Lue keskustelun säännöt.
Minkä verran keskustelette puolisonne kanssa?
Mies ei ole halukas keskustelemaan
22.04.2018 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pian 10-vuotta ja meillä on leikki-ikäinen lapsi. Minua kiinnostaisi kuulla minkä verran pariskunnat keskustelevat keskenään? Luin juuri pariskunnasta, joka juttelee kahvia juoden tuntikausia. Meillä näin ei tapahdu koskaan, joskus harvoin luetaan lehteä ja sitä kommentoidaan, mutta yleensä mieheni haluaa katsoa kännykältä tv-ohjelmia. Mikäli yritän jotain sanoa, hän hetken kuuntelee ja hänestä näkee kuinka hän haluaa palata ohjelman pariin.
Mietin olenko liian vaativa ja pariskunnat eivät yleensäkään kuluta aikaansa keskustellen tai tämä tapahtuu ohimennen samalla, kun lapsi juoksee ympärillä. Nauttisin itse välillä rauhallisista pitkistä keskusteluista. Olenkin sanonut miehelleni, että voisinko ottaa henkisen rakastajan. :)
Kommentit (13)
Kyllä meillä jutellaan vaikka kyllä Candy crush tai sudoku tahtoo tulla aika usein väliin.
Puhumme keskenämme paljon työasioista (olemme olleet samalla alalla aiemmin) ja annan miehen purkaa stressiä puhumalla. Usein löytyy joku aihe vaikka lehdestä tai tv:stä josta tulee juteltua useaan otteeseen.
Monta kertaa mies sanoo että ota nyt kirja käteen ja lepää vähän - kun teen sen menee 5 minuuttia ja hän tulee innoissaan keskustelemaan jostain asiasta:) Se siitä lukemisesta.
Tällähetkellä "kuumin" keskustelunaihe on myynnissä oleva talomme ja mitä tehdään kun tämä on myyty. Tästä riittää keskustelunaihetta päivittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika paljon jutellaan..yhteistä aikaa on vain liian vähän ja lapsetkin "häiritsee" välillä.
Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta, enkä vielä koskaan ole kyllästynyt mieheni seurassa.
Kyllä me suurin osa yhdessäolo ajasta jutellaan. Töistä ( ollaan samalla alalla), päivän tapahtumista, lapsista, kodista, tuttavista, tulevaisuuden suunnitelmista, muisteloista, ajankohtaisista uutisista, luetuista kirjoista, harrastuksista, nähdyistä tv-ohjelmista( katsotaan niitä yhdessä) jne jne.
"10-vuotta"? Kirjoitatko myös "10-koiraa söi 5-omenaa"?
Asiaan. Harvoin jutellaan tuntikausia pöydässä istuen tekemättä mitään muuta, mutta kyllä me paljon höpötetään. Päivän kuulumiset, työ- ja harrastusasiat, jos jompi kumpi on ollut yhteyksissä johonkin ystävään/sukulaiseen ja häneltä on sellaisia kuulumisia, mitkä saa kertoa toiselle osapuolelle, jne. Jutellaan myös päivän uutisista, tv-ohjelmista, miehen lapsista, minun raskaudesta, menneistä ja tulevista tapahtumista, lemmikistä.. Asiaa kyllä riittää. Ennen minulla oli paras ystävä, jolle höpötin jatkuvasti, nykyään se höpötyskumppani on mies. Mutta höpötyksen lisäksi puhumme myös sitä asiaa, ei pelkästään sellaista "katsos kun naapuri pudottaa katolta lumia."
Mun avioliitto kaatui osaltaan tuohon. Puhuttiin vain arjen asioista ja vähän tv-tarjonnasta. Illat meni lapsen nukkumaanmenon jälkeen sohvalla kännyt kourissa. Jos oltiin ulkona syömässä, niin silloin puhuttiin, mutta ei tarpeeksi.
Eihän tuo ainoa syy ollut, mutta vaikutti suuresti erilleen kasvamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me käymme joka päivä yhdessä kävelyllä. Siinä vaihdetaan päivän kuulumiset. Ulkona tulee jatkuvasti vastaan jotain, mikä herättää keskustelun. Mielenosoitus tai vaikka koira.
Kotona vaivumme helposti siihen, että molemmat tuijottavat läppäriään tai telkkaria. Tosin niistäkin löytyy säännöllisesti jotain jutun tynkää. Kannattaa painaa digi-boxin pause-nappia, kun vaimo avaa suunsa niin säilyy kotisopu eikä jää Markkasen donkkikaan näkemättä.
Keskustelu eksän kanssa; mies työskenteli rakennusalalla.
-Kakkosnelosia kannettiin... huomenna alotetaan sit valu.
