Lue keskustelun säännöt.
Down-lapsesta kertominen?
23.04.2018 |
Työkaverini tuli mummuksi pari kuukautta sitten ja on onnensa kukkuloilla. Hän on näyttänyt vauvan kuvia minulle ja minusta lapsi näyttää down-lapselta. En kehtaa tietenkään kysyä, mutta annetaanko nykyään ohjeeksi, että asiasta ei kerrota. Että kaikki ovat sitä mitä ovat eikä aiheesta edes tarvitse keskustella.
Kommentit (26)
Miksi se haluaisi sun kanssa keskustella asiasta? Oletko sekaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hah, viisas mummu. Onnellinen lapsenlapsestaan sellaisena kuin tämä on.
Asia ei kuulu sulle. Kertoo jos haluaa -jos on kerrottavaa. Vaikka se sun mielestä näyttää Downilta, niin älä nyt hörhöä kun sulla ei varmaa tietoa ole. Voip olla ja voip olla olemattahhii.
Onpa ystävällisiä kommentteja. Oliko viestini jotenkin halveksuva? Kysyin mielestäni asiallisesti. Olen vain miettinyt asiaa, koska olen työkaverini kanssa päivittäin tekemisissä ja olemme tunteneet toisemme jo 20 vuotta. Minusta asian kertominen olisi yhtä selvää kuin sen syntyikö tyttö vai poika.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Onpa ystävällisiä kommentteja. Oliko viestini jotenkin halveksuva? Kysyin mielestäni asiallisesti. Olen vain miettinyt asiaa, koska olen työkaverini kanssa päivittäin tekemisissä ja olemme tunteneet toisemme jo 20 vuotta. Minusta asian kertominen olisi yhtä selvää kuin sen syntyikö tyttö vai poika.
Ap.
Kirjoitin tuon "oletko sekaisin?" viestin. Minulle tuli sellainen olo, että mielestäsi hän ei saisi olla onnellinen lapsenlapsestaan, koska vauvalla voi olla down.
On jos on ja kertoo jos haluaa. Tai sitten voit juntisti kysyä asiasta ja pilata ystävyytenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohjeistetaanko nykyään? Ap on todella outo. Myös siksi, että tekee tällaisen aloituksen. Lapsi on lapsi.
Oma tyttö näyttää myös osassa vauvakuvia downlapselta, pulleat posket ja viirut silmät. Jos ei tietäisi, voisi sanoa että tuolla tytöllä on taatusti down !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen terveydentila on yksityisasia, jota ei ulkopuolisten kuulu kysellä. Lapsi on ihana ja arvokas henkilö omana itsenään, riippumatta siitä onko terve vai ei.
No jotkut varmaan kertovat kaikille, jotkut vain läheisilleen, joidenkin mielestä sitä ei tarvitse sen enempää kertoa kuin hiusten väriäkään. Kyllä asia varmaan selviää sinulle jossain vaiheessa, jos pysytte työkavereina. Mutta tosiaan, mitä väliä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ystävällisiä kommentteja. Oliko viestini jotenkin halveksuva? Kysyin mielestäni asiallisesti. Olen vain miettinyt asiaa, koska olen työkaverini kanssa päivittäin tekemisissä ja olemme tunteneet toisemme jo 20 vuotta. Minusta asian kertominen olisi yhtä selvää kuin sen syntyikö tyttö vai poika.
Ap.
Kirjoitin tuon "oletko sekaisin?" viestin. Minulle tuli sellainen olo, että mielestäsi hän ei saisi olla onnellinen lapsenlapsestaan, koska vauvalla voi olla down.
Ei kukaan ole onnellinen down-lapsesta vauvana. Onhan se hirveä järkytys ja pettymys.
Ihan ihme hurskastelua, vakavasti vammainen lapsi ei ole mikään hehkutettava asia.
Down-lapseen rakastuu ja kiintyy tietysti ajan myötä useimmat kuin koiraan. Ei kykene kommunikoimaan ihmisen tavoin, mutta tulee läheiseksi.
