Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka helpottaa miehen oloa synnytyksessä?
24.04.2018 |
Otsikko on kieltämättä ehkä huvittava kun nainenhan siinä synnyttää. Mutta mun kysymykseni koskisi nyt tuota miehen tukihenkilö-osuutta. Miestä ahdistaa ajatus synnytykseen mukaan tulemisesta ja siitä mitä siellä saattaa joutua näkemään. On kuitenkin tulossa mukaan koska tietää hänen mukanaolonsa ja tukensa olevan mulle ensiarvoisen tärkeää. Miehellä on muutenkin tosi herkässä monista eritteistä ällöttyminen, ihan siis muuallakin kuin synnytyksessä. Onko ideoita millä voisi estää liiallisen ällöttymisen niin että pystyisi kuitenkin pysymään mun tukena koko synnytyksen ajan ja sen jälkeen ilman että ihan liikaa käy inhottamaan?
En tiedä itelleni tuli mieleen että voiskohan vaikka käyttää jotain silmät peittävää unimaskia tms. niinä hetkinä kun näkyy niitä ällöttävyyksiä? :D Tää tuli vasta nyt ihan äsken tätä kirjottaessa mieleen, mitä mieltä ootte ja onko jollain muita ideoita?
Kommentit (12)
Vierailija kirjoitti:
Jätä se ukko kotiin hyperventiloimaan.
Kuten aloituksessa totesin niin mies on mulle se tärkein tuki siinä enkä mä ketään muuta sinne mun tueksi mukaan halua, enkä myöskään mennä yksin. Ja mun kannalta onneksi mies tosiaan tulee siitäkin huolimatta että moni asia jo ajatuksena ällöttää. Kuitenkin haluaisin että miehellekin jäisi ihan kohtuu hyvä maku jälkikäteen koko jutusta suuhun eikä jäisi häiritsevästi silmissä vilkkumaan ne asiat mitkä ällöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan kuulostaa ilkeältä mutta kyllä oman lapsensa äidin tukena pitää olla synnytyksessä ja sen verran miehistyä että saadaan ne ällötykset unohdettua. Joo, kyseessä saattaa olla ihan oikea fobia mutta sen verran pitää tsempata, tai vaikka käydä ihan ammattilaisella puhumassa jos oireet on niin pahat, että voidaan keskittyä ihan siihen synnyttäjän tukemiseen. Huh huh.
Miehen kannattaa suosiolla pysyä yläpäässä, eikä katsoa ollenkaan alapäähän. Kyllä se siitä. Pois pääsee, jos ei kestä.
No, ehkä keskitytte etukäteen siihen lopputulokseen: vauvaan. Eritefobia on varmaan ihan tosi juttu, mutta silmät saa kiinni ja katseen käännettyä muualle. Ei ne eritteet siellä lennä muuta kuin ponnistusvaiheessa. Kai tuon nyt rakkaittensa puolesta kestää?
Rautakaupoissa myydään sellasia hitsausmaskeja ja hengityssuojaimia. Isä voi sitten vähän näyttää Darth Waalerilta, mutta eihän se haittaa, kunhan selviää ilman traumoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mies ollut sekä alatiesynnytyksessä että sektiossa mukana,on samanlainen kuin sinun.Häntä auttoi pysyminen 'yläpäässä',eli ei kurkkinut mitä alakerrassa tapahtui.Kuitenkin oli tukena henkisesti,ja rohkaistui synnytyksen aikana myös pitämään jalkojani.Helppo mollata,mutta hienoa on jo se että valmis tulemaan mukaan.Ei siitä niin kauaa ole kun isät odotteli ulkopuolella: )
Kannatiko lapsi tehdä..? (Sori:/)Joutuu näkemään monet ällötykset vielä..;) ja sinä vaihtamaan moooooonet kakkavaipat! Mitä se tekee kun vauva puklaa päälle karmeanhajuisen yrjön?! Tai siltä pitää imeä räät pihalle..??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatan kuulostaa ilkeältä mutta kyllä oman lapsensa äidin tukena pitää olla synnytyksessä ja sen verran miehistyä että saadaan ne ällötykset unohdettua. Joo, kyseessä saattaa olla ihan oikea fobia mutta sen verran pitää tsempata, tai vaikka käydä ihan ammattilaisella puhumassa jos oireet on niin pahat, että voidaan keskittyä ihan siihen synnyttäjän tukemiseen. Huh huh.
Ymmärsit nyt alotuksesta jotain väärin. Mies siis nimenomaan on tulossa sinne mua(synnyttäjää) tukemaan, eritekammostaan huolimatta. Ei tässä siis ole sikäli mitään ongelmaa mutta mä haluaisin tehdä siitä miehellekin mahdollisimman mukavaa, eikä ahdistavaa. En tiedä mistä "oireista" puhut, ihan asiallisesti ollaan tästä yhdessä keskusteltu ja jaettu ajatuksia, niin tiedän miten hän asiasta kokee.
ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ollut sekä alatiesynnytyksessä että sektiossa mukana,on samanlainen kuin sinun.Häntä auttoi pysyminen 'yläpäässä',eli ei kurkkinut mitä alakerrassa tapahtui. Kuitenkin oli tukena henkisesti,ja rohkaistui synnytyksen aikana myös pitämään jalkojani.Helppo mollata,mutta hienoa on jo se että valmis tulemaan mukaan.Ei siitä niin kauaa ole kun isät odotteli ulkopuolella: )
Kiitos (varmaan ensimmäisestä) avuliaasta kommentista. Valtaosa päätyi kommentoimaan jotain omaa "ähä jätä se kotiin vaan" tai "pitäs nyt tollanen kestää ällöttymättä". Ihan hyödyttömiä.
Toi nyt varmasti tietenkin ainakin ettei se mies sinne alas kurkistele. Ei vaan itsellä kokemusta synnyttämisestä (ensisynnytys tulossa) niin en tiedä että paljonko niitä eritteitä yleensä tulee ja kuinka näkyvillä ne on. Mulla on suunnitelmana pyrkiä ponnistamaan mahdollisimman pystyasennossa, mahdollisesti jakkaralla. Millanenkohan toimintatapa noissa olis paras tässä tilanteessa?
Varmaan ehkä vaan riittää jos pitää silmiä siinä ponnistettaessa loppuvaiheilla kiinni. Mulle vaan itelleni tuli mieleen toi "unimaski" sen takia kun mulla itelläni jos pidän silmiä kiinni niin silmät saattaa ikäänku vahingossa aueta jos unohdan "puristaa" niitä kiinni. Mutta en oo kysyny onko miehellä tällasta, voipi olla siis että silmien kiinni pitäminen onkin se kätevin ja helpoin ratkaisu. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa, että siinä synnyttäessä on pää ihan sekaisin kivusta, joten siinä ei kiinnosta joku miehen vointi yhtään. Mieheni on myös herkkä, mutta hoiti tukihenkilön homman hienosti. Siinä tilanteessa ei vaan kumpikaan ehdi turhia ajatella, eikä sitä kannata etukäteen suunnitella.
Alue: Aihe vapaa
Jätä se ukko kotiin hyperventiloimaan.