Lue keskustelun säännöt.
Nyt kuulolle kaikki IHMISSUHDEASIANTUNTIJAT
11.04.2018 |
Tiedän että palstalla pyörii minunkaltaisia tavallisia ihmisiä, ja nyt haluankin tavallisen ihmisen mielipiteitä.
Niinkuin monella, minullakin on takana raskas ja vaikea äitisuhde. Nyt kun olen itsekkin äiti, en oikein tiedä miten minun tulisi alkaa suhtautua tähän edelleen jatkuvaan alistamiseen äitini osalta. Eli lyhyesti kertomus:
Äidilläni on ollut ja on tietty muotti millainen on hänestä hyvä lapsi. Hän halusi tyttöjä ja sai. Hän halusi tyttömäisiä prinsessoja jotka tanssivat balettia, soittavat pianoa ja ovat hyviä koulussa. Ammatinvalintakin oli valmis, eli opettajaksi. Itse en ole täysin hänen muottiinsa mahtunut, vaan olen valmistunut vähän samankaltaiseen mutta eri ammattiin. Olen siis surkea. Hän soitti minulle viikko sitten joko alkaisin opiskella, nyt kun olen hoitovapaalla. Muutenkaan hän ei edes tunne minua. (Sama tilanne ison siskoni kanssa, pikkusisko on äidin mielestä paras, tottelee kaikessa). Jos kerron äidilleni jotain itsestäni, esim jotain luonteestani, hän naurahtaa ivallisesti eikä sano mitään. Hän ei edes halua tutustua minuun. Hän vaan olettaa että olen sellainen kuin hän haluaa. Olen esimerkiksi todella herkkä ja luonnonläheinen, äiti toteaa vaan että lisää meikkiä. Hän ei vietä koskaan aikaa lapsieni kanssa eikä edes kysele heistä mitään. (Toki lapseni on poikia, joten huonoja hänestä). Olen jotenkin hyvin väsynyt kaikkeen ja olen alkanut "siivota" elämääni parempaan suuntaan. Äidin suhteen en tiedä mitä tekisin. Haluan että lapsillani on mummo, vaikka mummo itse ei olekkaan heistä aidosti kiinnostunut. Välillä esittää kyllä, mutta ei esim ota vauvaamme syliin tai kysele hänestä mitään. Muutenkin äitini halusi lapsistani tummapiirteisiä ja kun ei heistä ainakaan vielä ole tullut (hän siis soittaa tätä asiaa kysyäkseen ovatko hiukset/kulmat tummuneet), hän vaan huokasee surullisesti. Pikkusiskoani äitini rakastaa hyvin paljon. Hän jopa ääneen häntä neuvoo tekemään erilaisia valintoja kuin minä ja isosiskoni, ettei hänestä vaan tule samanlainen.
Lisäilen alas jos mieleeni tulee vielä jotain tärkeää, mutta näin yleisesti ottaen miltä tällainen teistä kuulostaa? Onko tämä ihan normalia?
Kommentit (2)
Noh oma äitini on täysin ääripää, ei ole ohjaillut tai rajoittanut oikeastaan millään muulla tavalla, kuin mitä yhteiskunta velvoittaa. Eli peruskoulu käyty jne. Tuskin "normaali" sekään, mutta mihin sen rajan nyt sitten vetään, kumpikaan ei ole esimerkiksi pedofiili tai sukupuolenvaihtaja. Ehkä voit katsoa äitisi kanssa askel kerrallaan ja kuunnella myös lapsien tuntoja, kun vähän kasvavat, vaikka todennäköisesti he suhtautuvat äitiisi hyvin samoilla fiiliksillä kuin sinäkin, ehkä vähemmän "sovinnaisesti" tosin. Toisaalta se on ihan hyvä että joku pitää yhteisössä tuota pakollisen mulkun roolia, ettei omien lastesi tarvitse alkaa sitä larppaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä, eli äidilläni on takanaan myöskin vaikea äitisuhde. Äitini on myös hyvin liioitteleva persoona ja puolet hänen jutuistaan on maustettua. Hän haluaa että aina puhutaan hänestä ja hänen työstään. Kun HÄN on niin hyvä. Kaikki erilainen on huonoa ja hän ei koskaan arastele sanoa omaa mielipidettään esimerkiksi mieheni kuullen. Hän on töykeän utelias ja edelleen kohtelee meitä kaikkia lapsiaan kuin oltaisiin edelleen lapsia. "Imuroi!" "Tee sinä salaatti!" "Hahaa, tollainen haalari pojalle, onpa todella ruma" "Miehesi hakee sitten opiskelemaan xxxx)"
Ap