Miten ne jotkut tekevät elämänmuutoksen tuosta noin vaan yhdellä päätöksellä?
Alkavat himoliikkujiksi ja salilla käymään 5-kymppisenä. Jos ei ole koskaan liikkunut juurikaan niin mitenköhän onnistuis? Rohkeuskin puuttuu jonnekin salille lähteä. Pitäiskö aloittaa jostain helpommasta ja onko sali välttämätön edes?
Kommentit (7)
Todella pitkät kävelytkin ovat jees jos ei halua maksaa sisäliikunnasta. Kuntopoluilta löytyy ulkoilmakuntoilupaikkoja ja kotona voi riehua vaikka kahvakuulan kanssa.
He ovat märehtineet sitä sisimmässään pitkän aikaa. Sitten kun VIHDOINKIN ne mukulat lähtevät kotoa, on ihan OMAA AIKAA ja saa tehdä mitä tykkää eikä tarvitse olla kuskaamaassa muita joka suuntaan ja ihmettelemässä, mitä huomenna päälle ja tarvitaanko jumppakassia koulussa ja onko joku perheenjäsen nyt tällä kertaa vegaani tai karppaaja tai ovo-lakto-jotakin.
Kehonpainotreeni tai jooga toimii myös. Jotain perus liikkumista vaan, vaikka musiikin tahtiin. Kehon kuuntelua ja sen rasittamista niin, että tuntuu hyvältä, mutta selvästi tuntuu. Ihme robottimeininki kun pitää olla salit ja laitteet, ohjelmat ja ohjeet, excelit ja mittarit, että voi jumpata.
Radikaalit elämänmuutokset on niitä, kun on totaalisen tylsistyny tai yksinkertasesti saanut tarpeekseen edellisestä. Ei niitä "pitäis varmaan alkaa käymään lenkillä" :D
Ihminen muuttuu yleensä kahdesta syystä: joko hän inspiroituu valtavasti tai sitten kärsimys kasvaa niin sietämättömäksi, että alkaa olla epämukavampaa olla muuttumatta kuin tehdä se muutos. Muistathan myös, että yleensä ne onnistuneet muutokset jotka voivat ulospäin näyttää yhdessä yössä tapahtuneilta, ovat voineet vaatia paljon valmistautumista ja aikaa. Näemme menestyksestäkin vain "jäävuoren huipun", jossa huipulla on menestys ja veden alla paljon työtä; kipua, työtä, epäonnistumisia, uhrauksia, epämukavuuden sietämistä, virheistä oppimista jne. Sinustakin voi tulla sellainen elämänmuutoksessa onnistuja, mutta se vaatii sen yhden saman päätöksen aina uudestaan ja uudestaan. Ei riitä, että teet yhden suuren päätöksen tänään. Huomenna kun heräät, teet saman päätöksen taas uudestaan. Ja taas uudestaan. Valitset uuden elämän, ja alat toimia sen mukaan tunteista huolimatta. Jos oikeasti haluaa muuttua, löytää siihen kyllä sisua ja keinoja. Jos taas ei oikeasti halua jotain, löytää luovuttamiselle kyllä tekosyitä. Isot asiat koostuvat aina, ihan aina, yksittäisistä pienistä teoista. Ei mikään oikeasti arvokas asia tule helpolla ja nopeasti, vaan yleensä välitöntä mielihyvää saa vain niistä pitkällä tähtäimellä huonoista päätöksistä. Hyvistä valinnoista mielihyvä tulee viiveellä, mutta on kestävämpää. Nimimerkillä tänään en muistanut tehdä sitä samaa päätöstä jonka teen yleensä, ja menikin päivä aika pilalle "entisen elämäni" tyyliin.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen muuttuu yleensä kahdesta syystä: joko hän inspiroituu valtavasti tai sitten kärsimys kasvaa niin sietämättömäksi, että alkaa olla epämukavampaa olla muuttumatta kuin tehdä se muutos. Muistathan myös, että yleensä ne onnistuneet muutokset jotka voivat ulospäin näyttää yhdessä yössä tapahtuneilta, ovat voineet vaatia paljon valmistautumista ja aikaa. Näemme menestyksestäkin vain "jäävuoren huipun", jossa huipulla on menestys ja veden alla paljon työtä; kipua, työtä, epäonnistumisia, uhrauksia, epämukavuuden sietämistä, virheistä oppimista jne. Sinustakin voi tulla sellainen elämänmuutoksessa onnistuja, mutta se vaatii sen yhden saman päätöksen aina uudestaan ja uudestaan. Ei riitä, että teet yhden suuren päätöksen tänään. Huomenna kun heräät, teet saman päätöksen taas uudestaan. Ja taas uudestaan. Valitset uuden elämän, ja alat toimia sen mukaan tunteista huolimatta. Jos oikeasti haluaa muuttua, löytää siihen kyllä sisua ja keinoja. Jos taas ei oikeasti halua jotain, löytää luovuttamiselle kyllä tekosyitä. Isot asiat koostuvat aina, ihan aina, yksittäisistä pienistä teoista. Ei mikään oikeasti arvokas asia tule helpolla ja nopeasti, vaan yleensä välitöntä mielihyvää saa vain niistä pitkällä tähtäimellä huonoista päätöksistä. Hyvistä valinnoista mielihyvä tulee viiveellä, mutta on kestävämpää. Nimimerkillä tänään en muistanut tehdä sitä samaa päätöstä jonka teen yleensä, ja menikin päivä aika pilalle "entisen elämäni" tyyliin.
Tää niin totta on.
Oma elämänmuutokseni alkoi lähes kaksi vuotta sitten ja matkalla vasta.
T. Karenssin kautta bmi 26 N46
Olen käynyt monta vuotta salilla, mutta nyt siitä on ollut taukoa ja just tänään mietin että en ehkä ostaakaan uutta korttia sillä mulla on kotona kahvakuula, voimapyörä, jumppapallo, matto, selätin ja foamrolleri. Niillä saa aivan hyvän treenin aikaiseksi. Päälle kaikki venyttely, lenkkeily ja pyöräily.
Liian rajusti ei kannattaa aloittaa, into lopahtaa nopeasti. Tärkeä taito on kuunnella kehoaan, milloin vain "kehtuuttaa" treenata ja milloin ei oikeasti kannata.
Opettelee perus lihaskuntoliikkeet. Kun ne on lihasmuistissa, treenin aloittaminen ja jatkaminen tauon jälkeen käy helpommin.
Kun kyllästyy tarpeeksi niin taipuu vaikka minkälaiseen elämänmuutokseen. Viisikymppisillä on yleensä niin hyvä itsetunto etteivät he välitä vaikka salin henkilökunta nauraisikin heille.