Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, onko hyväksikäytetty lapsena?
06.05.2018 |
Mietin joskus, mikähän mulla on. En kiihotu mistään normaalista vaan vain väkivaltaisista ja/tai alistavista jutuista joissa yleensä on vielä ikäero tai vanhempi/lapsi rooli. En siis katso pornoa vaan kuvittelen mielessäni nämä jutut. Ja itselläni ei ole mitään pedofiilisiä haluja, mutta kuvitelmissa on yleensä isä tai isähahmo ja nuori tyttö.
En myöskään pysty normaaleihin, tasa-arvoisiin parisuhteisiin, vaan haluan jonkun suhdesysteemin jossa toinen kohtelee minua huonosti.
Kommentit (28)
Kysy isältäsi mitä tapahtui sillä välin kun äitisi kävi kaupassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysy isältäsi mitä tapahtui sillä välin kun äitisi kävi kaupassa
Isäni on kuollut - ap
No tuskin sinua raiskattu on. Ehkäpä muistaisit. Ei ehkä kannata miettiä tuommoisia ollenkaan, luulen että tuo asetelma mielikuvissa saisi sinulla paniikin aikaan, eikä mitään kiihotusta.
Keskity nyt vaan normaaliin arkeen ja unohda moiset höpötykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tuskin sinua raiskattu on. Ehkäpä muistaisit. Ei ehkä kannata miettiä tuommoisia ollenkaan, luulen että tuo asetelma mielikuvissa saisi sinulla paniikin aikaan, eikä mitään kiihotusta.
Keskity nyt vaan normaaliin arkeen ja unohda moiset höpötykset.
Mieli voi tehdä monenlaisia asioita suojellakseen itseään. Mä esimerkiksi olen kokenut seksuaalista väkivaltaa, mutta muistikuvat tapahtuneesta puuttuvat lähes täysin. Tiedän tapahtumien kulusta myöhempien keskustelujen ja muiden ihmisten kertoman perusteella. Ja ei, päihteillä ei ollut osuutta muistamattomuuteen.
En toki sano, että ap:lle olisi joku tehnyt jotain pahaa, kun en häntä ja hänen elämäänsä tunne.
Olen itse kokenut sellaista alle kouluikäisenä ja muuta mistä en ole kyennyt puhumaan kun yhdelle terapeutille. Hänen etsimiseen meni lähes 30vuotta kunnes löysin sen kelle voin OIKEASTI puhua. Koen myös parisuhteessa että en tunne mitään minkäänlaista kiihkoa miestäni kohtaan vaan katson enemmän pornoa missä on vanhempi mies ja nuori nainen. Rajut otteet jaalistaminen. En voi edes kuvitella tai en edes tiedä mitään sellaisesta missä naisen ihoa kosketellaan hellästi tai jotenkin romanttisesti??!! Oma häpeä kehoon ja ulkonäköön on iso ja siksikoenolevani vain miehelle hetken ilo. Tiedän että sielua ei kukaan tule tekemään ehjäksi mitä koin lapsena ja koen tätä pahaa oloa hautaan saakka. En ikinä tule olemaan nainen joka nauttisi siitä että on nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudesta on jäänyt itselläni eräs tilanne mieleen, kun mummoni oli jo paljon aikaisemmin kuollut ja olin sitten yksinäisellä pappalla yökylässä. Olin jotenkin polvillani keräksi käpertyneenä sängyssä ja pappa peitteli minut. Muistan pelkästään tuon muutaman sekunnin pätkän keskeltä yötä ja se outo asentoni (kuin olisin kokenut jotain traumaattista ja halusin suojata itseäni) vaan on jotenkin jäänyt mieleeni, että olikohan "jotain" mahtanut tapahtua jonka mieleni on vaan sulkenut pois. Vai oliko se täysin viaton tilanne ja pappa vaan peitteli minut, kun olin kylmissäni. No, sitä tuskin koskaan tulen tietämään.
Ihmisen muisti on monimutkainen juttu. Voimme haudata traumaattisen muiston syvälle alitajuntaan niin, että tietoinen minä ei "muista" sitä.
Mutta toisaalta sekin on pelottavaa, miten helppoa ihmisille on luoda valemuistoja. Suhtaudun siten aika suurella varauksella myös terapiassa esille putkahtaneisiin mielikuviin.
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/kipea_muisto_voi_olla_v…
Sinuna nyt miettisin, onko haluttomuutesi sinulle iso haitta. Kannattaako sitä lähteä selvittelemään, vain elätkö mieluummin asian kanssa. Dominointifantasiat eivät todellakaan vaadi välttämättä, että sinulla olisi itselläsi ollut sellainen elämänkokemus tai lapsuudentrauma. Pikemminkin kuvittelisin, että asia on täsmälleen päinvastoin eli jos sinä olisit lapsena kokenut jotakin traumaattista, et kiihottuisi asiasta nyt. Tämä on tietenkin maallikon mutua, mutta ainakin se on varmaa, että dominointifantasioiden takana ei ole välttämättä pedofiilisia/insestisiä kokemuksia.
