Lue keskustelun säännöt.
Kaverini on ihmeellinen - masennustako?
25.11.2007 |
Kaverini sattui tulemaan raskaaksi samoihin aikoihin kuin minä itsekin. Elämän tilanteemme oli muutenkin melko samanlaisia, vietimme paljon aikaa keskenämme ja shoppailtiin kaikkea vauvatavaraa kaiket päivät.
No, sitten vauvani syntyi - kaverini oli vauvastani tosi innoissaan: kävi monta kertaa sairaalassa katsomassa. Kotiuduin vauvan kanssa ja edelleen kaveri soitteli tai kävi lähes jokapäivä. Vauvan ollessa pari viikkoinen kaverini raahasi minut ulkoilemaan, pikkuhiljaa aloimme tehdä kaikkea samaan tapaan kuin ennenkin, sillä erolla tietenkin että vauvani oli mukana. Tosi aktiivisesti näimme ja kiertelimme kaupunkia.
No sitten kaverini vauva syntyi ja siitä ihmeellinen hiljaiselo alkoikin. Nyt 4 kuukautta mennyt ja olisinkohan 2 kertaa nähnyt koko vauvaa. Mihinkään kaverini ei halua lähteä, koska kokee vauvan kanssa liikkumisen hankalaksi. Soitellaan edelleen viikottain, mutta olen alkanut epäilemään, että kaverini olisi masentunut tms. Mitkä ovat synnytyksen jälkeisen masennuksen oireet?
Kaveri ei pyydä enää kylään vaan aina oikeastaan korostaa, miten tahtoo olla rauhassa. Mielessäni on jopa käynyt, että hänen vauvaansa vaivaa jokin, kun ei tahdo koskaan nähdä.
Jatkanko edelleen soittelua kaverilleni vai annanko suosiolla olla? Tällä aikaa olen onneksi ehtinyt tutustumaan muihinkin ihmisiin, joilla on saman ikäisiä lapsia kuin itselläni.
Kommentit (7)
Niin juuri noin olen ajatellut, koska tuntuu kuitenkin että kaverini aina ilahtuu, kun hälle soitan. Ei vaan koskaan ehdota lähtemistä mihinkään tai edes pyydä kylään.
En vaan tiedä miten voisin auttaa kaveriani, koska hän on perusluonteeltaan iloinen, sosiaalinen jne. ei koskaan sanoisi, jos kokee itsensä masentuneeksi tms.
Itse taas koen huonoa omaatuntoa soittaessani yleensä aina ensin, kun yleensä olen kovin tarkka etten tahdo tungetella ja sosiaaliset suhteeni perustuvat ns. tasapuoliseen vuorovaikutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse eristäydyin omaa perhettä lukuunottamatta varsin tehokkaasti ekat kuukaudet. Ei järkevää näin jälkikäteen ajateltuna mutta silloin tuntui oikealta.
Meillä vauva asui ensimmäiset puolivuotta tissillä vuorokauden ympäri.
Yksinkertaisesti kaikki aika meni imettämiseen. Ei siinä jaksanut kavereita tavata ja vieraita kutsua. Vaikka oli heitä hauska nähdäkkin.
Silloin kun sai niin paljon aikaiseksi
koska jotenkin tuntuu, että kaverini aina vakuuttelee, miten kaikki on hyvin ja vauva ihana/helppo.
vauva jo n.6kk ja olen hänen syntymästä asti kokenut hirveen työlääksi kaiken menemisen... ensinnäkin mut valtaa aina hirvee pelko kun alan paketoimaan lasta että josko se alkaa taas jossain keskellä katua tai kauppaa huutamaan enkä saa rauhoittumaan... sen kanssa ei voi oikein missään olla ihan vapaasti kun koko ajan pelkää itkukohtausta. enkä mielelläni käy tuokan kans missään muualla kuin kaupassa ja kävelemässä ihan muuten vaan ja tietty neuvolas... kaverit ihmettelee kun en viitti oikein mennä vaan johkin kahville kun lapsi täytyy taas riisua ja pukea ja rauhoittaa kun se alkaa huutamaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydätkö kuitenkin vanhoja kavereitasi kylään?
kuulostaa siltä että on masentunut ja tietty tilanne on hänelle varmaan aivan kamala... meet kans joskus pokkana kylään ja laitat vauvan kuntoon ja pakettiin niin että pääsette lähtee ulos! mä kans aina ihmettelin tota että kaverin oli tosi vaikee lähtee mihkään nyytin kanssa mutta mä pakkasin sen kuntoon ja vein.. tosin sulla on nyt omakin vauva pakattavana, mutta jos vaan jaksat niin ole ihmeessä yhteyksissä! jos olisit mun kaverin niin toivoisin näin vaikka tiedän että jos masentaa niin ei kiinnosta olla kenenkään kanssa!