tämä on turhauttanut kumppaneitani ja yritänkin oppia tästä nyt pois ja puhua asiat heti. Jos kumppanillasi on samaa, ainakin minulla siihen auttaa sellaisen ilmapiirin luominen, että ei tämä nyt niin iso asia ole ja ei tässä olla missään kriisissä.
Ei mistään lähtevää mykkäkoulua en ole koskaan pitänyt, joten siihen en osaa auttaa.
Mun mies on mököttäjä. En välitä ja elän normaalisti. Inhottaa kuitenkon, kun päivälsusia on äreä tai ei kykene tekemään mitään suunitelmia.
Sitten kun on jotain missä tarvii minua esim. Juhlat tms. Niin alkaa sopimaan.
Tulee hyvälsikäytetty olo. Ajattelen eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän tehdä niinkuin 12. mutta aina välillä mietin miten, että paljon helpompaa olisi ottaa ero, varsinkin sitten, kun lapset eivät tarvitse meitä molempia yhtaikaa.
Valitettavan lapsellinen ukko sulla. Ala vaan katselemaan vähän virkeänpää itsellesi :)
No just, en kattelis hetkeäkään, eiköhän ukko oppis, kun joutuis pihalle.