Lue keskustelun säännöt.
Ihomuisti - miten eroon kähminnän ja luvattoman kosketuksen ihomuistista?
21.04.2018 |
Yritän lukea pääsykokeisiin, mutta stressi ja kiire aiheuttavat omat oireensa. Silloin kun yritän keskittyä johonkin vaativaan, niin samaan aikaan tulvii mieleen ihokosketusmuistoja. Eksäni oli kova kähmimään minua jatkuvasti. Aina jos hän näki rinnat, niihin oli vain tartuttava ja vaikka kuinka pakenin hänen käsiään, hän seurasi perässä. Se tuntui todella inhottavalta herätä aamulla siihen kun aikuinen mies roikkuu nänneissä kiinni, suihkun jälkeen jahtaa tissejäni ja jatkuvasti närppi minua. Lopulta läimäytin häntä kun perille ei mennyt hyvällä eikä pahalla, että minuun ei saa koskea.
Nyt huomasin, että suhteen päättymisen jälkeen (siinä oli muutakin alistamista ja nöyryyttämistä), iltaisin ja stressin keskellä huomaan että nuo kosketukset tuntuvat iholla inhottavina. Joskus satutan itseäni, että saan nuo tunteet pois mutta tämä on kauheaa kun en pysty keskittymään mihinkään.
Reagoin muutenkin hirveän herkästi kosketukseen.
Onko ketään kenellä olisi samanlaisia oireita?
Kommentit (20)
Noi kuulostaa seksuaalisen väkivallan traumoilta. Sun suhteessa on ollut seksuaalista väkivaltaa. Olisiko joku raiskauskriisipuhelin josta voisit kysyä apua? Tai joku naisten puhelin? Hienoa että selvisit pois noin vahingoittavasta suhteesta. Sä olet selviytyjä kun osasit lähteä.
Keskity pääsykokeisiin ettei se mulkero tuhoa sulta niitäkin. Kun olet sen hoitanut, sä tarvit tukea ja terapiaa. Jos pääset opiskelemaan, jatka asian ottamista esille opiskelijaterveydenhuollossa, että pääset terapeutille ja voit alkaa toipua. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko saada ensi hätään jotain rauhoittavia tai muuta ensiapua lääkkeestä, kun pääsykoestressi nostaa vanhat väkivaltatraumat pintaan että pystyisit keskittymään ja saamaan ne läpi. Onhan lääkitystä esim paniikkikohtauksiin ja mielialalääkkeitä ahdistukseen.
Vierailija kirjoitti:
Noi kuulostaa seksuaalisen väkivallan traumoilta. Sun suhteessa on ollut seksuaalista väkivaltaa. Olisiko joku raiskauskriisipuhelin josta voisit kysyä apua? Tai joku naisten puhelin? Hienoa että selvisit pois noin vahingoittavasta suhteesta. Sä olet selviytyjä kun osasit lähteä.
Keskity pääsykokeisiin ettei se mulkero tuhoa sulta niitäkin. Kun olet sen hoitanut, sä tarvit tukea ja terapiaa. Jos pääset opiskelemaan, jatka asian ottamista esille opiskelijaterveydenhuollossa, että pääset terapeutille ja voit alkaa toipua. Tsemppiä.
Kiitos asiallisesta vastauksesta. Taidan ottaa yhteyttä johonkin tukinaiseen tai raiskauskriisipuhelimeen, en vain aiemmin ymmärtänyt että saattaisin itse olla uhri. Olen aiemmin työntänyt kavereitani, jotka ovat kokeneet paljon kamalampiakin asioita, hoidon piiriin tajuamatta että saattaisin kaivata sitä itse.
Luulenpa et terapialle on tarvetta. ap
Vierailija kirjoitti:
Voisitko saada ensi hätään jotain rauhoittavia tai muuta ensiapua lääkkeestä, kun pääsykoestressi nostaa vanhat väkivaltatraumat pintaan että pystyisit keskittymään ja saamaan ne läpi. Onhan lääkitystä esim paniikkikohtauksiin ja mielialalääkkeitä ahdistukseen.
