Mikä on isoin ikäero, joka sinulla on ollut suhteessa, ja kumpaan suuntaan? Miten ympäristö asiaan suhtautui?

Olen 34-vuotias mies ja tapailen 22-vuotiasta naista. Ikäero ei ole tullut vastaan muuten kuin satunnaisina "Ai niin, ethän sä varmaan muista sitä" -hetkinä. Mihinkään käytännön asioihin se ei vaikuta, ja muiden mielipiteet eivät kiinnosta. Riittää kun kahdestaan on kivaa.

Olen naimisissa 12 vuotta nuoremman miehen kanssa. Alussa kuului epäileviä kommentteja suhteemme pysyvyydestä, mutta ei tuota ikäeroa ole kukaan enää vuosikausiin edes muistanut.

Mies oli minua 20 vuotta vanhempi, ympäristö ei suhtautunut mitenkään, kun kukaan ei tiennyt asiasta. Jotain huhuja liikkui, mutta ei kukaan ikinä kysynyt tai sanonut suoraan mitään.

24 vuotta. Mutsi sanoi naista pedofiiliksi, frendit naureskeli että meen iltapäivähoidettavaksi, känniläiset huuteli mitä teen mutsini kanssa, naiset ihmetteli miksi ihmeessä oon vanhemman kanssa.

Avioliitossa. Mies 26 vuotta vanhempi. Kukaan ei ainakaan päin naamaa arvostellut.

Jos ihan totta puhutaan niin saan nykyään paljon enemmän pashaa niskaan parisuhteestani (olemme molemmat naisia ja hän on minua vuoden nuorempi) kuin seurustellessani itseäni 18 vuotta vanhemman miehen kanssa.

Miksi mun kommentti poistettiin täältä?! 

Olin kymmenen vuotta suhteessa 16 vuotta itseäni vanhempaan mieheen . Sukulaiset ei koskaan häntä hyväksyneen kun oli muka liian vanha.

Koskaan ei käyty yhdessä sukulaisteni luona. Eikä minua kiinnostanut yksin mennä , kun olivat miestä aina vaan haukkuneet. Välit sukulaisiin ei ole palautuneet. Äiti oli ainut joka ei häntä haukkunut , on myös ainut johon pidän yhteyttä suvussa.

Suhde päättyi muista syistä.

Olen muutaman kuukauden seurustellut itseäni 14 vuotta vanhemman miehen kanssa (42/56), mulle ei ole kukaan kommentoinut ikäerosta mitään mutta mies on saanut kuulla kaikenlaista hihittelyä nuoremmasta naisesta ja viidenkympin villityksestä jne ;-)

Aviossa 10 vuotta vanhemman miehen kanssa. Tapasimme 23 vuotta sitten ollessani 18-v, siitä lähtien suhteessa. Alussa oli vaikeinta sekä vanhempien että kavereiden (molempien) suhtautuminen. Vanhemmat tottui, jotkut kaverisuhteet jäi. Nykyisin 10 vuoden ikäero ei tunnu missään.

Seurustelin vähän alle kolmikymppisenä itseäni 32 vuotta vanhemman  miehen kanssa.Ja heti sanon alkuun,että kyseessä ei ollut "sellainen"juttu,mitä monet nyt varmasti vinkuvat.Taksirahaa en ottanut häneltä,kerran lainasin ja maksoin takaisin.

Hänellä oli pieni liike,josta ostin vanhempieni hautajaiskukat,antoi mulle vähän alennusta.Satuin istumaan takahuoneessa kahvikuppi nenän alla kun mies paketoi kukkalaitetta.Hänen vanhempi poikansa tuli sinne,ja oli jälkikäteen haukkunut minut pataluhaksi ja varoitellut isäänsä luoja ties mistä.En ymmärrä mistä hän edes aavisti meistä,kun emme sitä mitenkään osoittaneet siinä.Hän näki vielä kun maksoin kukat isälleen.

Suhteemme loppui sitten ihan muuten vaan ja järkytyksekseni pian oli hänen kuolinilmoituksensa lehdessä.