-Mittamies sitä ja mestari tätä. Kylpyhuoneen laatotus perseestä lattiakaivon kaadot...
-Kuraa muurarille...
Tätä joka ikinen päivä! Jos yritin jotain väliin, mies keskeytti oitis. Ei kuunnellut koskaan, ja oli vihainen jos ja kun tiesin jotain mitä hän ei tiennyt. Oli hiljaa hapan ilme naamalla. Sitten esitti saman asian, itse keksimänään! Muunlainen keskustelu ei onnistunut, kenenkään kanssa.
No, eksähän se...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan oltu kimpassa vasta 4 vuotta, ja juttua riittää. Keskustellaan varmaan eniten samalla kun yhdessä tehdään jotain, kuten ruokaa tai ollaan koiran kanssa lenkillä.
Usein myös jonkin aikaa iltaisin vuoteessa ennen nukkumaan menoa, kahvikupin ääressä, kun käydään kaupassa tai jos syödään yhdessä.
Vähintään muutama tunti päivässä jutellaan asioista ja asioiden vierestä, jos vain on aikaa. Jos viikolla ei ehdi tarpeeksi yhdessä olemaan, viikonloppuna ollaan enemmän kaksin, ja jutellaan koko tuon viikon edestä.
Ehkä tilanne muuttuu kun esikoinen syntyy, mutta toisaalta mieheni on minusta kiinnostava ja hauska, tunne on molemmin puolinen - keskusteluun kumpikin haluaa panostaa.
Puhutaan ihan mistä vain. Mies on minun ns. paras ystävä, kumppaanuden lisäksi. Ei ole sellaista aihetta mistä emme voisi keskustella. Tietenkin säästän ihan tyttöystäville kaiken maailman "turhat" keskustelut, mutta miehen kanssa on kivaa, kun voidaan puhua aivan mistä vain. Sen takia olemmekin yhdessä.. Miten edes päädytään yhteen, jonka kanssa ei voi keskutella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhutaan paljon kaiken aikaa. Katsotaan telkkaa yhdessä ja kommentoidaan, luetaan aamulla lehteä yhdessä ja kommentoidaan. Joskus sanon että nyt älä höpötä, mä luen vähän aikaa kirjaa.
Riippuu väsymyksen asteesta. Ja tietty asiasta.
Me olemme molemmat lyhytsanaisia. Ne, jotka keskustelevat tuntikausia, ovat sanojen pyörittäjiä. Tiedäthän: samaa asiaa pyöritellään edestakaisin. Me emme tee sitä. Paitsi, jos juomme viiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei keskustella.
En tajua miksi ollaan edes yhdessä, kun mies haluaa tuijottaa kännykältään jotain jalista ja jäkistä ja jos yritän sanoa jotain, hän antaa ihan selkeästi ymmärtää, että häiritsen. Jos kysyn häneltä jotain, hän mutisee lyhyen vastauksen ja jos kerron hänelle jotain, näkee kilometrin päähän, kuinka ei voisi vähempää kiinnostaa. Kännykkä on koko ajan käden jatkeena, vessassa, ruokapöydässä, sohvalla, sängyssä. Sanomattakin lienee selvää, että sängyssäkään ei tapahdu muuta kuin kännykänräpläystä ja nukkumista. En enää viitsi kertoa hänelle oma-aloitteisesti mitään ja hän sitten hämmästelee, että miksen ole hänelle kertonut jotain, vaan hän lukee sen Facebookista seinältäni.
Ei hän ollut ennen tuollainen. Syytän Viaplayta, Netflixiä, HBOta, Google Playta.
No, sanomattakin selvää, että tämä ei jatku kauaa. Etsin jo omaa asuntoa. Sitten, kun asunto löytyy, sanon hänelle, että saa valita minun ja kännykän/suoratoistopalvelujen välillä. Jos ei kännykkä jää pöydälle saman tien, sitten vain lähden ja jätän avioeropaperit pöydälle. Tuskin hän niitäkään huomaisi, vaan alkaisi varmaan parin päivän päästä pohtia, että miksi ei ole ruokaa valmiina pöydässä, pyykit viikattuna ja kämppä siistinä.
Luulen, että suurin virhe, jonka miehet tekevät, on se, että alkavat pitää naistaan itsestäänselvyytenä. Rakkaudesta me ne ruuat laitamme ja pyykit pesemme, mutta rakkaus loppuu, jos sitä ei ruoki.
Päivittäin taidetaan käydä ainakin pari pidempää keskustelua. Mut siis jutellaan aika lailla koko ajan kun kaksin ollaan, jos ei ole jotain muuta ihmeellistä ajatusta meneillään, ja ollaan kaksin varmastikin yli puolet ajastamme.