Miten te muut työttömät kestätte odottamista ja sitä, ettei "mitään" tapahdu?
Kun töissä tai opiskellessa on deadlineja, tapaamisia, tapahtumia... Mutta työttömyys on tällaista kellumista päivästä toiseen ja jokainen päivä on aivan samanlainen. Välillä rytmiä rikkoo joku rekry tai haastattelu, ja niiden aikana/välissä pitäisi jaksaa vaan odottaa ja odottaa tietoja jatkosta.
Miten te muut jaksatte tätä?
Kommentit (19)
Olen aina ollut melko stoalainen askeetti. Työttömyys on vain jalostanut minua edelleen. Minä kyllä kestän, päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen.
Mulla on ok-talossa paljon pientä puuhaa, on mies, kaksi koiraa, ystävät ja harrastuksia.
Ennätä edes ajattelemaan työntekoa.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut melko stoalainen askeetti. Työttömyys on vain jalostanut minua edelleen. Minä kyllä kestän, päivästä, viikosta, kuukaudesta, vuodesta toiseen.
Sama homma. Kuluu se elämä odotellessakin.
En tiedä. Oon ollu nyt saikulla kaksi viikkoa sellaisesta syystä, että en saa poistua kotoa, mutta mitään kovia kipuja tai huonoa vointia ei ole, eli olisi energiaa tehdä asioita mutta ei yhtään mitään mitä tehdä. Eikä ketään ketä tavata, koska kaikki on pitkät päivät töissä ja illat kiireisinä perheidensä kanssa eikä ehdi tänne minun "sairastupaan" istuskelemaan. Pää hajoaa jo tästäkin parista viikosta joten en voi edes kuvitella miten hirveää on olla työtön. Minulla sentään on tiedossa päivä kolmen viikon päästä, jolloin tämä minulla loppuu.
Ala tehdä jotain oikein kiinnostavaa, johon uppoudut täysillä. Juuri silloin tulee kutsu - yleensä johonkin tylsään paikkaan vaan. Puhun kokemuksesta. Projektin pitää olla riittävän pitkä ja jotain tosi mielenkiintoista. Esim. uuden kielen erittäin intensiivinen opiskelu ennen varattua matkaa.
Mua ärsyttää, kun joudun ottamaan kännykän mukaan, vaikka roskia viedessä, kun ei ole varaa jättää yhtään puhelua väliin. Eihän ne silloin soita, mutta suihkuun mennessä soittavat, juuri kun olet täynnä suihkuvaahtoa.
Erinomaisesti. Olen aina ollut innokas fantasioimaan, ja nythän saan oleilla paljon tosielämää kiinnostavammissa fantasiamaailmoissani enemmän kuin ennen. Ja kävellä luonnossa, mitä myös rakastan. Voisin elää näin loppuelämäni oikein hyvin, ellei sitten kalvaisi syyllisyys siitä että työkykyisenä ihmisenä maksatan elämiseni muilla, jotka joutuu käymään töissä. Tuon syyllisyyden takia haen kyllä töitä, vaikka en haluaisi.
Kantsii hankkia jotain mielekästä tekemistä päiviksi. Esim. jokin harrastus, jota voi odottaa, liikuntaa ym. Ihmissuhteet on tärkeitä. Hankkia jokin lemmikki?
Ihan mainiosti. En ole tunnollinen henkilö. Vain tunnolliset kärsivät työttömyydestä. Tunnollisuus on muuten perittyä, mutta voi kai sitä hieman kehittää. Et kuitenkaan koskaan tule olemaan yhtä tunnollinen kuin yritysjohtajat, jos olet saanut perimässä 1/5 tunnollisuuden.
Teen omaa projektia 8-10 tuntia päivässä arkipäivisin. Kuuluu omaan työnimikkeeseen myös joten taidot ainakin petraantuu kunnianhimoista proggista duunatessa. Siinä samalla yrittää saada porukkaa mukaan tarpeeksi että saisi osuuskunnan pystyyn. Kulttuurialalla on melkein pakko verkostoitua että voi tehdä työtä, silloinkin suurin osa hommista on freelancer-nakkeja.
En kestä kovin hyvin. Silloin kun kävi töissä, riitti energiaa myös kotitöihin. Nyt työttömänä vaan lojuu ja ajattelee, että voihan tuonkin kaapin siivota vaikka huomenna tai ensi viikolla tai...
Välillä en jaksa liikkua ulkona ollenkaan. Onneksi kissa pakottaa sentään nousemaan sohvalta ylös antamaan sille ruokaa ja siivoamaan hiekat. Masennustahan mulla tässä jo selvästi on. Joka päivä tsekkaan sähköpostin moneen kertaan ja katson olisiko joku taho edes vastannut hakemukseeni. Haen koko ajan töitä, joka päivä kirjoitan hakemuksia, senkin voi tehdä täältä sohvan pohjalta. Onneksi Helsingissä kyllä riittää paikkoja, joita hakea.
Mulla ei mene kovin hyvin, ja vasta 6kk työttömänä.
Teen käsitöitä ja kattelen sarjoja, lenkkeilen välillä.
Hakeudu lasten kesäleireille ohjaajaksi tai kokin apulaiseksi. Joillekin voidaan jopa maksaa pientä korvausta. Saat vähintään ruokapalkan.
Mene paikallisen Suomen Ladun yhdistykseen mukaan ja osallistu retkille.
Hommaa sadepäivän ratoiksi jokin oikein pitkä kirjasarja.
Haasta itsesi pyöräilemään kesäaikana virtuaalisesti Hangosta Nuorgamiin eli kerää tarvittava määrä pyöräilykilometrejä.
Opettele jokin uusi laji tai kokeile uutta lajia: melonta, sup-lautailu, geokätkentä, tai jokin muu.
Kerää 50 lintulajia listaasi kesän aikana.
Opettele 20 uuttaa kasvia kesän aikana.
Mene johonkin kurssille (kansalaisopisto tms.) kokeile jotain uutta.
Olen vakavasti sairaana työkyvyttömyyseläkkeellä. Koko loppuelämäni on todennäköisesti tällaista ja olen vasta 27v. Voin kertoa että hajottaa erittäin paljon. Teillä on sentään jotain toivoa paremmasta.
Harrastukset, ystävät, erilaiset projektit... Ei niihin työpaikkaa tarvitse. ainakin itse olen kiinnostunut niin monenlaisista asioista, että täyttäisin kalenterin hetkessä kuukausiksi eteenpäin. Suosittelen lähtemään johonkin vapaaehtoistyöhön. Siitä saisit sitä tarpeellisuudentunnetta, jota taidat olla vailla.
Eikö tuollainen ap:n ajattelutapa ole osoitus ihmisten orjamentaliteetista. Että ihmiset on niin laitostettu elämässään etteivät osaa olla ilman töitä jossa joku käskyttää.
Onko työ elämän tarkoitus? Jos on niin olet orjamielen vanki. Sillä älykkäät ja luovat ihmiset osaavat ottaa elämänsä haltuun vaikka siihen ei kuuluisi perinteiset puurtamiset.
Joskus tuntuu, että onko nämä työmuurahaiset ihan oikeasti tietoisia koskaan elämässään vai menevätkö koko elämänsä automaatiolla.
Vierailija kirjoitti:
Olen vakavasti sairaana työkyvyttömyyseläkkeellä. Koko loppuelämäni on todennäköisesti tällaista ja olen vasta 27v. Voin kertoa että hajottaa erittäin paljon. Teillä on sentään jotain toivoa paremmasta.
Täällä kohtalotoveri. Päälle 40 olen
Huonosti. Pää alkaa lahoamaan.