Jos asia kumminkin vaivaa, voitko jutella jonkun perheenjäsenesi kanssa asiasta. Voitko selvittää lapsuuden olosuhteitasi? Vähän kuten tuossa Tiede-lehden artikkelissa, leikkiä salapoliisia. Älä aseta sanoja kenenkään suuhun tai tömäytä äidillesi, että "minua varmaan käytettiin seksuaalisesti hyväksi lapsena?" Mutta kerro siitä, että sinua vaivaa, koska seksuaalisesti fantasioit tuollaisia ja ihmettelet, mistä tunteesi kumpuavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen muisti on monimutkainen juttu. Voimme haudata traumaattisen muiston syvälle alitajuntaan niin, että tietoinen minä ei "muista" sitä.
Mutta toisaalta sekin on pelottavaa, miten helppoa ihmisille on luoda valemuistoja. Suhtaudun siten aika suurella varauksella myös terapiassa esille putkahtaneisiin mielikuviin.
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/kipea_muisto_voi_olla_v…
Sinuna nyt miettisin, onko haluttomuutesi sinulle iso haitta. Kannattaako sitä lähteä selvittelemään, vain elätkö mieluummin asian kanssa. Dominointifantasiat eivät todellakaan vaadi välttämättä, että sinulla olisi itselläsi ollut sellainen elämänkokemus tai lapsuudentrauma. Pikemminkin kuvittelisin, että asia on täsmälleen päinvastoin eli jos sinä olisit lapsena kokenut jotakin traumaattista, et kiihottuisi asiasta nyt. Tämä on tietenkin maallikon mutua, mutta ainakin se on varmaa, että dominointifantasioiden takana ei ole välttämättä pedofiilisia/insestisiä kokemuksia.
Jos asia kumminkin vaivaa, voitko jutella jonkun perheenjäsenesi kanssa asiasta. Voitko selvittää lapsuuden olosuhteitasi? Vähän kuten tuossa Tiede-lehden artikkelissa, leikkiä salapoliisia. Älä aseta sanoja kenenkään suuhun tai tömäytä äidillesi, että "minua varmaan käytettiin seksuaalisesti hyväksi lapsena?" Mutta kerro siitä, että sinua vaivaa, koska seksuaalisesti fantasioit tuollaisia ja ihmettelet, mistä tunteesi kumpuavat.
Asia ei ole päinvastoin vaan on tavallista että jos on hyväksikäytetty tms niin vain vastaavat skenaariot kiinnostaa (mielessä ei oikeasti).
kuulostaa kylläkin siltä että ap on itse pe-da-ri kun tuommoisista fantasioi. Ei uhrit halua tuommoisia juttuja. hakeudu hoitoon sairaitten ajatustesi kanssa ennenkun toteutat niitä. tuntuu että väkisin yrität kehittää itsellesi noita sairaita asioita tapahtuneeksi lapsuudessasi että saisit syyn fantasioida tuollaisista samoista sairaista asioista. Kyllä oikasti uhri tietää tasan tarkkaan jos sellaista on tapahtunut. Se että yrität itse luoda valhemuistoja on psyykisesti sairasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kuulostaa kylläkin siltä että ap on itse pe-da-ri kun tuommoisista fantasioi. Ei uhrit halua tuommoisia juttuja. hakeudu hoitoon sairaitten ajatustesi kanssa ennenkun toteutat niitä. tuntuu että väkisin yrität kehittää itsellesi noita sairaita asioita tapahtuneeksi lapsuudessasi että saisit syyn fantasioida tuollaisista samoista sairaista asioista. Kyllä oikasti uhri tietää tasan tarkkaan jos sellaista on tapahtunut. Se että yrität itse luoda valhemuistoja on psyykisesti sairasta.
A) Ei uhri aina tiedä koska alle 3 v harva muistaa yhtään mitään, muutenkin mieli blokkaa ikäviä asioita
B) Monilla on tuollaisia fantasioita ilman että se tarkoittaa että on pedari.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudesta on jäänyt itselläni eräs tilanne mieleen, kun mummoni oli jo paljon aikaisemmin kuollut ja olin sitten yksinäisellä pappalla yökylässä. Olin jotenkin polvillani keräksi käpertyneenä sängyssä ja pappa peitteli minut. Muistan pelkästään tuon muutaman sekunnin pätkän keskeltä yötä ja se outo asentoni (kuin olisin kokenut jotain traumaattista ja halusin suojata itseäni) vaan on jotenkin jäänyt mieleeni, että olikohan "jotain" mahtanut tapahtua jonka mieleni on vaan sulkenut pois. Vai oliko se täysin viaton tilanne ja pappa vaan peitteli minut, kun olin kylmissäni. No, sitä tuskin koskaan tulen tietämään.