Mua hieman arveluttaa noi lääkkeet. Jos ne ovatkin sellaisia että niistä on ihan tööt, niin ne saattavat sakata lukemisprosessia. Voisin miettiä lääkitystä kun pääsykoerumba on ohi eikä 100% henkistä läsnäoloa tarvita. Tutuillani on joskus ollut lääkityksiä, ja heistä kaikki ovat alkuun olleet aivan kahvilla ensimmäiset viikot ennen kuin he ovat tottuneet niihin ja nyt ei ole varaa olla pois peleistä. ap
Ehdottomasti terapiaan! Olen huomannut että väkivaltaa kokeneet ihmiset monesti vähättelevät kokemuksiaan, ja ovat sitä mieltä että eihän tässä mitään... ja sitten kuitenkin muistellaan pitkän aikaa niitä kokemuksia.
Saisinko vielä pyytää sellaista, että et ottaisi miesystävää ollenkaan, ennenkuin olet työstänyt näitä juttuja terapiassa pari vuotta? Ihan sen takia pyydän, että en enää jaksa naisia, jotka pilaavat elämänsä ja opiskelunsa huonoilla miessuhteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti terapiaan! Olen huomannut että väkivaltaa kokeneet ihmiset monesti vähättelevät kokemuksiaan, ja ovat sitä mieltä että eihän tässä mitään... ja sitten kuitenkin muistellaan pitkän aikaa niitä kokemuksia.
Saisinko vielä pyytää sellaista, että et ottaisi miesystävää ollenkaan, ennenkuin olet työstänyt näitä juttuja terapiassa pari vuotta? Ihan sen takia pyydän, että en enää jaksa naisia, jotka pilaavat elämänsä ja opiskelunsa huonoilla miessuhteilla.
Alkoipa ihanasti ja jatkuipa paskasti. Miten tilanteeni vaikuttaa henkilökohtaisesti sinuun? Ei mitenkään. Toisekseen kukaan ei tarkoituksella muistele mitään, vaan ne ovat hallitsemattomia takaumia joiden torjumiseen tai käsittelemiseen menee energiaa. Arjesta selviytyminen voi olla haastavaa sellaisen painolastin kanssa. Itselläni tämä ilmenee tosiaan vain näin, mutta siinä se onkin.
Et tiedä tilanteestani muuta kuin sen mitä yllä kerroin, ja enempää sinun ei tarvitsekaan tietää. Paitsi etten ala sen yhden nilkin takia elämään loppuelämääni hänen määritelmiensä mukaan. Päättele siitä loput. Nyt haluan vain jatkaa elämääni ilman hänen käsimuistojaan. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi kuulostaa seksuaalisen väkivallan traumoilta. Sun suhteessa on ollut seksuaalista väkivaltaa. Olisiko joku raiskauskriisipuhelin josta voisit kysyä apua? Tai joku naisten puhelin? Hienoa että selvisit pois noin vahingoittavasta suhteesta. Sä olet selviytyjä kun osasit lähteä.
Keskity pääsykokeisiin ettei se mulkero tuhoa sulta niitäkin. Kun olet sen hoitanut, sä tarvit tukea ja terapiaa. Jos pääset opiskelemaan, jatka asian ottamista esille opiskelijaterveydenhuollossa, että pääset terapeutille ja voit alkaa toipua. Tsemppiä.Kiitos asiallisesta vastauksesta. Taidan ottaa yhteyttä johonkin tukinaiseen tai raiskauskriisipuhelimeen, en vain aiemmin ymmärtänyt että saattaisin itse olla uhri. Olen aiemmin työntänyt kavereitani, jotka ovat kokeneet paljon kamalampiakin asioita, hoidon piiriin tajuamatta että saattaisin kaivata sitä itse.
Luulenpa et terapialle on tarvetta. ap
Sun ahdistuksen voimakkuudesta ja siitä että se valtaa ajatukset, ja tarve pestä tai raadella kosketus pois, ajattelin että sua on käytetty seksuaalisesti hyväksi toistuvasti ja pitkään. Mäkin luulen että terapialle on tarvetta.
