Koetteko todella, että sairaalassa olette varmemmassa turvassa kuin kotona synnytyksen jälkeen?

Minulla on varmaankin oikeasti huono kuva kun synnytin Oysissa ruuhka-aikaan.. 3 hengen huoneissa oli 4 henkeä, sektioidut ja muutenkin operoidut siellä " normaalisynnyttäneiden" kanssa samassa!



Meillä ei ollut, vaikka olin ensisynnyttäjä, kellään aikaa sen kummemmin meitä opastaa tai tarkkailla. Minä sen oman lapseni hoidin alusta loppuun, ei meille annettu opastusta imetyksestä, kakan pesusta tai paineltu kohtua?



Ei lasta myöskään mitenkään katsottu tai kysytty onko syönyt tai kakannut..



Me vain olimme siellä ja elimme omaa elämää ja hoidin siinä sivussa näitä leikattujenkin lapsia kun itse eivät voineet, eivätkä kätilöt ehtineet!



Olen vakaasti sitä mieltä tämän oman kokemukseni kautta, että kotona olisi sentään vielä isä ja mahdollisesti vielä anoppikin vahtimassa tätä tulevaa vauvaa jos itse olen väsynyt.. Luulen, että tämä on paljon parempaa ja tarkkailevampaa hoitoa kuin mitä saimme esikoisen kanssa!



Tietenkinhän meidän on vaikea tietää jos lapsella jotain on hätänä sisäisesti, mutta nämähän tulevat joka tapauksessa ilmi vasta kotiinlähtötarkastuksessa, joka tehdään silloin 3 vrk päästä käyttämällä lasta tarkastuksessa!



Ja tokihan sairaalassa on apu hieman lähempänä kuin kotona.. Jotenkin minusta tuntuu kuitenkin oman mielenterveyden kannalta, että on parempi olla kotona, omassa sängyssä rauhassa. Kun vaihtoehtona on se, että sängyn päätyssä on toinen sänky kiinni jossa on sektioitu äiti ja vasemmalla puolella on äiti jota on repeämisten vuoksi leikattu ja joudut näiden lapsia hoitamaan siinä yön tunteina kun ei hoitajia riitä hoitamaan!



Oletteko itse saaneet hyvää hoitoa synnärillä? Millaista siellä kuuluisi olla ja miksi ette suostuisi polikliiniseen synnytykseen?