JOO AIVAN VARMASTI PAPPASO RAI-KASI SINUT JULMALLA JA SADI.STISELLA TAVALLA LAPSENA OLESSASI JA KUTSUI KYLÄN PE--DAR..IT MUKAAN !! ASIA ON NYT VARMISTETTU. iTSEKIN MUISTAN ETTÄ LAPSENA NUKUIN MUMMONI LIITERISSÄ JA OLI TÄKKI PÄÄLLÄ. TÄMÄHÄN ON NYT AIVAN VARMA TODISTE SIITÄ ETTÄ MUMMONI JA KOKO SUKU OLI SADISTISIA LAPSENHYVÄKSIKÄYTTÄJJIÄ !!! MITYÄÄN MUUTA VAIHTOEHTOA EI VOI OLLA MITENKKÄÄN!! nyt sinä tarvitset heti kelan pitkällisen psykoterapian 20 vuotta minimi ja pysyvä työkyvyttömyyseläke päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen muisti on monimutkainen juttu. Voimme haudata traumaattisen muiston syvälle alitajuntaan niin, että tietoinen minä ei "muista" sitä.
Mutta toisaalta sekin on pelottavaa, miten helppoa ihmisille on luoda valemuistoja. Suhtaudun siten aika suurella varauksella myös terapiassa esille putkahtaneisiin mielikuviin.
https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/kipea_muisto_voi_olla_v…
Sinuna nyt miettisin, onko haluttomuutesi sinulle iso haitta. Kannattaako sitä lähteä selvittelemään, vain elätkö mieluummin asian kanssa. Dominointifantasiat eivät todellakaan vaadi välttämättä, että sinulla olisi itselläsi ollut sellainen elämänkokemus tai lapsuudentrauma. Pikemminkin kuvittelisin, että asia on täsmälleen päinvastoin eli jos sinä olisit lapsena kokenut jotakin traumaattista, et kiihottuisi asiasta nyt. Tämä on tietenkin maallikon mutua, mutta ainakin se on varmaa, että dominointifantasioiden takana ei ole välttämättä pedofiilisia/insestisiä kokemuksia.
Jos asia kumminkin vaivaa, voitko jutella jonkun perheenjäsenesi kanssa asiasta. Voitko selvittää lapsuuden olosuhteitasi? Vähän kuten tuossa Tiede-lehden artikkelissa, leikkiä salapoliisia. Älä aseta sanoja kenenkään suuhun tai tömäytä äidillesi, että "minua varmaan käytettiin seksuaalisesti hyväksi lapsena?" Mutta kerro siitä, että sinua vaivaa, koska seksuaalisesti fantasioit tuollaisia ja ihmettelet, mistä tunteesi kumpuavat.
Asia ei ole päinvastoin vaan on tavallista että jos on hyväksikäytetty tms niin vain vastaavat skenaariot kiinnostaa (mielessä ei oikeasti).
No siinä meillä on kahden maallikon mutut vastakkain.
voi höyrypäitä! tääytyy ola todella tyhjää elämää etä pitää kelsimällä lähteä keksimään tommosia omasta papastaan. Jospa sittenkin..joku raisk...si lapsena....
en toisiaan vähättele jos jotan on tapahtunut, mutta jos et muista niin anna olla.
Ja tuo ohje että "mene nyt vielä äitiltäs kysymään että kun fantasioin toomoisia, että..."
siittä vaan!!
Ihminen voi reagoida aikuisena lapsena kokemaansa seksuaaliseen hyväksikäyttöön todella monella eri tavalla. Se, että aikuisena fantasioi dominoivasta, vanhemmasta miehestä EI todellakaan ole välttämättä merkki lapsuudessa tapahtuneesta hyväksikäytöstä!
http://www.suomendelfins.fi/apua-mita-teen/jouduitko-lapsena-uhriksi
"Seksuaalisuus
erilaiset seksuaaliset vaikeudet, seksuaalisen motivaation heikkeneminen, pelkotilat, inhot
kyvyttömyys erottaa seksi rakkaudesta
seksuaalinen suuntautuminen: jos tekijä on vastakkaista sukupuolta, pelko voi olla niin suuri, ettei uhri kykene kontaktiin vastakkaisen sukupuolen kanssa. Partneriksi valitaan samaa sukupuolta oleva, koska se on turvallisempaa.
satunnaiset sukupuolisuhteet, prostituutio
miehillä seksuaalisen pahoinpitelyn kokemuksen raskautta lisää usein uhka seksuaaliselle minäkuvalle, miehisyydelle, jos hyväksikäyttäjä on mies."