Tyttäreltään kuulin,että oli kuollut syöpään.Olin puhelinkeskusteluissa vielä hänen kanssaan tuolloin kun sairasti jo syöpää,mutta ei kertonut mulle mitään.Ajatteli kai että kadun sitten kauheasti meidän eroa ja haluan takaisin tukemaan.Niin olis voinut käydäkin.Oli upea ihminen

Minä seurustelin 26-vuotiaana 21-vuotiaan nuoren miehen kanssa. Meillä oli kyllä hauskaa yhdessä ja huumorimme toimi loistavasti, mutta kyllä lopputulema oli, että ikäero oli liian suuri. Pidin miestä isoissa asioissa aika lapsellisena. 

12 vuotta ikäeroa. Mies vanhempi. Ollaan yhdessä ja eka lapsi tulossa. Olen 26v ja hän 38v.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin vähän alle kolmikymppisenä itseäni 32 vuotta vanhemman  miehen kanssa.Ja heti sanon alkuun,että kyseessä ei ollut "sellainen"juttu,mitä monet nyt varmasti vinkuvat.Taksirahaa en ottanut häneltä,kerran lainasin ja maksoin takaisin.

Hänellä oli pieni liike,josta ostin vanhempieni hautajaiskukat,antoi mulle vähän alennusta.Satuin istumaan takahuoneessa kahvikuppi nenän alla kun mies paketoi kukkalaitetta.Hänen vanhempi poikansa tuli sinne,ja oli jälkikäteen haukkunut minut pataluhaksi ja varoitellut isäänsä luoja ties mistä.En ymmärrä mistä hän edes aavisti meistä,kun emme sitä mitenkään osoittaneet siinä.Hän näki vielä kun maksoin kukat isälleen.

Suhteemme loppui sitten ihan muuten vaan ja järkytyksekseni pian oli hänen kuolinilmoituksensa lehdessä.

Tyttäreltään kuulin,että oli kuollut syöpään.Olin puhelinkeskusteluissa vielä hänen kanssaan tuolloin kun sairasti jo syöpää,mutta ei kertonut mulle mitään.Ajatteli kai että kadun sitten kauheasti meidän eroa ja haluan takaisin tukemaan.Niin olis voinut käydäkin.Oli upea ihminen

Pisteen ja pilkun jälkeen tulee aina välilyönti. Näin. On paljon kivempi ja selkeämpi lukea!

17 vuotta, minä olen nuorempi. Suhteesta ei tiedä kuin muutama ystäväni, on aika tuore juttu eikä ole tarvetta kuuluttaa koko maailmalle. En ole kuullut tuomitsevia kommentteja. Itselle tämä ikäero tuntuu hyvältä, eikä mies tunnu yhtään vanhalta vaan juuri sopivalta. Hän on ihmisenä minulle sopiva, eikä olisi varmaankaan mitään väliä vaikka hän olisi nuorempi tai vanhempi.

En osaa sanoa, miten sukulaiset suhtautuisivat. Voi olla, että tulisi ihmettelyä että miten minä nyt noin vanhan otin jne.. Mutta rakkaus ei katso ikää.

Minä olen 26 ja mies 43.

On kokemusta 23 vuotta vanhemmasta miehestä. Ymmärsi minua paremmin kuin kukaan muu. En siis ollut mikään sugar babe tms, vaan olin varakkaasta perheestä enkä ollut miehen rahojen perään. Omanikäisistä en koskaan saanut samanlaisia kiksejä ja säpinää kuin tuosta miehestä, vaikka pääsääntöisesti omien proffien ikäiset sedät olikin yöks.

Ehkä suurin vaikeus suhteessa olivat miehen lapset jo ajatuksenkin tasolla, vaikka en heitä monesti tavannutkaan. Edellisen liiton lapsissa sinänsä ei ole minusta mitään väärää, mutta kun ne alkavat olla sinun itsesi ikäisiä, kyllä sitä rupeaa hämmentämään. Myöskin suku olisi varmasti ollut vastaan, mutta loppujen lopuksi emme koskaan hieroneet suhdettamme sukulaisten naamaan tms. Äitini esimerkiksi ei taida tietää, että meillä oli jotakin vakavaa ja romanttista.

Homma ei voinut jatkua, vaikka rakastimmekin toisiamme: olimme eri elämänvaiheissa, miehellä oli ollut jo 15v vakityö pikkupaikkakunnalla, josta itse olosuhteiden pakossa muutin pois opiskelemaan, ja siihen päälle vielä kaikkien tuomitseminen.