Lue keskustelun säännöt.
Olen 30v sinkkuäiti
20.04.2018 |
Ero tuli, itsestä riippumattomista syistä. Yhteiseen huoltoon jäi 5v. lapsi. Tuntuu kauhealta epäonnistumiselta ja kauheudelta. Olisin halunnut säilyttää ydinperheen. Miehen sairastumisen jälkeen ei kuitenkaan mahdollista. Elämämme oli hyvää ja tasapainoista, mutta miehen osalta kulisseissa tapahtui,vaikka monella tapaa kunnon mies onkin. Säilyttäisittekö te ydinperheen "hinnalla millä hyvänsä"? Surettaa, kun lapsellani ei ole sisarusta -sellainen olisi parin vuoden sisällä ollut suunnitelmissa. Jatkanko nyt lapsen kanssa kahden(isä tietty mukana) vai onko mahdollista ajatella, ettå tapaisi joskus normaalin miehen (joka olisi hyvä lapselle myös)? Uusperhe ei todellakaan ollut mikään suunnitelmani, ikinä.
Kommentit (6)
En kehtaa edes kavereille kertoa erosta, kun tuntuu niin suurelta epäonnistumiselta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero tuli koska miehesi sairastui?
Niin, sairastui pahaan riippuvuuteen ja tuhosi oman taloutensa, valehteli tänä aikana ym. Normaali, koulutettu mies, mutta riippuvuus on suuri. Kaikki luottamus meni. Ap
45 syytä olla hankkimatta lapsia
1. Perinnöllisten sairauksien periyttäminen lapselle.
2. Raskaus pahoinvointi, hormonien heittelyt ja tukaluus.
3. Synnytyksen supistukset, kivut ja repeämiset.
4. Imetyksen kivut ja lapsen riippuvuus rintaruokinnasta.
5. Vanhemmuuden valtava vastuu lapsen pärjäämisestä elämässä.
6. Pelko jos ei opi rakastamaan tai vihaa lastaan.
7. Taakka jos lapsi on vammainen, erityislapsi tai ongelmalapsi.
8. Synnytyksen jälkeinen masennus ja oma jaksaminen.
9. Paniikkikohtauksen ja tajunnanmenettäminen lapsen kanssa kahdestaan.
10. Univaje, ei pitkiä aamuja tai laiskottelu päiviä viikonloppuisin tai lomilla.
11. Kakka, pissa, puklu, räkä ja oksennus huoltopalveluna toimiminen.
12. Pelko jos toinen tai molemmat vanhemmat kuolevat ja mitä lapsen elämä sen jälkeen on.
13. Arki on äänekästä vuoristorataa, uhrautumista, suorittamista ja aikatauluttamista.
14. Ahdistus istua hiekkalaatikolla, leikkipuistossa ja vanhempainilloissa.
15. Parisuhteen katkerat riidat koti- ja lastenhoidon tasan menemisestä.
16. Päiväkotiin väkisin raahaaminen ja sieltä ajoissa hakeminen.
17. Lapsen hoito itse kipeänä ja tukiverkoston puuttuminen.
18. Pelko jos lapsi vammautuu, sairastuu vakavasti, hukkuu tai kuolee jäätyään auton alle.
19. Häpeä kun et saa raivoavaa lastasi kuriin julkisella paikalla.
20. Lapsen ruoka-allergiat, syömättömyys, itku, uhma, röyhkeys, ilkeys, kiittämättömyys ja viha sinua kohtaan.
21. Riitely mitä kasvatus menetelmiä vanhemmat käyttävät yhdessä ja erikseen.
22. Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne vanhempana kun työ vie liikaa aikaa.
23. Jatkuva huomion antaminen ja mielenrauhan puuttuminen.
24. Aika mieleisille harrastuksille, lemmikeille ja omaan hyvinvointiin vähenee.
25. Katkeruus ja valitus menetetystä ajasta ja vapaudesta lisääntyy.
26. Häpeä kun palaa lomalta töihin lepäämään lapsenhoidosta.
27. Kodin sotku, melu, kinastelu, rauhattomuus, tavaran määrä, loputtomat kotityöt ja pyykkivuoret.
28. Seksi vähenee ja stressi lisääntyy että lapset näkevät tai kuulevat rakastelua tai alastomuutta.
29. Lastenkutsut, yökyläilyt, huvipuistot, perhelomat ja kuskaus harrastuksiin.
30. Stressi rahasta kustantaaksesi lapsen itsenäiseksi.
31. Aika kahden keskiselle ajalle ja aikuisille keskusteluille parisuhteessa hupenee.
32. Huoli lapsen koulun uhista, koulukiusaamisesta, kaveripiiristä, kaverittomuudesta tai päihteistä.
33. Läksyistä, kotiintulo- ja ruoka-ajoista sekä mobiililaitteiden käytöstä riiteleminen.
34. Lapsen suojelu namusediltä, pornolta, väkivallalta, raiskaukselta, sydänsuruilta ja raskaudelta.
35. Lapsen suojelu masennukselta, alkoholilta, huumeilta, päiväkoti-/koulu- ja nettikiusaamiselta.
36. Huoli jättää lapsi elämään tuhoutuvalle ja alati ylikansoitetulle maapallolle.
37. Katumus kun ymmärtää että lapsi ei tuokkaan onnea ja elämästä on vain tullut vaikeampaa.
38. Oman identiteetin totaalinen katoaminen ja eläminen vain lapsen kautta.
39. Huomata että on onneton, uupunut, itkevä ja räjähtänyt vanhempi.
40. Katua kun on hankkinut lapsen vääristä syistä: painostus, koska muutkin tai kun niin on tapana.
41. Pettyä omaan vanhemmuuteen, kun ei pärjää oman lapsen kanssa.
42. Kamppailla syyllisyydessä kun katuu lasta, vaikka lapsen kuuluisi olla aina haluttu ja rakastettu.
43. Häpeä kokea lapsi rasitteena tai jos lapsi huostaanotetaan kun ei jaksa taakan alla.
44. Stressi kokea lapsi virheenä joka uhkaa parisuhdetta.
45. Mahdollisen eron tultua kohdata yksinhuoltajan ongelmat.
Nuo pohdinnat kannattaa jättää myöhemmälle, tärkeintä on nyt sinun itsesi sisäistää tilanne ja tukea lasta kriisitilanteessaan.
Ja päästä irti tuosta idylli-ajatuksesta. Äidilleni tärkeintä oli, että kaikki näyttää hienolta ja kadehdittavalta. Isäpuoli salasi jopa psykiatrikäyntinsä ja masennuslääkkeensä äidiltä, koska arvasi reaktion oikeon: äiti löysi lääkkeet, ja talo raikaI siitä huudosta, kun äiti huisi miehen nolanneen koko perheen.
Oli rakkaus ja läheisyys kaukana siitä perheestä. Tärkeintä oli vain näyttää ulkopuolisille kadehdittavalta idylliltä.
Ero tuli koska miehesi sairastui?