Joskus asia selviää kun siihen löytää sanat. Jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti terapiaan! Olen huomannut että väkivaltaa kokeneet ihmiset monesti vähättelevät kokemuksiaan, ja ovat sitä mieltä että eihän tässä mitään... ja sitten kuitenkin muistellaan pitkän aikaa niitä kokemuksia.
Saisinko vielä pyytää sellaista, että et ottaisi miesystävää ollenkaan, ennenkuin olet työstänyt näitä juttuja terapiassa pari vuotta? Ihan sen takia pyydän, että en enää jaksa naisia, jotka pilaavat elämänsä ja opiskelunsa huonoilla miessuhteilla.
Alkoipa ihanasti ja jatkuipa paskasti. Miten tilanteeni vaikuttaa henkilökohtaisesti sinuun? Ei mitenkään. Toisekseen kukaan ei tarkoituksella muistele mitään, vaan ne ovat hallitsemattomia takaumia joiden torjumiseen tai käsittelemiseen menee energiaa. Arjesta selviytyminen voi olla haastavaa sellaisen painolastin kanssa. Itselläni tämä ilmenee tosiaan vain näin, mutta siinä se onkin.
Et tiedä tilanteestani muuta kuin sen mitä yllä kerroin, ja enempää sinun ei tarvitsekaan tietää. Paitsi etten ala sen yhden nilkin takia elämään loppuelämääni hänen määritelmiensä mukaan. Päättele siitä loput. Nyt haluan vain jatkaa elämääni ilman hänen käsimuistojaan. ap
Hän varmaan tarkoitti sanoa, että käsittele rauhassa tuo vahingollinen mennyt suhteesi, ettet enää joudu samanlaisen kynsiin. Etkä toisaalta työnnä pois miehiä jotka eivät kohtelisi sinua niin.
En tiedä miksi alun perin jouduit suhteeseen, onko itsetuntosi viety kotona. Meillä monilla se käy juuri niin.
Mutta voit pohtia sitä omaan tahtiin terapeutilla, nyt kun tiedät mihin haet apua.
Olen päässyt sellaisesta pikku hiljaa eroon - mutta ikävä kyllä ihomuisti taitaa olla muistin sitkeintä lajia. Minulla on ollut vähän samanlainen tilanne, epätoivottua kähmintää, alistamista ja ahdistelua, ja vaikka sinänsä itse tapahtumat ovat hämärtyneet muistissa, iho muistaa. Joskus jos joku koskettaa minua vaikka vahingossakin tietyllä tavalla tai tiettyyn kohtaan, se herättää inhoreaktion. Tai siis herätti - enää niitä ei juurikaan tule. Mutta stressitilanne pahentaa noita oireita minullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi kuulostaa seksuaalisen väkivallan traumoilta. Sun suhteessa on ollut seksuaalista väkivaltaa. Olisiko joku raiskauskriisipuhelin josta voisit kysyä apua? Tai joku naisten puhelin? Hienoa että selvisit pois noin vahingoittavasta suhteesta. Sä olet selviytyjä kun osasit lähteä.
Keskity pääsykokeisiin ettei se mulkero tuhoa sulta niitäkin. Kun olet sen hoitanut, sä tarvit tukea ja terapiaa. Jos pääset opiskelemaan, jatka asian ottamista esille opiskelijaterveydenhuollossa, että pääset terapeutille ja voit alkaa toipua. Tsemppiä.Kiitos asiallisesta vastauksesta. Taidan ottaa yhteyttä johonkin tukinaiseen tai raiskauskriisipuhelimeen, en vain aiemmin ymmärtänyt että saattaisin itse olla uhri. Olen aiemmin työntänyt kavereitani, jotka ovat kokeneet paljon kamalampiakin asioita, hoidon piiriin tajuamatta että saattaisin kaivata sitä itse.
Luulenpa et terapialle on tarvetta. ap
Sun ahdistuksen voimakkuudesta ja siitä että se valtaa ajatukset, ja tarve pestä tai raadella kosketus pois, ajattelin että sua on käytetty seksuaalisesti hyväksi toistuvasti ja pitkään. Mäkin luulen että terapialle on tarvetta.
