Miten oppisin pitämään omasta elämästäni?

Koko kevät on ollut tällaista lievää masennusta. Tuntuu että ei elämässäni ole mitään hyvää eikä tule olemaankaan. Työtä on mutta työtilanne ja elämäntilanne muutenkin on paikalleen jumiutunut. Taidan kaivata jotain uutta, vaihtelua, mutta en tiedä mistä sitä lähtisin hakemaan tai mitä tehdä.
Olen vajonnut passiivisuuteen, tuntuu ettei mitään saa aikaiseksi.

Tiettyjen haaveiden toteutuminen alkaa olla jo todella epätodennäköistä, lähinnä parisuhde- ja perhehaaveita tarkoitan. Sekin vetää mielialaa alas vaikka toisaalta käsitän että minulla voisi olla ihan samanlaisia tunnelmia vaikka olisin perheellinenkin.