Päiväkodilla on huoli

Lastentarhanopettaja otti puheeksi että 4-vuotias lapseni ei oikein uskalla kiivetä ja olivat sen tiimoilta konsultoineet keltoakin. Kelto oli ohjannut harjoittelemaan kävelemällä mattorullan päällä. Tätä keskustelua käydessämme lapsi keikkui vajaan 2 metrin korkeudella kiipeilytelineessä. Sanoi kyllä että jännittää ja minä vastasin että se on aika normaalia ja että osaat kyllä hienosti tulla alas.

Lapsi kyllä vetää välillä "kipsiin" ja jännittää hetkellisesti milloin mitäkin, kiipeämistä, ohiajavia autoja, pimeää, mutta olen ajatellut sen kuuluvan ikään kun mielikuvitus on valtavan vilkas mutta lapselle alkaa tulla enemmän syy-seuraus-suhteiden hahmottamista ja tajuaa että voi sattua. Ja sit se välillä draamailee saadakseen olla pieni ja hoivattu :) Kaipaa pari kannustuksen sanaa tai halauksen rohkeudesta.

Oonko ihan pihalla kun en jaa päiväkodin huolta? Lapsen pelot eivät rajoita arjessa toimimista ja karkeamotoriikaltaan hän on ikätasoisesti kehittynyt, tasapainokin lienee kunnossa kun mm. pyöräilee sujuvasti.