Olettaisin, että jos lapsella on kehitysvamma, niin mumminsa siitä tietää. Miksi sitä pitäisi sulle selittää? En ymmärrä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoisitko itse omista terveysongelmistasi työkavereillesi? Aivan, ei kuulu heille.
Mummu on ihana kun on onnellinen lapsenlapsestaan. :)
Vauvat voi näyttää kuvissa oudoilta, mutta ei tarvitse olla mitään vammaa. Jos olisikin, isovanhemmalle hän on rakas lapsenlapsi.
Kertoo kyllä sinulle, jos näin on ja jos suhteenne on niin luottamuksellinen, että haluaa jakaa lapsen tarkempia terveystietoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ystävällisiä kommentteja. Oliko viestini jotenkin halveksuva? Kysyin mielestäni asiallisesti. Olen vain miettinyt asiaa, koska olen työkaverini kanssa päivittäin tekemisissä ja olemme tunteneet toisemme jo 20 vuotta. Minusta asian kertominen olisi yhtä selvää kuin sen syntyikö tyttö vai poika.
Ap.
Kirjoitin tuon "oletko sekaisin?" viestin. Minulle tuli sellainen olo, että mielestäsi hän ei saisi olla onnellinen lapsenlapsestaan, koska vauvalla voi olla down.
Ei kukaan ole onnellinen down-lapsesta vauvana. Onhan se hirveä järkytys ja pettymys.
Ihan ihme hurskastelua, vakavasti vammainen lapsi ei ole mikään hehkutettava asia.
Down-lapseen rakastuu ja kiintyy tietysti ajan myötä useimmat kuin koiraan. Ei kykene kommunikoimaan ihmisen tavoin, mutta tulee läheiseksi.
Älä viitsi puhua läpiä päähäsi. Vammainen lapsi on aina järkytys, koska kaikkihan toivovat lapsen olevan terve, tämä on totta. Downeja ja vammoja on kuitenkin monia erilaisia ja niin eri tasoisia, ettei mitään yleistyksiä voida tehdä. Osa puhuu ja kommunikoi, osa ei.
Vammaisen (muu kuin down) lapsen äitinä tuo on aika järkyttävää luettavaa. Jokaisen joka lapsia haluaa pitäisi tiedostaa että lapsi ei välttämättä ole terve eivätkä läheskään kaikki vammat näy seulonnoissa. Lapsi voi vammautua tai vammat havaita myöhemminkin. Oma lapsi on rakas kaikesta huolimatta vaikka ei ole terve. Vamman hyväksyminen ottaa aikansa ja arki on erilaista. Ilot ja surut vammaisen lapsen kanssa ovat moninkertaiset terveisiin verrattuna, kokemuksella sanottuna. On puistattavaa verrata vammaista lasta koiraan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ystävällisiä kommentteja. Oliko viestini jotenkin halveksuva? Kysyin mielestäni asiallisesti. Olen vain miettinyt asiaa, koska olen työkaverini kanssa päivittäin tekemisissä ja olemme tunteneet toisemme jo 20 vuotta. Minusta asian kertominen olisi yhtä selvää kuin sen syntyikö tyttö vai poika.
Ap.
Kirjoitin tuon "oletko sekaisin?" viestin. Minulle tuli sellainen olo, että mielestäsi hän ei saisi olla onnellinen lapsenlapsestaan, koska vauvalla voi olla down.
Ei kukaan ole onnellinen down-lapsesta vauvana. Onhan se hirveä järkytys ja pettymys.
Ihan ihme hurskastelua, vakavasti vammainen lapsi ei ole mikään hehkutettava asia.
Down-lapseen rakastuu ja kiintyy tietysti ajan myötä useimmat kuin koiraan. Ei kykene kommunikoimaan ihmisen tavoin, mutta tulee läheiseksi.
