Apua koulukiusatulle

Lueskelin tuota koulukiusaamiseen liittyvää ketjua ja huomasin, että monella palstan lukijalla on kiusaamiskokemuksia koulusta. Ehkä te osaisitte siksi auttaa minua tässä asiassa.

Oma poikani oli koulukiusattu alakoulussa. Hänen luokkansa oli siihen aikaan jotenkin todella riitainen ja huono, mitään varsinaista luokkahenkeä ei syntynyt missään vaiheessa. Kiusaamista oli paljon, opettajat vaihtuivat. Nyt yläasteelle meni toiseen kouluun, ja luokka on tosi kiva. Yritimme puuttua tähän, mutta mikään ei auttanut. Luokalla oli erittäin väkivaltainen erityislapsi, joka terrorisoi luokkaa. Hänen vanhempansa eivät suostuneet siihen, että poika siirrettäisiin erityisluokalle. (Kuulin nyt, että siirto on äskettäin vihdoin tehty, kun hän kävi lopulta käsiksi myös opettajiin.)

Tältä osin pojallani menee siis hyvin, mutta hän eristäytyy. Ei vapaa-aikana ole tekemisissä uusien koulukavereiden kanssa juurikaan. Ei harrasta oikein mitään, mikään ei oikein kiinnosta. Pelkää epäonnistumisia. Ei ole liikunnassa ollenkaan huono, numero nousi 9:ään viime todistuksessa. Mutta ne alakoulun traumat vaivaavat, kiusaajat potkivat palloa naamaan jne. Hän kävi kuraattorilla juttelemassa, mutta ne käynnit loppuivat. Kuraattori sanoi, että poika ymmärtää hienosti, että vika ei ole hänessä, joten keskusteluja ei ole tarpeen jatkaa.

Ymmärrän, että kiusaaminen rikkoo ihmisen perusluottamusta toisiin. Haluaisin kuitenkin auttaa kovasti poikaani, mutta en tiedä, mitä tekisin. Uskon, että hän nauttisi joukkueliikunnasta, saisi uusia kavereita sieltä ym., mutta hän itse vastustelee. Pelkään edessä olevaa kesää, hän saattaa viettää sen pääosin omassa huoneessaan. Toki lähtee minun tai isänsä mukana pelailemaan vaikka sulkista tai uimaan, mutta oma-aloitteisesti ei oikein tee mitään.

Olisin tosi kiitollinen ajatuksistanne.