En tunnista omia tunteitani
Aloitin seurustelun n. Vuosi sitten, olin kerennyt seurustella muutaman kuukauden kunnes rupesi kyllästyttämään ja käyttäydyin välinpitämättömästi ja aiheutin kumppanille pettymyksiä. Kun olimme olleet yhdessä n.4kk niin laitoin poikki, koska koin että en haluaisi seurustella tyttöystävän kanssa ollenkaan, vaikka tyttöystävä oli aika täysillä silti suhteessa mukana ja halusi sen toimivan. Kesti reilu pari viikkoa eron jälkeen kun tajusin mitä olin tehnyt ja tajusin etten voi elää ilman sitä ihmistä. Päätettiin jatkaa suhdetta, ja kesti pari kuukautta ja tuli kyllästymisen tunteita taas kehiin ja käyttäydyin taas melko välinpitämättömästi ja en osannut antaa tarvittavaa tukea kumppanille, nyt kumppani laittoi poikki (ihan syystä) ja tuntuu todella, todella pahalta koska menetin tärkeimmän ihmisen. Miksi käyttäydyn näin? Miksi tajuan jälkiviisaana tehdyt virheet kun olen ollut kus*pää? Ei ole siis ensimmäinen parisuhde mikä päättyy näin. En osaa tulkita omia tunteita.
Kommentit (7)
On käynyt terapiakin mielessä. Kiva kuulla että ootte saanu jutun luistamaa :). Niiin, olen kyllästynyt tuottamaan pettymyksiä.. haluaisin vain selvyyttä tunteisiini että mitä voisin tehdä toisin, että saisin parisuhteen kukoistamaan ja annettua kumppanille täyden tuen ja rakkauden jonka kumppani ansaitsee.
Et kuulosta ainakaan toivottomalta tapaukselta. :)
Onko tuo kyllästymisen tunne siis sellainen että olisit mielummin yksin ja haluat tehdä omia juttujasi ilman tyttöystävää eli olet tyypillinen introvertti vai pelkäätkö sitoutumista ? Pelkäätkö että sinut jätetään ?
Kyllä, välttelen tyttöystävän seuraa ja haluan olla rauhassa yksin, tai joissain tapauksissa kavereitten kanssa. Siirrän siis tyttöystäväni tarpeet alemmas tärkeysjärjestyksestä.. Olen aika sulkeutunut persoona, niin voi olla että pelkään ja ahdistun kun juttu alkaa mennä vakavammaksi. Tarvitsen opettelua persoonani kanssa, mieli on tällä hetkellä positiivinen ja olen valmis tekemään asioita jotta asiat saisi menemään valoisampaan suuntaan, uskon siihen että kaikki hoituu ajan kanssa!
Eli olet introvertti ja toisinaan ratkaisu seurusteluun voisi olla sellainen että asutte molemmat omissa talouksissa tai seurustelu toisen introvertin kanssa jolloin on luonnollista että molemmille riittää omaa aikaa. Mielestäni ei kannata pakottaa itseään tiiviiseen seurusteluun jos siihen ei pysty.Meitä introvertteja on paljon ja se on ihan ok että tarvitsee paljon omaa aikaa ja eloa yksin.
Koen kyseisen ominaisuuden seurustelun aikana. Ja niinhän se on.. pitää vaan odottaa sitä oikeaa :)
Vaikeaa sanoa. Oletko harkinnut terapiaa jossa saisit työkaluja tunteiden tunnistamiseen?
Minun mies jätti minut suhteemme alussa ja sillä kesti puolisen vuotta tajuta mitä on tapahtunut. Nyt ollaan oltu yhdessä pitkään ja mies on tehnyt hurjasti töitä just tuon tunnistamisen kanssa. En voi sanoin kuvailla miten paljon sitä työtä arvostan. Hän ei kuitenkaan osaa selittää mitä tekee tai miten sen tekee, minä näen vain tulokset.
Mun mielestä on hyvä merkki että itse heräät tuohon ja ajattelet noin. Kun vaiva on todettu siihen on helpompaa löytää troppia.