Lue keskustelun säännöt.
HARKITKAA ihmiset voimavaranne kunnolla, ettei tarvi myöhemmin parkua!
03.05.2018 |
Mikä hitto suurinta osaa ihmisistä oikein vaivaa, suuruudenhulluus, "kaikki mulle heti tänne nyt", typeryys vai... mikä...?
Viime aikoina ihmiset, jotka ovat tieten tahtoen itse hankkineet elämäänsä paljon kaikkea kerralla, ovat itkua vääntäen avautuneet ja valittaneet mulle elämänsä rankkuutta. Kuinka ei jaksa ja voimavaroja ei ole ja kukaan ei auta ja on masennus/burn out/tms.
No, kuka käski aloittaa talonrakennuksen kesken parisuhdekriisin, hankkia siihen vielä koiranpennun ja lapsen yhtä aikaa?
Kuka käski ostaa remonttia vaativan omakotitalon, kun muutenkin oli perheessä aikataulut tiukilla, entinen pieni ja helppohoitoinenkin huusholli hujan hajan ja valitit oman ajan puutetta?
Kuka käski hankkia kuudennen lapsen, kun edellistenkin kanssa oli hankalaa ja pinna kireällä?
Kuka käski aloittaa uudet vaativat opinnot, kun on pienet kaksoset ja työ?
Kuka käski tehdä kaikki muutokset kertarysäyksellä (ero, uusi työpaikka, uusi suhde samantien, uusi lemmikki ja uusi vaativa järjestötoiminta?)
Kuka käski vuokrata sen helkkarin kalliin asunnon (jonka asumiskustannukset oli varsin hyvin tiedossa), vaikka oli raha-asiat jo muutenkin retuperällä?
MIETTIKÄÄ tarkemmin ja kauemmin! Realistisesti omat kyvyt, voimavarat, apu. Jättäkää väljää ja pelivaraa, kaikkeen, rahaan, aikatauluun, suunnitelmiin. Kaikkea ei tarvitse eikä KANNATA hankkia yhdellä kertaa! Eikä ole mikään pakko ostaa kallista autoa/omakotitaloa/matkoja, VAIKKA naapurilla/kaverillakin on.
Kaikkea ei voi saada. Jos hankit jotain lisää, jostain on luovuttava tai tingittävä. Jos ei muusta niin rahasta tai ajasta.
Malttia ja harkintaa!
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset luovat omat helvettinsä, se on nähty moneen kertaan. Haaveet muuttuvat helposti vankiloiksi. Perääntyminen valitettavasti usein maksaa rahaa ja ihmissuhteita. Useinhan tilanteet lopulta ratkaistaan avioerolla. Jotain ahneuttahan tuo kai lienee, mutta ahneella on p*skainen loppu.
Voi kun elämä toimisikin noin. Toisaalta onhan sekin rankkaa, kun olet av-palstalla valittamissa muiden ongelmista. Yleensä ollaan empaattisia muita kohtaan ja jopa autetaan, sillä elämä ei ole niin mustavalkoista ja epäonnistumiset omien valintojen seurausta ainakaan yksi yhteen. En kyllä tiedä oman elämäsi yhtälöstä, kun on varaa muita arvostella, mutta kai sitten on. Onnea!
Ei elämää kuitenkaan voi suunnitella etukäteen. itse olen järkännyt asiat niin, että kaikki toimisi sen mukaan mitä jaksan. On mieleinen työ, on turvaverkko, on vain yksi lapsi, koska lapsiarki ei ole ihan juttuni
En kuitenkaan suunnitellut yt-neuvotteluja, lapsen isän kuolemaa, tärkeimmän tukijani menehtymistä jne.
Vierailija kirjoitti:
Ei elämää kuitenkaan voi suunnitella etukäteen. itse olen järkännyt asiat niin, että kaikki toimisi sen mukaan mitä jaksan. On mieleinen työ, on turvaverkko, on vain yksi lapsi, koska lapsiarki ei ole ihan juttuni
En kuitenkaan suunnitellut yt-neuvotteluja, lapsen isän kuolemaa, tärkeimmän tukijani menehtymistä jne.
Oli kyse tietoisia valinnoista. Olen pahoillani menetyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan, tietoisista valinnosta oli kyse. Aloituksen voi ajatuksella lukea uudelleen.
Empatiaa tunnen kyllä, ja osoitankin sitä, kun minulle tullaan valittamaan asioista ja jaksamisongelmista, mutta kun usea valittanut jo samaa ja kaikki ovat itse aiheuttaneet tilanteensa ahnehtimalla liikaa, ajattelin avautua asiasta täällä.
Jos havahduttaisin jonkun harkitsemaan vielä vähän pidempään, ja välttymään masennukselta tai burn outilta...
Ap
Sinä olet uusliberalistisen teorian oppikirjasta repäisty rationaalinen kuluttaja, en olekaan ennen tavannut yhtä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nuo esimerkkejä elävästä elämästä, asiakassuhteista? Olen kuullut vaikka minkälaisia, mutta en tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Onko nuo esimerkkejä elävästä elämästä, asiakassuhteista? Olen kuullut vaikka minkälaisia, mutta en tuollaisia.
Elävästä elämästä. mm. tuttavien ja työkavereiden valituksia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoitko tämän ihmisille elämässäsi joiden pitäisi se kuulla? Et varmasti. Todennäköisesti esitit myötätuntoista ja hymyilit sitä tekohymyäsi? Mutta selän takana ivaat heitä.
Olen oikeasti ihmetellyt tätä joskus. Joku erilaisuus ihmisissä, kun tuttavissa ja perheessäkin on näitä, että _kaikki_pitää saada kerralla. Monta lasta putkeen, isot rakennus- tai remonttikohteet ja lisäksi työkuvioissa pitää mennä täysillä. Sitten jos korttitalossa yksikään osa sortuu, ollaan tosi kovilla.
Oma siskonikin on tällainen. Samassa perheessä on kasvettu ja tullaan kyllä hyvin toimeen, mutta hän ajattelee eri tavalla.
Olen ajatellut, että kyse on optimistisuudesta. Hän pohjimmiltaan uskoo, että kyllä hän jaksaa ja kyllä heillä sujuu, vaikka periaatteessa tietää että rankkaa voi olla. Itse taas olen pessimisti ja valmis uskomaan että juuri minulle voi osua kaikki huono..
Olen myös introvertti ja nuoresta asti välttänyt suorittavaa elämää kun en vaan kestä jos en saa olla ihan rauhassa säännöllisesti. Siskoni ei ole.
Vaikea sanoa että kumpi meistä elää järkevämmin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kanssa samaa mieltä, mutta samaa mieltä myös kommentoijan 12 kanssa. Jotkut ovat luonteeltaankin sellaisia, että heillä pitää olla sata rautaa tulessa samaan aikaan. Monilta tuo onnistuukin vaivatta, mutta ei läheskään kaikilta. Itse kuulun ihmisiin, joilla on 1-2 projektia menossa samaan aikaan. Tykkään saada yhden valmiiksi ennenkuin aloitan toista. Muuten käy helposti niin, että mikään projekteista ei oikein etene, kun joutuu hajottamaan niin aikansa, rahansa kuin voimansakin moneen eri asiaan. Ja mua ainakin nämä "ikuisuusprojektit" rassaa.
Harkitsin ja tein abortin vuoden vaihteessa.
Totta!