Joskus asia selviää kun siihen löytää sanat. Jaksamista.
Kyllä toi pitää paikkaansa, valitettavasti. Aina itsensä kohdalla vähättelee tapahtumia, ja tajuaa ne vasta muiden vahvistuksesta. Tämän takia varmasti monikin kärsii hiljaa ja yksin, jos lähipiiri hyssyttelee ongelmat kuoliaaksi. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti terapiaan! Olen huomannut että väkivaltaa kokeneet ihmiset monesti vähättelevät kokemuksiaan, ja ovat sitä mieltä että eihän tässä mitään... ja sitten kuitenkin muistellaan pitkän aikaa niitä kokemuksia.
Saisinko vielä pyytää sellaista, että et ottaisi miesystävää ollenkaan, ennenkuin olet työstänyt näitä juttuja terapiassa pari vuotta? Ihan sen takia pyydän, että en enää jaksa naisia, jotka pilaavat elämänsä ja opiskelunsa huonoilla miessuhteilla.
Alkoipa ihanasti ja jatkuipa paskasti. Miten tilanteeni vaikuttaa henkilökohtaisesti sinuun? Ei mitenkään. Toisekseen kukaan ei tarkoituksella muistele mitään, vaan ne ovat hallitsemattomia takaumia joiden torjumiseen tai käsittelemiseen menee energiaa. Arjesta selviytyminen voi olla haastavaa sellaisen painolastin kanssa. Itselläni tämä ilmenee tosiaan vain näin, mutta siinä se onkin.
Et tiedä tilanteestani muuta kuin sen mitä yllä kerroin, ja enempää sinun ei tarvitsekaan tietää. Paitsi etten ala sen yhden nilkin takia elämään loppuelämääni hänen määritelmiensä mukaan. Päättele siitä loput. Nyt haluan vain jatkaa elämääni ilman hänen käsimuistojaan. ap
Hän varmaan tarkoitti sanoa, että käsittele rauhassa tuo vahingollinen mennyt suhteesi, ettet enää joudu samanlaisen kynsiin. Etkä toisaalta työnnä pois miehiä jotka eivät kohtelisi sinua niin.
En tiedä miksi alun perin jouduit suhteeseen, onko itsetuntosi viety kotona. Meillä monilla se käy juuri niin.
Mutta voit pohtia sitä omaan tahtiin terapeutilla, nyt kun tiedät mihin haet apua.
Tiedän kyllä mitä hän tarkoitti, mutta aina voi valita miten asiansa ilmaisee. Toisekseen olettamuksia ei kannata tehdä jollei tiedä mitään muuta kuin tuon mitä kerroin ja asettaa toiselle rajoituksia noin alentuvaan sävyyn. Olen naimisissa oleva perheen äiti, jonka edellisestä suhteesta nuo haavat ovat. Tässä ei siis ole nykyisin mitään hätää ja nimenomaan se nykyhetken tasapainoisuus mahdollistaa sen, että voin käsitellä menneisyyden haavojani. Niistä ei ajallisesti kuitenkaan niin hirveän kauan edes ole, vaikka suhteellisesti ne tuntuvat kaukaisilta. Tiedän myös, mitä virheiden toistaminen on, mutta siitä ei nyt ole kyse. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, et tiedäkään! Varsinkin kun aiemmin näistä ei saanut puhua ja jos puhui, leimautui.
Kukaan muu ei määritä kokemuksiamme. Isäni hyväksikäytti minua, enkä oppinut suojelemaan itseäni. Olin täysin suojaton, ja sain pimeiden miesten pimeimmät pimeydet itseeni. Minä olin rajaton, tekijät on rajattomia. Järjellä voi käsitellä, että nuo kiusaajat on kusipäitä. Ja voidaan surra sitä ettei saatu sitä hyvyyttä mikä meille kuuluu. Kehomuistot on juuri pahimpia. Ehdottomasti.
