Lue keskustelun säännöt.
Down-lapsesta kertominen?
23.04.2018 |
Työkaverini tuli mummuksi pari kuukautta sitten ja on onnensa kukkuloilla. Hän on näyttänyt vauvan kuvia minulle ja minusta lapsi näyttää down-lapselta. En kehtaa tietenkään kysyä, mutta annetaanko nykyään ohjeeksi, että asiasta ei kerrota. Että kaikki ovat sitä mitä ovat eikä aiheesta edes tarvitse keskustella.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ystävällisiä kommentteja. Oliko viestini jotenkin halveksuva? Kysyin mielestäni asiallisesti. Olen vain miettinyt asiaa, koska olen työkaverini kanssa päivittäin tekemisissä ja olemme tunteneet toisemme jo 20 vuotta. Minusta asian kertominen olisi yhtä selvää kuin sen syntyikö tyttö vai poika.
Ap.
Kirjoitin tuon "oletko sekaisin?" viestin. Minulle tuli sellainen olo, että mielestäsi hän ei saisi olla onnellinen lapsenlapsestaan, koska vauvalla voi olla down.
Ei kukaan ole onnellinen down-lapsesta vauvana. Onhan se hirveä järkytys ja pettymys.
Ihan ihme hurskastelua, vakavasti vammainen lapsi ei ole mikään hehkutettava asia.
Down-lapseen rakastuu ja kiintyy tietysti ajan myötä useimmat kuin koiraan. Ei kykene kommunikoimaan ihmisen tavoin, mutta tulee läheiseksi.
Älä viitsi puhua läpiä päähäsi. Vammainen lapsi on aina järkytys, koska kaikkihan toivovat lapsen olevan terve, tämä on totta. Downeja ja vammoja on kuitenkin monia erilaisia ja niin eri tasoisia, ettei mitään yleistyksiä voida tehdä. Osa puhuu ja kommunikoi, osa ei.
Siitä ei kuitenkaan koskaan tule ihmistä sanan varsinaisessa merkityksessä. Ei sellaista ylpeyden ja ilon aihetta kuin terveestä lapsesta parhaimmillaan. Ei tietysti kaikista terveistäkään tule, mutta downin kohdalla kaikki on sinetöity jo syntymähetkellä.
Totta kai kommunikoi jollain tasolla, niin se koirakin.
Mm. Salkkareiden Roosan näyttelijä varmaan olis iloinen kuullessaan mielipiteesi tuosta "jollain tasolla kommunikoinnista". Ai niin, ei hän varmaan ehdi kun kisaa kv-tasolla alppihiihdossa ja käy töissä. Varmaan hirveä pettymys vanhemmilleen. Mä pidän mun koiriani aika näppärinä, mut ei tulis mieleenikään verrata mm. Roosaa niihin.
Mutta porvoolainenhan tämä on, hykertelee tyytyväisenä saadessaan reaktioita porukasta. Sairaus sekin, ja yksikään koirakaan ei sellaisen tasolle alentuisi. Sääliksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Italiassa on sanonta "Ei ole väliä, onko lapsi terve vai sairas, kunhan on poika."
Ja mistähän tuon olet kuullut/keksinyt? Olen italialaisen miehen kanssa naimisissa ja meillä on kyllä hartaasti toivottuja TYTTÖJÄ. Nimenomaan siis mies toivoi tyttöjä... Juuri kysyin häneltä onko koskaan kuullut tuollaista sanontaa niin kuule eipä ole! Enkä mäkään... eikä ikinä kukaan italialainen sukulainen ole mitään sellaiseen viittaavaakaan sanonut: päinvastoin, meidän tyttöjä ihastellaan kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Italiassa on sanonta "Ei ole väliä, onko lapsi terve vai sairas, kunhan on poika."
Ja mistähän tuon olet kuullut/keksinyt? Olen italialaisen miehen kanssa naimisissa ja meillä on kyllä hartaasti toivottuja TYTTÖJÄ. Nimenomaan siis mies toivoi tyttöjä... Juuri kysyin häneltä onko koskaan kuullut tuollaista sanontaa niin kuule eipä ole! Enkä mäkään... eikä ikinä kukaan italialainen sukulainen ole mitään sellaiseen viittaavaakaan sanonut: päinvastoin, meidän tyttöjä ihastellaan kovasti.
ei munkaan neljän tytön äitituttu ollut ikinä kuullut suomalaiata vanhaa sanontaa "tyttö tuli, tyhjä tuli". Typerä sanonta tietty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ystävällisiä kommentteja. Oliko viestini jotenkin halveksuva? Kysyin mielestäni asiallisesti. Olen vain miettinyt asiaa, koska olen työkaverini kanssa päivittäin tekemisissä ja olemme tunteneet toisemme jo 20 vuotta. Minusta asian kertominen olisi yhtä selvää kuin sen syntyikö tyttö vai poika.
Ap.
Kirjoitin tuon "oletko sekaisin?" viestin. Minulle tuli sellainen olo, että mielestäsi hän ei saisi olla onnellinen lapsenlapsestaan, koska vauvalla voi olla down.
Ei kukaan ole onnellinen down-lapsesta vauvana. Onhan se hirveä järkytys ja pettymys.
Ihan ihme hurskastelua, vakavasti vammainen lapsi ei ole mikään hehkutettava asia.
Down-lapseen rakastuu ja kiintyy tietysti ajan myötä useimmat kuin koiraan. Ei kykene kommunikoimaan ihmisen tavoin, mutta tulee läheiseksi.
Älä viitsi puhua läpiä päähäsi. Vammainen lapsi on aina järkytys, koska kaikkihan toivovat lapsen olevan terve, tämä on totta. Downeja ja vammoja on kuitenkin monia erilaisia ja niin eri tasoisia, ettei mitään yleistyksiä voida tehdä. Osa puhuu ja kommunikoi, osa ei.
Siitä ei kuitenkaan koskaan tule ihmistä sanan varsinaisessa merkityksessä. Ei sellaista ylpeyden ja ilon aihetta kuin terveestä lapsesta parhaimmillaan. Ei tietysti kaikista terveistäkään tule, mutta downin kohdalla kaikki on sinetöity jo syntymähetkellä.
Totta kai kommunikoi jollain tasolla, niin se koirakin.
Down ihminen on ihminen täsmälleen yhtä paljon kuin sinä tai minä.
Ei ole!
Pystyn kehittämään tätä yhteiskuntaa kuten teenkin.
Kehitän sitä myös paremman vammaishoidon puolesta.
Kehitä ihmeessä ensin tuota ajatteluasi ja opettele ihan peruskäytöstavat, siitä miten ihmisiä kuuluu kohdella ja mitä kaikkea on sopivaa sanoa ja milloin kannattaa olla hiljaa.
Tästä tuli mieleen se kun mummoni synnytti kohta 60 v sitten down-lapsen, niin lääkärit eivät hennonneet kertoa hänen tilastaan vasta kun mummo alkoi jossain vaiheessa taaperoikää lääkärissä epäilemään, ettei kaikki olekaan "hyvin". Lääkäri oli tehnyt diagnoosin jo paljon aikaisemmin, mutta ei ollut vain kertonut.
Mutta eiköhän tässä ajassa ja tapauksessa lapsen vanhemmilla ja isovanhemmilla ole tieto downista, jos jotain tietoa on annettavana, ei sun tarvi kertoa epäilyksiäsi.
Down ihminen on ihminen täsmälleen yhtä paljon kuin sinä tai minä.