Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset menevät naimisiin?
30.04.2018 |
Minkä ihmeen takia? Eikö olisi helpompaa vain elää yhdessä? Jos tulee ero, niin silloin puoliso ei voi rosvota toista. Paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa. Onko syy vain se, että kerran elämässään nainen haluaa olla prinsessa ja huomion keskipiste? Eihän miehet ole yleensä häistä innostuneita.
Kommentit (19)
Ei minulle häät olleet mitenkään merkitykselliset. Halusin meistä juridisen yksikön, jonka ei tarvitse erillisillä sopimuksilla ratkoa asioita liittyen lasten isyyteen, perintöoikeuteen, omaisuuden jakamiseen tms. Kaikki hoituvat näpsästi yhdellä sopimuksella. Samalla tulee yhteinen sukunimi ja oikeus olla puolisolleen lähin omainen, joka voi vastamäen sattuessa vastata tämän hoidosta tai vaikkapa hautajaisista. Meillä ei ole tarkoitus olla yhdessä eroon vaan kuolemaan saakka. Häät olivat maistraatissa ja hyvin pienet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maistraatissa naimisiin, ilman prinsessa hömpötyksiä.
Minä ja tyttöystävä aiotaan joskus naimisiin ihan käytännön syistä esimerkiksi perintö. Mutta sekin vasta vanhana
Naisten juttuhan se avioliitto on, kaikkialla maailmassa. Naiset ovat valmiita elämään koko nuoruutensa tulevaa miestään varten. Neitsyys on miehen, nimi on miehen, hiukset on miehen. Epäilen oikeasti välillä onko naimisiin haluavilla naisilla joku tietty hormonipiirre joka aiheuttaa tuon ylitunteellisen käytöksen. Lähes kaikki avioituneet naiset ovat lässyttäjiä ja vähän yksinkertaisia. Eivät itse edes tajua alistavansa itseään nimenvaihdoilla, valkoisilla mekoilla ja alttaritalutuksilla.
Tulet saamaan tähän satoja vastauksia siitä miten kyse on muka talouden eduista. Ei ole. Naiset haluavat jo lapsina naimisiin ja suorastaan tyrkyttävät itseä miehille ja miehen sukuun. Eivät miehet nimeään vaihtele liiton takia. Vielä vähemmän vaihtelisivat jos liitto olisi heitä alistanut koko historian ajan.
Syy: naisten obsessiot ja yksinkertaisuus. Mies suostuu saadakseen seksiä ja akan omalle nimelle.
En tiedä, en ole keksinyt vielä yhtäkään syytä. Avoliittoa takana 18v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonnon, halun, rakkauden tai vaikka vaan sen paperinpalan takia. Noi nyt tuli nopeesti mieleen.
Joutuu ottamaan vastuuta suhteesta, kun virallistaa suhteen.
Tai sitten voi valita sen vapauden, että laittaa omat rahansa avoliiton aikana ruokaan ja lasten tarhamaksuihin sillä välin kun toinen kasvattaa omaisuuttaan. Ja se vapaus? Otat ne lapset kainaloon ja lähdet kun siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle häät olleet mitenkään merkitykselliset. Halusin meistä juridisen yksikön, jonka ei tarvitse erillisillä sopimuksilla ratkoa asioita liittyen lasten isyyteen, perintöoikeuteen, omaisuuden jakamiseen tms. Kaikki hoituvat näpsästi yhdellä sopimuksella. Samalla tulee yhteinen sukunimi ja oikeus olla puolisolleen lähin omainen, joka voi vastamäen sattuessa vastata tämän hoidosta tai vaikkapa hautajaisista. Meillä ei ole tarkoitus olla yhdessä eroon vaan kuolemaan saakka. Häät olivat maistraatissa ja hyvin pienet.
Siinäs näet, ap, hysteerinen lauma tulee puolustamaan.
Se yhteinen sukunimi on muuten aina miehen nimi, ei koskaan naisen. Se tapa kun on keksitty alistamaan nainen omaisuudeksi. Mutta ettehän te yksinkertaiset bimbot edes tätä tajua, vaan romantisoitte sitäkin.
Miehen sukunimi naiselle avioliitossa on keksitty alistamaan naista. Noloa, että romantistoitte sen yhteisen perheen symboliksi. Naisen nimi ei tähän kelpaa? ;) Kumma juttu.
Yhteisellä nimellä ei tee yhtään mitään. Se muuttaa miljoonat naiset tunnistamattomaksi. Miehenne kun eivät samaa vaivaa panon eteen näe.
Oikeudellisten syiden vuoksi, perintö ym.
Moni menee naimisiin häiden takia, viis suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me mentiin yhteisen omaisuuden takia. Oltiin tuossa vaiheessa oltu yhdessä jo yhdeksän vuotta.
Jos toinen kuolee, ei tarvitse maksaa perintöveroa ja henkivakuutus kuittaa lainat.
Mentiin naimisiin todistajien läsnäollessa. Sen jälkeen lähdettiin häämatkalle kahdeksi viikoksi. Ei siis mitään häähössötyksiä
Alba on jo korkannut vappuviinat? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle häät olleet mitenkään merkitykselliset. Halusin meistä juridisen yksikön, jonka ei tarvitse erillisillä sopimuksilla ratkoa asioita liittyen lasten isyyteen, perintöoikeuteen, omaisuuden jakamiseen tms. Kaikki hoituvat näpsästi yhdellä sopimuksella. Samalla tulee yhteinen sukunimi ja oikeus olla puolisolleen lähin omainen, joka voi vastamäen sattuessa vastata tämän hoidosta tai vaikkapa hautajaisista. Meillä ei ole tarkoitus olla yhdessä eroon vaan kuolemaan saakka. Häät olivat maistraatissa ja hyvin pienet.
