Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia äitini haluaa syyttää minua erosta jonkun kanssa? Jos kyseessä on vaikkapa kaveri tai ystävä?
08.04.2018 |
Syyttikö teidänkin äitinne teitä ihmissuhteista, jotka päättyivät? Epäilen äitini itse olleen syypää riitoihin aikoinaan ja koittaneensa opettaa "samanlaista hoksaamista minulle". En vain itse ymmärrä sitä syyllistämistä siitä. Jos itsessäni on ollut vikaa, niin onhan se ikävää, mutta ei se toinenkaan silloin yleensä ole viaton ollut, ja taas jos taas en itse halua olla jonkun kanssa, niin aivan sama, kenen syy se on.
Kommentit (7)
Oon tajunnut meidän viime yhteydenottomme jälkeen asioista vaikka mitä. Kuten sen, miten mulla on tosi huono itsetunto, enkä senkään takia halua olla tekemisissä äitini kanssa, mikä on siis minusta aivan sairasta, että joku lapsi ei voi tai ei halua olla huonon itsetunnon takia äitinsä kanssa tekemisissä! Kun sen pitäisi olla just päinvastoin, että voi olla, VAIKKA on huono itsetunto, niin just OMAN ÄIDIN kanssa tekemisissä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai sitten jos lapsi ei huonon itsetunnon vuoksi voi olla yhteydessä vanhempaansa, niin kuvittelisi vanhempien aina tajuavan tämän, ja surevan asiaa ja katsovan peiliin.
ap
Äiti tuskin analysoi ja miettii yhtään syitä miksi et soittele. Nostaa jalat pöydälle, hymyilee ja miettii että tämä se vasta on hyvinvointia kun ei tarvitse kuulla seinähullusta tyttärestä pihaustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Äiti tuskin analysoi ja miettii yhtään syitä miksi et soittele. Nostaa jalat pöydälle, hymyilee ja miettii että tämä se vasta on hyvinvointia kun ei tarvitse kuulla seinähullusta tyttärestä pihaustakaan.
Outo asenne, miksei sitä voi sanoa suoraan? Leikkiikö jotain hyveellistä, vai? Tai siis leikkii. Kuten säkin lapsillesi, ja jokaiselle, jonka kanssa olet "ystävä".
ap
En ymmärrä, mitä siitä saa tuollainen äitini kaltainen, heikkoitsetuntoinen ihminen, ettei voi sanoa suoraan toisille, ettei halua heidän seuraansa tai ettei pidä heistä. Siinä vain kerätään itselle pisteitä, muka hyvästä ystävyydestä, vaikka oiekasti ollaan aivan pask*ja, tai hyvästä äitiydestä, vaikka oikea, kunnon äiti ei ajattele noin lapsestaan tai ei siis koskaan ajaudu hänen kanssaan sellaiseen tilanteeseen, vaan opettelee ajattelemaaan hyvää lapsistaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silleen harmi, ettei äiti soita, että jos onnistuisin loukkaamaan sitä jotenkin piristäis sellainen mahdottomasti päivää. Mutta eiköhän se aikaa myöden erehdy soittamaan. Ja jos ei, niin olisipa menettänyt lopuksi elämäänsä sitten ainoan lapsensa, kjäh kjäh.
ap
Haluaisin äitini nyt tajuavan, että hän oli syypää siihen, etten enää pidä yhteyttä, asiassa syylliset kun häntä niin kiinnostavat.
En ole laskenut tarkkaan, mutta en ole nyt soittanut äidille reiluun kahteen kuukauteen. Se ei ole kovin pitkä aika, mutta sitä ennen oli pitempi vaihe, että soittelimme useammin. Myös jos olimme lopettaneet jonkun puhelun vihassa äiti yleensä soitti jossain vaiheessa ja jatkoi kuin ei mitään olisi tapahtunut, jolloin oli vaikeaa ja kiusallista sanoa, että niin, kun mulla on vielä hampaankolossa sitä, tätä ja tota, ja jäin sitten puhumaan muka ihan ystävällisesti.
Nyt tein äidille viimeksi niin selväksi, etten halua enää kuulla hänestä, ettei ole soitellut. MUTTA hän varmaan kuvittelee, että mulla on vain vaikeaa, ei halua ymmärtää, että syy on hänessä, ei mulla niin vaikeaa ole, että se äitiäni vastaan kääntyisi. En muutenkaan ymmärrä tuollaista ajattelua. "Mulla on vaikeaa, enpä soita äidilleni"?? Eiköhän sitä yleensä silloin juuri soiteta, ellei äidissä ole jotain vikaa.
ap