Voit hakea Kelan terapiaa, kun olet työkykyinen. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä enkä saa enää terapiaa. Akuutti raiskaustapauksiin on apua saatavilla, mutta vanhoille tapauksille ei ole mitään. Pyri saamaan keskusteluapua. Soita Tukinaisen puhelimeen. Hyväksikäytössä ei ole kyse vain yksityiskohdista, vaan kokonaisvaltaisesta itsemääräämisoikeuden menetyksestä. Ajattele että kiusaaja on oraalitasoinen elukka, joka oli fyysisesti vahvempi, mutta henkisesti täysin mitätön.
Kaikki liikunta on hyväksi mutta jos mahdollista, mene kamppailulajin peruskurssille, siinä saa vähän hallinnan tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, et tiedäkään! Varsinkin kun aiemmin näistä ei saanut puhua ja jos puhui, leimautui.
Kukaan muu ei määritä kokemuksiamme. Isäni hyväksikäytti minua, enkä oppinut suojelemaan itseäni. Olin täysin suojaton, ja sain pimeiden miesten pimeimmät pimeydet itseeni. Minä olin rajaton, tekijät on rajattomia. Järjellä voi käsitellä, että nuo kiusaajat on kusipäitä. Ja voidaan surra sitä ettei saatu sitä hyvyyttä mikä meille kuuluu. Kehomuistot on juuri pahimpia. Ehdottomasti.
Voit hakea Kelan terapiaa, kun olet työkykyinen. Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä enkä saa enää terapiaa. Akuutti raiskaustapauksiin on apua saatavilla, mutta vanhoille tapauksille ei ole mitään. Pyri saamaan keskusteluapua. Soita Tukinaisen puhelimeen. Hyväksikäytössä ei ole kyse vain yksityiskohdista, vaan kokonaisvaltaisesta itsemääräämisoikeuden menetyksestä. Ajattele että kiusaaja on oraalitasoinen elukka, joka oli fyysisesti vahvempi, mutta henkisesti täysin mitätön.
Kaikki liikunta on hyväksi mutta jos mahdollista, mene kamppailulajin peruskurssille, siinä saa vähän hallinnan tunnetta.
Olen pahoillani puolestasi :(
Sanoititpa hyvin! Nimenomaan tuo hallinnanpuutteen tunne on se valtavin mikä tässä hiertää eniten. Ihan kuin kaiken aikaa joutuisin suojautumaan joltain näkymättömältä vaaralta. Lisäksi se, että miksi annoin sen tapahtua ja miksi en lyönyt takaisin silloin kun oli mahdollisuus vaan tyhmänä odotin sen itsestään loppuvan.
Lisäksi minullakin oli lapsuudessa suojattomuutta ja rajattomuutta. Aikuiset seurasivat vieressä, kun itseäni vanhemmat lapset kyykyttivät ja sabotoivat minua eivätkä sanoneet siihen yhtään mitään. Ihan sama vaikka mitä tahansa tapahtui, niin he vain seurasivat vieressä. Jos satuin älähtämään, niin siihen puututtiin joskus hyvin kovakouraisestikin toisinaan ja minua vaadittiin hiljenemään, koska kuulemma kaikkia rasitti käytökseni. No entä minua sitten kun en saanut kotonani sen siunaamaa rauhaa?
Isäpuoleni pelotteli minua uskonnonasioilla ja kertoi kaikenmaailman teorioita maailmanlopusta. Jos pyysimme häntä pitämään päätään kiinni, hän vetosi puhuvansa äidillemme vaikka istuimme samassa tilassa. Ylipäätään oman tilan, ajan ja rajan saaminen oli todella vaikeaa kun ylitsemme käveltiin jatkuvasti.
