mietin päivittäin olisko piyänyt jättää lapset tekemättä? muita?

kummatkin lapset sairaita. toisella neurologisia ongelmia ja on hankala ja väkivaltainen... toisella fyysinen sairaus, mikä rajoittaa paljon ja vaatii minulta erityistä tukea jatkuvasti. lapset jo kouluikäisiä eikä ongelmat tunnu loppuvan . ajattelin, että käytöshäiriöt olisivat korjaantuneet iänmyötä, kunhan jaksoin kärrsivöllisesti yrittää opetta keinoja, keinoja käsitellä tunteita, toimia ristiriitatilanteissa yms. meillä kummatkin vanhemmt läsnä ja aikaa on ja syliä. mut nyt alan olee loppu kun ei tämä koskaan lopu niinkuin aina ajattelin. kohtalotovereit??