Älä viitsi puhua läpiä päähäsi. Vammainen lapsi on aina järkytys, koska kaikkihan toivovat lapsen olevan terve, tämä on totta. Downeja ja vammoja on kuitenkin monia erilaisia ja niin eri tasoisia, ettei mitään yleistyksiä voida tehdä. Osa puhuu ja kommunikoi, osa ei.
Siitä ei kuitenkaan koskaan tule ihmistä sanan varsinaisessa merkityksessä. Ei sellaista ylpeyden ja ilon aihetta kuin terveestä lapsesta parhaimmillaan. Ei tietysti kaikista terveistäkään tule, mutta downin kohdalla kaikki on sinetöity jo syntymähetkellä.
Totta kai kommunikoi jollain tasolla, niin se koirakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ystävällisiä kommentteja. Oliko viestini jotenkin halveksuva? Kysyin mielestäni asiallisesti. Olen vain miettinyt asiaa, koska olen työkaverini kanssa päivittäin tekemisissä ja olemme tunteneet toisemme jo 20 vuotta. Minusta asian kertominen olisi yhtä selvää kuin sen syntyikö tyttö vai poika.
Ap.
Kirjoitin tuon "oletko sekaisin?" viestin. Minulle tuli sellainen olo, että mielestäsi hän ei saisi olla onnellinen lapsenlapsestaan, koska vauvalla voi olla down.
Ei kukaan ole onnellinen down-lapsesta vauvana. Onhan se hirveä järkytys ja pettymys.
Ihan ihme hurskastelua, vakavasti vammainen lapsi ei ole mikään hehkutettava asia.
Down-lapseen rakastuu ja kiintyy tietysti ajan myötä useimmat kuin koiraan. Ei kykene kommunikoimaan ihmisen tavoin, mutta tulee läheiseksi.
Kyllä moni on onnellinen lapsesta oli millainen tahansa. Down ei yleensä ole vaikea vamma. Todellakin suurin osa kommunikoi. Oletpa sinä ilkeä ihminen.
Itse ainakin monta erilaista diagnoosia omaavana arvostan sitä, että terveystietojani ei levitellä ympäriinsä jokaiselle hyvänpäiväntutulle ja työkaverille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ystävällisiä kommentteja. Oliko viestini jotenkin halveksuva? Kysyin mielestäni asiallisesti. Olen vain miettinyt asiaa, koska olen työkaverini kanssa päivittäin tekemisissä ja olemme tunteneet toisemme jo 20 vuotta. Minusta asian kertominen olisi yhtä selvää kuin sen syntyikö tyttö vai poika.
Ap.
Kirjoitin tuon "oletko sekaisin?" viestin. Minulle tuli sellainen olo, että mielestäsi hän ei saisi olla onnellinen lapsenlapsestaan, koska vauvalla voi olla down.
Ei kukaan ole onnellinen down-lapsesta vauvana. Onhan se hirveä järkytys ja pettymys.
Ihan ihme hurskastelua, vakavasti vammainen lapsi ei ole mikään hehkutettava asia.
Down-lapseen rakastuu ja kiintyy tietysti ajan myötä useimmat kuin koiraan. Ei kykene kommunikoimaan ihmisen tavoin, mutta tulee läheiseksi.
Älä viitsi puhua läpiä päähäsi. Vammainen lapsi on aina järkytys, koska kaikkihan toivovat lapsen olevan terve, tämä on totta. Downeja ja vammoja on kuitenkin monia erilaisia ja niin eri tasoisia, ettei mitään yleistyksiä voida tehdä. Osa puhuu ja kommunikoi, osa ei.
No jaa.
Italiassa on sanonta "Ei ole väliä, onko lapsi terve vai sairas, kunhan on poika."
On olemassa paljon maita, joissa naisen asema on Italiaakin huonompi. Luultavasti niissäkin maissa toivotaan lapsen olevan mielummin sairas poika kuin terve tyttö.
Mitä väliä sillä on?