Teini-iässä tuo näkyi käytöksessäni siten, että olin äärimmäisen vihainen mutten käsittänyt miksi. Ihmiset yrittivät käyttää minua, ja seurustelin itseäni vanhempien poikien kanssa vaikka olin vasta 14. Tuo poikaystävä muutti käytännössä meille, koska ei narsistisuuttaan tullut toimeen äitinsä kanssa, ja hän hallitsi koko huushollia rautaisella otteellaan. ---> jatkuu toisessa viestissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..Jo hän alisti minua parhaansa mukaan ja nähtyään, etteivät vanhempani puutu siihen vaan jopa kannustavat siihen, hän käytti valtaansa minuun minkä ehti. Vanhempani, lähinnä äitini, ihmetteli kun ei saanut alistettua minusta laimeatemperamenttista lasta, joka ei ajattelisi itse omin aivoin ja joka ei arvostelisi häntä (no hänen alkoholismiaan), ja käy läpi lapsille tyypilliset kasvuvaiheet, niin totta kai hän otti kasvatusaisaparikseen sen aikaisen poikaystäväni. Hän kertoili usein lapsuudestani kauhean negatiiviseen sävyyn ja korosti sitä, miten hankala tapaus olin ollut. Yhdessä he sitten kouluttivat minua keittiön pöydän ääressä, valvoit ja kontrolloivat ajatuksia, sanoja ja tekojani ja äiti kuunteli vieressä kun kundikaverini haistatteli, haukkui ja arvosteli minua. Itse äitinä en katselisi minuuttiakaan sellaista touhua ja ajaisin ulos kirveellä sellaisen idiootin joka käy tyttäreeni sanallisesti käsiksi. Sitäkin enemmän katkeroittaa se seksuaalinen puoli, mikä oli pitkälti hyväksikäyttöä kundin puolelta. Hän saattoi heittää minut ulos kotoaan, jollen ollut suostuvainen toimintaan. Kun menin hänen luokseen vain nukkumaan, niin hän yritti viritellä väkisin. Kun en suostunut edelleenkään, hän alkoi kiukutella ja loppuyön kielsi koskemasta itseensä ellen sitten lähtenyt hänen luotaan kotiin sen takia.
Silloin muistan, että suutuin tosissani kun olin neljänkymmenen asteen kuumeessa ja aivan sekaisin. Kundi yritti väkisin ronkua seksiä, ja kun minusta ei järjensanaa saanut ulos ja olin todella kipeä, hän vänkäsi ja vänkäsi. Lopulta nähtyään miten hikoilin kylmää hikeä hän luovutti viimein, mutta jätti minut ylävartalo paljaana makaamaan sängylle ja haki koko perheen katsomaan minua. Siis mitä vittua äiti, miksi et puuttunut tuohon?!
Jatkuu -->
Itselläni oli hirveästi vaikeuksia erottaa oikea väärästä, koska en saanut mitään mallia kotona miten minua saisi kohdella. Kun sen rajattomuuden mallin oppi kotoa, niin oli todella vaikeaa suojautua ja kun ei pyynnöstäkään saanut apua tai mitään varjelusta, sitä turtui siihen rajattomuuteen. Yrittäessäni keskustella aiheesta ne yritykset vesitettiin aina kääntämällä ne minua vastaan: "Se kertoo miten paljon vihaat meitä muita kun ajattelet noin", minulle sanottiin.
Myöhemmin jouduin hyväksikäytetyksi ja ajauduin suhteisiin, joissa en viihtynyt. Kun opin, ettei se ole pakollista, ja otin itsenäisyyteni takaisin ja aloin tehdä itsenäisiä valintoja ilman kenenkään määräyksiä sekä rakentamaan omia rajojani. Minulla meni pitkään hyvin ja olin onnellinen vapaudestani, mutta edellinen parisuhteeni vain oli iso moka, koska siinä toistui taas hyväksikäytön kaava. Hankkiuduin eroon tyypistä hyvin nopeasti, mutta hän ehti tehdä paljon hallaa itsetunnolleni ja psyykkeelleni. Hän nosti esiin aivan kaikki traumani omilla traumoillaan, ja todettuani etten halua olla hänen terapeuttinsa ja istua hänen kanssaan iltakaudet käsikädessä sohvalla kun hän ei saanut haettua apua paniikkihäiriöönsä - siis sen muun aikaa mitä hän ei seksuaalisesti kaltoin kohdellut minua.
Nykyinen mieheni ei ole sellainen, ja hänen kanssaan olen puhtaasti rakkaudesta ilman pakotteita, ja kuvittelin että edellinen suhde on käsitelty loppuun, mutta se hyväksikäytön taakka ei olekaan niin helppoa purettavaa. Jos suhde itsessään on käsitelty ja kuitattu, niin se hyväksikäyttö ja raiskaaminen menneisyydessä ei niin vain unohdukaan ja se on nyt nimenomaan tänäkeväänä purskahtanut takaisin pinnalle kuin pitkään nenässä kutittanut aivastus.
