avioliitto tuhoutui seksittömyyteen ja puhumattomuuteen

Tämäkin saisi miljoona alapeukkua, jos aloittaja olisi mies. Just saying.

Seksi on miehelle psykofyysinen tapahtuma ja kokemus. Mies kun ei ole mikään vieteriukko. Kiinnostuksen lopahtaminen voi johtua kehollisista ja/tai henkisistä tekijöistä, partnerin tai omista. Niistä puhuminen on vaikeaa, koska ihon alle tunkeutuvista aiheista seuraa aina tunnemyrsky, loukkaantuminen, suuttuminen, etääntyminen tms. Kunkin kannattaa ongelmissaan ensimmäiseksi syventyä itseensä.

Tyypillistä, ja mieshän tosiaan näkee tilanteen vain niin että kauhea akka. Otappa noista selvää, saattanut ihan hyvin johtua testosteroni vajeesta jos mies +40. Miehistä tulee puhumattomia ja haluttomia jääriä joilla peiliin katsominen on liian vaikeaa.

Ei muutakuin leuka ylös ja avoimin mielin katsoa mitä elämä vielä tuo. Kuka tuollaista jaksaa? En minä jaksaisi ainakaan.

Jälkiviisaana on helppo kommentoida, mutta olisiko ulkopuolisen avun hakeminen ollut mahdollista? Parisuhdeterapia?

Ei ole häpeä hakea apua parisuhteen lukkoihin. Me avoiduimme ja saimme lapsen vuoden sisään, ja sitten oli vasta aikaa nähdä parisuhteen ongelmakohdat. Haimme työkaluja ammattilaisen avulla ja edelleen yhdessä ollaan.

Parisuhdeterapia ei EHKÄ ole 50v. suomalaisen insinöörimiehen ensimmäinen ratkaisu. Just saying. Ihan turha teidän on tässä viisastella. En ole aloittaja, mutta siis sellaisessa tilanteessa että parisuhde ollu pahasti kariutumassa miehen haluttomuuden takia.

Kun miehellä on takana erot tai lyhyenkin parisuhteen kamala päätös, työstressi, potkut, unettomuus, masennus, liika ryypiskely, ja liian vähän reippailua niin ihmekös siinä ettei kykene. Entä jos on vielä traumatisoitunut jonkun vonkaajan takia. Minulle kerran yksi mies kertoi että oli 3-kymppisenä tavannut jonkun yli 10 v vanhemman naisen,  ja he olivat todella ihastuneita, mutta nainen oli liian kova vonkaamaan. Ja sellaista että soitti,  nyt sain lapsenvahdin niin pannaan. Hyvinkin kyvykäs mies ei tykännyt tästä. Suhde loppui pian ja molemmat palasivat exiensä tykö! Jotka olivat varmaan jättäneet alunperin mm. seksiin liittyvien ongelmien takia....

Miesystäväni todella yrittää ryhdistäytyä (kuntoilu, dokaa vähemmän) ja se  riittää minulle nyt. Meillä on niin paljon muuta yhteistä. Ja kun itse katsoo peiliin, hetkeksi hiljenee niin osaa arvostaa seurustelua omanlaisenaan.vMeillähän on ihan parasta läheisyyttä!! Mikään päiväkahviseura ei voisi kompensoida tätä. 

Mutta jos ei ole paljon muuta yhteistä (mielessä) kuin seksiä niin sitten kannattaa ehkä vaihtaa.

Vierailija kirjoitti:

Seksi on miehelle psykofyysinen tapahtuma ja kokemus. Mies kun ei ole mikään vieteriukko. Kiinnostuksen lopahtaminen voi johtua kehollisista ja/tai henkisistä tekijöistä, partnerin tai omista. Niistä puhuminen on vaikeaa, koska ihon alle tunkeutuvista aiheista seuraa aina tunnemyrsky, loukkaantuminen, suuttuminen, etääntyminen tms. Kunkin kannattaa ongelmissaan ensimmäiseksi syventyä itseensä.

Jos miehellä nämä psykofyysiset ongelmat, eikä voi puhua, koska miehelle tulee tunnemyrsky ja nämä kaikki luetellut, niin eikös se olisi terapian paikka? Joko yhdessä tai yksin? Ei ihmisen, edes miehen, ole pakko olla jumissa ongelmiensa kanssa. Kyllä niistä voi päästä yli.

Meidän suhde meinasi kaatua puhumattomuuteen ja kylmiin väleihin. Sitten otettiin tavaksi ottaa kerran viikossa aikaa puhumiseen. Esiin tuli ihan valtavasti ongelmia, mutta nyt olemme saaneet niitä purettua viikottaisilla keskusteluhetkillä. Ehkä tämä on vielä pelastettavissa.