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/sinkuille/?x2249716=4321944
"Lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö ei suoraviivaisesti johda aikuisuudessa uuteen uhriuteen tai siihen, että itse alkaisi käyttää seksuaalisesti hyväksi. Hyväksikäyttöön liittynyt väkivalta ja nuoruudessa jatkunut seksuaalinen hyväksikäyttö kasvattavat riskiä tulla uudelleen hyväksikäytetyksi. Ratkaisevaa on, vapautuuko hyväksikäytön uhri häpeästään. Häpeän vankina hän jää pakenemaan ongelmiaan loputtomasti.
Hyväksikäytetyn kohtaamaton häpeä, itsesyytökset ja masennus ennakoivat vaikeuksia parisuhteessa. Ne altistavat seksuaalisuuden vaikeuksille ja väkivallalle myöhemmissä suhteissa. "
No jaa. Itseäni narutti kaksi naapuruston esiteinipoikaa ottamaan suihin ja "harrastamaan seksiä", kun olin alle eskari-ikäinen. Siis sain valita, mitä eri vaihtoehdoista tehdään, laskivat kellosta minuutteja, ja jokaista viittä minuuttia kohden sain jonkun pikku lelun (minulla ei itselläni ollut "poikien leluja", joten olin messissä). Muistan, että suihin ottamisesta en tykännyt yhtään enkä suostunut siihen uusiksi, koska maistui pissalta.
Nykyään olen (sinänsä täysin terveessä) romantiikkasuhteessa itseäni 22v vanhemman miehen kanssa. Olen yrittänyt deittailla nuoria, mutta en ole rakastunut yhteenkään omanikäiseen samalla tavalla. Lapsekkuus ei vain jotenkin miellytä miehen ulkonäköpiirteissä. Suihin en muuten pysty ottamaan vieläkään. Sen verran elävästi piirtynyt verkkokalvoille muistikuvat siitä, kun ruttuista kusenhajuista nakkia roikotetaan naaman edessä ja pyydetään "pyörittelemään poskessa kato tällai näin".
Lähinnä minua ihmetyttää toinen niistä teinipojista, joka on nykyään naimisissa oleva perheenisä.
Vierailija kirjoitti:
voi höyrypäitä! tääytyy ola todella tyhjää elämää etä pitää kelsimällä lähteä keksimään tommosia omasta papastaan. Jospa sittenkin..joku raisk...si lapsena....
en toisiaan vähättele jos jotan on tapahtunut, mutta jos et muista niin anna olla.
Ja tuo ohje että "mene nyt vielä äitiltäs kysymään että kun fantasioin toomoisia, että..."
siittä vaan!!
Mitäpä, jos nyt opettelisit ymmärtämään lukemaasi paremmin?
En sanonyt, että pitäisi. Sanoin, että jos ap todella on asiasta huolissaan, ja asia vaivaa kovasti, hän voisi ehkä - jos hänellä on luonteva suhde äitiinsä - kertoa, että hänellä on omituisia dominointifantasioita ja hän on asiasta huolissaan.
Eihän hänen nyt herranen aika tarvitse yksityiskohtaisesti niitä fantasioita äidilleen selittää! Ja haloo, hyväksikäyttäjä (jos sellaisesta edes on kyse, mitä en todellakaan siis tuon perusteella edes usko) voi olla kuka tahansa, ei siis välttämättä isä laisinkaan!
Jos ap todella on asiasta huolissaan ja katsoo koko ajan hankkiutuvansa huonoihin ihmissuhteisiin, niin ehkä sitä arvottomuuden tunnetta voisi setviä. Sinä tai minä emme sitä ratkaise, emmekä voi tietää, miten paljon asia ap:ta piinaa.
10
Vierailija kirjoitti:
voi höyrypäitä! tääytyy ola todella tyhjää elämää etä pitää kelsimällä lähteä keksimään tommosia omasta papastaan. Jospa sittenkin..joku raisk...si lapsena....
en toisiaan vähättele jos jotan on tapahtunut, mutta jos et muista niin anna olla.
Ja tuo ohje että "mene nyt vielä äitiltäs kysymään että kun fantasioin toomoisia, että..."
siittä vaan!!
Et vähättele, mutta vähätteletpä kuitenkin. Jos lapselle tapahtuu jotain järkyttävää niin on hyvinkin todennäköistä ettei muista siitä mitään, joten mielestäsi pedot saa sitten rellestellä mielin määrin koska lasten mieli blokkaa pahat kokemukset pois eikä mitään muista. Varmasti oma pappasi oli/on mahtava tyyppi kun noin tunteella mennään, mutta se ei tee kaikista papoista yhtä ihania.
Nosto