Tuli ero ja olen niin surullinen. Olen ilmeisesti päällepäsmäri. Voinko muuttua?

Eikö kellään kokemuksia?

Miksi ihmeessä muuttuisit? Et kai aio uuteen suhteeseen jonkun exäsi 2.0 version kanssa? Päällepäsmäriys on hyvä piirre siihen sopivan puolison kanssa (esim. renttu, boheemi, adhd/hullu tiedemies, paha poika...).

Up

Mulla itselläni on vahvat mielipiteet tietyistä asioista ja nuorempana jaksoin väitellä ja kiukutella näistä. Ikää kun tuli, niin sitä oppi kaksi asiaa: jos mulla on oikeus mielipiteisiini, niin on muillakin ja että mitkä mielipiteet/arvot on oikeasti niitä tärkeitä, joista ”saa” kiukutella ja väitellä. Mulla näitä on enää oikeastaan vain ne asiat, joissa on kyse kenenkään satuttamisesta.

Mä oon löytänyt onneksi kumppanin, joka jakaa hyvin samanlaiset arvot ja on ikäänkuin sielunkumppani. Hän hyväksyy mun huonot päivät kun mua kiukuttaa, mutta mä en näiden vuosien aikana ole häntä syytellyt tai arvostellut, vaan jos mulla on jotain sanottavaa, niin sanon sen ihan normaalilla, ystävällisellä tyylillä. Tää toimii paljon paremmin kun päällepäsmäröinti ja en todellakaan halua loukata rakastamaani ihmistä. Oma itsensä saa ja pitää olla, mutta jotta suhde voi toimia, pitää toisen kunnioittaminen toimia täysin.

En tiedä minkälaiset asiat johti teidän eroon, mutta ehkä sun kannattaa miettiä, että oliko ne asiat tärkeämpiä kuin teidän suhde. Ja ottaa opiksi, jotta jatkossa et tee samaa virhettä.

Jos päälle päsmäröit näistä elämän todellisista laeista, niin jatka vain. Se linja kannattaa, koska se todella aina pitää ja muidenkin kannattaisi siihen linjaan tutustua ja ne asiat Aikuisten Oikeasti opetella. Sillä lailla hyvä elämä on aina mahdollinen, kaikille ja kaikkialla.

En tiedä tarkalleen, miten muutos tapahtuu, mutta sisareni on onnistunut muuttumaan. Ennen hänellä oli suuri tarve päsmäröidä, mutta nykyään on jo aika mukava ihminen. Ikä tuonut viisautta ja olisiko kyllästynyt ainaisiin konflikteihin muiden kanssa (muut kun eivät ymmärtäneet että asiat olisi viisainta tehdä sisareni suosittamalla tavalla ja että hänen mielipiteensä kaikesta olivat ne oikeat). 

Oletko miettinyt, mikä on sinulla päsmäröinninhalun taustalla? Sisareni kohdalla luulen, että se oli jotain perusturvattomuutta (sama vaiva minulla, mutta oireillut eri tavalla). Hänen tahtonsa mukaan toimiva maailma olisi ollut hallittavampi ja siten myös turvallisempi.