Vierailija kirjoitti:
Olen päässyt sellaisesta pikku hiljaa eroon - mutta ikävä kyllä ihomuisti taitaa olla muistin sitkeintä lajia. Minulla on ollut vähän samanlainen tilanne, epätoivottua kähmintää, alistamista ja ahdistelua, ja vaikka sinänsä itse tapahtumat ovat hämärtyneet muistissa, iho muistaa. Joskus jos joku koskettaa minua vaikka vahingossakin tietyllä tavalla tai tiettyyn kohtaan, se herättää inhoreaktion. Tai siis herätti - enää niitä ei juurikaan tule. Mutta stressitilanne pahentaa noita oireita minullakin.
Juuri näin, kiteytit kokemani.:( ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko saada ensi hätään jotain rauhoittavia tai muuta ensiapua lääkkeestä, kun pääsykoestressi nostaa vanhat väkivaltatraumat pintaan että pystyisit keskittymään ja saamaan ne läpi. Onhan lääkitystä esim paniikkikohtauksiin ja mielialalääkkeitä ahdistukseen.
Mua hieman arveluttaa noi lääkkeet. Jos ne ovatkin sellaisia että niistä on ihan tööt, niin ne saattavat sakata lukemisprosessia. Voisin miettiä lääkitystä kun pääsykoerumba on ohi eikä 100% henkistä läsnäoloa tarvita. Tutuillani on joskus ollut lääkityksiä, ja heistä kaikki ovat alkuun olleet aivan kahvilla ensimmäiset viikot ennen kuin he ovat tottuneet niihin ja nyt ei ole varaa olla pois peleistä. ap
Ei mitään lääkkeitä. Mieti tarkkaan, alatko käyttää mitään psyykelääkkeitä vaikka niitä sinulle joku liukuhihnalääkäri kirjoittaisikin. Et ole sairas, vaan sinua kohtaan on tehty väärin.
Nykyään tiedetään, että jo lyhytaikainen rauhoittavien tai unilääkkeiden käyttö voi nostaa muistisairauden riskiä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Pidä lääkkeiden käytön kynnys korkealla.
Onnea pääsykokeisiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko saada ensi hätään jotain rauhoittavia tai muuta ensiapua lääkkeestä, kun pääsykoestressi nostaa vanhat väkivaltatraumat pintaan että pystyisit keskittymään ja saamaan ne läpi. Onhan lääkitystä esim paniikkikohtauksiin ja mielialalääkkeitä ahdistukseen.
Mua hieman arveluttaa noi lääkkeet. Jos ne ovatkin sellaisia että niistä on ihan tööt, niin ne saattavat sakata lukemisprosessia. Voisin miettiä lääkitystä kun pääsykoerumba on ohi eikä 100% henkistä läsnäoloa tarvita. Tutuillani on joskus ollut lääkityksiä, ja heistä kaikki ovat alkuun olleet aivan kahvilla ensimmäiset viikot ennen kuin he ovat tottuneet niihin ja nyt ei ole varaa olla pois peleistä. ap
Ei mitään lääkkeitä. Mieti tarkkaan, alatko käyttää mitään psyykelääkkeitä vaikka niitä sinulle joku liukuhihnalääkäri kirjoittaisikin. Et ole sairas, vaan sinua kohtaan on tehty väärin.
Nykyään tiedetään, että jo lyhytaikainen rauhoittavien tai unilääkkeiden käyttö voi nostaa muistisairauden riskiä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Pidä lääkkeiden käytön kynnys korkealla.
Onnea pääsykokeisiin!
Kiitos, sitä tarvitaan! <3 ap
Noista lapsuuden lähtökohdista et voinut muuta.
Hyväksikäyttö ei unohdu koskaan, mutta sen voi oppia näkemään menneisyytenä.
Se ei tapahdu enää.
Soita Saurin yölinjalle?