Lue keskustelun säännöt.
Mihin ikään lopetit kummilapsen muistamisen?
26.04.2018 |
Vanhin kummpilapseni (yhteensä niitä on 5 kpl, kolme omaa lasta) pääsee nyt keväällä ylioppilaaksi. Voisiko tämä olla se päätepiste, johon tämän homman lopetan? Elämässä on paljon muutakin rahanreikää. Ja jos en nyt lopeta, seuraava sopiva hetki on koska? En ole lapsen äidin kanssa enää muuten tekemisisää kuin joulukorttiasteella. En ajatellut muistaa kummilapsiani lahjoilla eläkeikään saakka.
Kommentit (11)
Nyt voi lopettaa ja seuraava muistaminen voi olla sitten mahdollinen häälahja. Aika jännä kun kerrot, ettet ole lapsen äidin kanssa tekemisissä. Entä lapsen itsensä, tuon ikäinen osaa jo hoitaa omat ihmissuhteensa. Suhde kummilapseen ei tietenkään vaadi lahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä lopetin kun kummilapsi oli 30. Toki muistan isoimpina juhlina. Lapsi on sisareni, joten olemme muutenkin läheisiä.
Lopetin kun äitinsä vaihtoi puhelinnumeronsa. Lapsi tais olla jn 10 silloin.
Normisti se lahjominen loppuu ripille pääsyyn. Sitten muistetaan ylioppilasta ja häälahja on seuraava.
’Virallinen’ tapa on lopettaa rippijuhliin, sen jälkeen vain isommat juhlat. Meillä nyt ainakin sinne 18 v asti muistetaan, omien lasten kummeista vähän vaihtelevasti tuo toimii. Oikeasti kummin tehtäväthän on esirukous ja hengellisen kasvun tukeminen. Niin että teette mikä tuntuu oikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi on nyt lukiossa ja kummitäti lopetti säännölliset synttäri- ja joulumuistamiset 15 ikävuoteen. Eli ripille pääsyn jälkeisenä jouluna ja synttärinä vielä muisti, ei sitten enää.
Olisikohan oma kummitätini tehnyt suunnilleen samoin, jos nyt oikein muistan.
Ja kummisedät ovatkin olleet suurpiirteisempiä muistajia aina, niin oma kuin lapsenkin.
Omat kummilapset ovat vielä vähän nuorempia, vanhin 13-vuotias ja ollaan tähän mennessä muistettu säännöllisesti.
Minulla on yksi kummilapsi, joka syntyi 1992.
Muistin häntä monin tavoin (synttärilahjat, rahat, Linnanmäet...), kunnes sain itse lapsen ja kummilapseni äidistä tuli lapseni kummitäti.
.
Hän osti kai pari kertaa jonkun lahjan ristiäislahjansa lisäksi.
Oli kuulema useastikin joululahja ostettu, muttei saanut sitä tuotua/lähetettyä, vaikka asumme samassa kaupungissa (kai edelleen).
Lopetin kummilapsen muistamisen hiljalleen, koska loukkaannuin aika lailla siitä, ettei mitään "vastavuoroisuutta" tullut.
Mulla oli vieläkin kummilapselleni tarkoitettu joululahjapaketti vuodelta Adam.
.
Minua kummitätini muistaa edelleen ja minä häntä kaikella rakkaudella. ♥
Hän on 74-vuotias, minä 49.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain 18 vuotiaana viimeisen joululahjan ja valmistujaisissa viimeisen lahjan.
Kortteja tulee silloin tällöin postista ja tekstiviesti muistaminen synttäreinä.
Ja näin sen pitääkin mennä! :)
Lopetin säännöllisen lahjojen antamisen siihen, kun kummilapsi pääsi ripille. Seuraavan lahjan annoin, kun hän valmistui ammattiin. Muistamista en ole lopettanut, vaan toivottelemme toisillemme "hyvät joulut ja synttärit" edelleenkin, välillä postitse, toisinaan puhelimitse tai tekstarilla. Onneksi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat kummini lopettivat vähitellen yläkoulussa, kun en mennyt rippikouluun. Siihen asti olivat muistaneet jollain pienellä paketilla jouluna ja synttärinä, vaikka en kirkkoon ollut kuulunutkaan enää kakkosluokan jälkeen. Mielestäni ihan mukava ratkaisu sinänsä, ettei uskonnollinenkaan kummius katkennut heti, vaikka lapsesta tulikin pakana. :D Ja yo-lahjan sain, mutta sen jälkeen en enää tosiaan mitään.
Kyllä on sopiva hetki. Me ollaan pidetty 18 v.