Siinäs näet, ap, hysteerinen lauma tulee puolustamaan.
Se yhteinen sukunimi on muuten aina miehen nimi, ei koskaan naisen. Se tapa kun on keksitty alistamaan nainen omaisuudeksi. Mutta ettehän te yksinkertaiset bimbot edes tätä tajua, vaan romantisoitte sitäkin.
Miehen sukunimi naiselle avioliitossa on keksitty alistamaan naista. Noloa, että romantistoitte sen yhteisen perheen symboliksi. Naisen nimi ei tähän kelpaa? ;) Kumma juttu.
Yhteisellä nimellä ei tee yhtään mitään. Se muuttaa miljoonat naiset tunnistamattomaksi. Miehenne kun eivät samaa vaivaa panon eteen näe.
Tylsä jankkaaja olet. Mitä se on sulta pois jos naiset usein ottaa miehen sukunimen naimisiin mennessä?
Vierailija kirjoitti:
Joutuu ottamaan vastuuta suhteesta, kun virallistaa suhteen.
Tai sitten voi valita sen vapauden, että laittaa omat rahansa avoliiton aikana ruokaan ja lasten tarhamaksuihin sillä välin kun toinen kasvattaa omaisuuttaan. Ja se vapaus? Otat ne lapset kainaloon ja lähdet kun siltä tuntuu.
Vieläkö joku on noin tyhmä? Toki puoliso maksaa puolet menoista ja minä omistan puolet omaisuudesta. Jos tästä lähden, niin taitaa lapsikin jäädä iskän kainaloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon "yhteinen sukunimi on miehen nimi ja alistaa naisen omaisuudeksi" kommentiksi, että oma "tyttönimi" on mitä todennäköisimmin isän nimi. Minulla on todella huonot välit isäni kanssa - sen sijaan miestäni rakastan. Miksi en haluaisi mieluummin mieheni nimeä, kuin pysytellä "isäni nimisenä"? Tunnen toki myös pareja, jotka ovat ottaneet kokonaan uuden sukunimen. Onhan sekin vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulle häät olleet mitenkään merkitykselliset. Halusin meistä juridisen yksikön, jonka ei tarvitse erillisillä sopimuksilla ratkoa asioita liittyen lasten isyyteen, perintöoikeuteen, omaisuuden jakamiseen tms. Kaikki hoituvat näpsästi yhdellä sopimuksella. Samalla tulee yhteinen sukunimi ja oikeus olla puolisolleen lähin omainen, joka voi vastamäen sattuessa vastata tämän hoidosta tai vaikkapa hautajaisista. Meillä ei ole tarkoitus olla yhdessä eroon vaan kuolemaan saakka. Häät olivat maistraatissa ja hyvin pienet.
Siinäs näet, ap, hysteerinen lauma tulee puolustamaan.
Se yhteinen sukunimi on muuten aina miehen nimi, ei koskaan naisen. Se tapa kun on keksitty alistamaan nainen omaisuudeksi. Mutta ettehän te yksinkertaiset bimbot edes tätä tajua, vaan romantisoitte sitäkin.
Miehen sukunimi naiselle avioliitossa on keksitty alistamaan naista. Noloa, että romantistoitte sen yhteisen perheen symboliksi. Naisen nimi ei tähän kelpaa? ;) Kumma juttu.
Yhteisellä nimellä ei tee yhtään mitään. Se muuttaa miljoonat naiset tunnistamattomaksi. Miehenne kun eivät samaa vaivaa panon eteen näe.
Oivoi, nimihullu on taas linjoilla. Kohta on kaikki ketjut pilalla.
Me mentiin naimisiin ihan juridisista syistä. Hääpäivä oli kiva vaikkei meillä yhtään vierasta ollut eikä naimisiinmenosta puhuttu juuri kenellekään etukäteen. Tuttavapariskunnasta toinen kuoli, he eivät olleet naimisissa ja heillä oli alaikäisiä lapsia, joten sivusta seurattuna naimisiinmeno tuntui helpolta järjestää asiat kuntoon.
Juridisista syistä, koska tarkoitus on rakentaa yhteistä elämää lapsineen, asuntolainoineen jne. Plus saatiin kivat bileet sukulaisille ja ystäville ja häitä oli hauskaa järjestää yhdessä miehen kanssa. Tuntui, että se aika yhdisti meitä entisestään ja häät olivat ihan huipennus tuolle valmistelujaksolle.
Jostain syystä mies halusi naimisiin 8 kuukauden seurustelun jälkeen. Ehkäpä halusi tehdä selväksi kaikille, että suhteemme on pysyvä ja virallinen. Toisaalta miehen vanhemmat olivat sen verran uskovaisia, että heillä ollessamme emme voineet majoittua samaan huoneeseen, samasta sängystä puhumattakaan avoparina. Onhan avioliitossa selkeästi ne juridiset edut, joita monet ovatkin jo maininneet. Emme lähteneet tähän suhteeseen sillä mielellä, että yhteinen elämä olisi mahdollisimman helppo purkaa kuten monet avoliiton puolustajat tuntuvat tekevän.
Juuri tuo, että naiset haluavat leikkiä prinsessoja. Katso satuhäitä, niin ymmärrät.