Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun luottamus menee ihmissuhteessa
07.04.2018 |
Varmaan kaikilla on kokemusta erilaisista petoksista ihmissuhteissa.
Tarkoitan tahallisuutta: valehtelua, juonittelua, mustamaalausta, hyväksikäyttöä...
On aina surullista menettää joku. Onhan ihmisessä ollut hyvääkin ja on ollut kivaa yhdessä. Siksi ennen annoin uuden mahdollisuuden. Selittelin petturin käytöstä parhain päin, keksin sille puolusteluja.
Mutta en enää. Kun toinen on menetellyt rumasti, sen voi ja kannattaakin antaa anteeksi oman itsensä vuoksi. Ei jäädä katkeraksi, vihaiseksi, kyyniseksi. Mutta ihmissuhde saa olla siinä.
Nyt tunnen kiusausta antaa tilaisuuden ihmiselle, joka valehteli musta ympäriinsä, petti lupauksen, haukkui mua? Miksi? No kun meillä oli hauskaa ennen sitä, hyviä keskusteluja ja saimme tukea toisiltamme.
Mutta terästäydyn. Hän ei ole pyytänyt anteeksi. Hänestä ajattelen vain ikävästi syyttä. Hän ei pysty näkemään itseään sellaisena kuin oikeasti on. Odottaisin koko ajan uutta petosta varuillani. Epäilisin kaikkia hänen puheitaan, ja ihan syystä. En olisi sydämessäni hänelle lojaali. Yksinkertaisesti: en arvosta häntä. On selvää, että välit menisivät uudelleen poikki.
Kaikkiin ihmisiin ei kannata luottaa. Siksi on paras terästäytyä, ja jättää taakseen ne ihmissuhteet jotka tekevät pahaa, vaikka se tuntuukin myös surulliselta.
Mitä arvelette?
Kommentit (4)
Myrkyllisistä ihmissuhteista pitää päästää irti.
Karu totuus on, että näitä on ja näihin törmää. Ehkä oppiikin sitten jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua aina ihmetyttää se että "luottamus menee" suhteissa. Kun mikä ihmeen oletus se nyt on että luottamusta aina vaan on, ja ihmiset ovat jotain jumalaisia, virheettömiä olentoja, jotka eivät koskaan tuota pettymyksiä toisilleen?
On tiettyjä asioita missä voi olla jotain hyvinkin mustavalkoisia ja jyrkkiä mielipiteitä, mutta yleensä elämässä on paljon enemmän harmaansävyjä.
Vierailija kirjoitti:
Minua aina ihmetyttää se että "luottamus menee" suhteissa. Kun mikä ihmeen oletus se nyt on että luottamusta aina vaan on, ja ihmiset ovat jotain jumalaisia, virheettömiä olentoja, jotka eivät koskaan tuota pettymyksiä toisilleen?
On tiettyjä asioita missä voi olla jotain hyvinkin mustavalkoisia ja jyrkkiä mielipiteitä, mutta yleensä elämässä on paljon enemmän harmaansävyjä.
Virhe ja petos on kaksi aivan eri asiaa.
Petoksen jälkeen asiat ei korjaannu, ellei tekijä pyydä vilpittömästi anteeksi ja hyvitä tekoaan. Esim.valheita ystävästä levittänyt kertoo kuulijoille valehdelleensa.
Tällaista en tiedä koskaan tapahtuneen.
Jos ihmisellä on terve itsetunto, hän kohtelee muita hyvin. Hän edellyttää myös itse saavansa hyvää kohtelua, eikä kelpuuta lähelleen arvottomasti toimivia ihmisiä.
Jumalallisuuden kanssa tällä ei ole mitään tenemistä.
Alue: Aihe vapaa
Oikeiden ratkaisujen tekeminen ei aina tunnu hyvältä. Luopuminen ja menettäminen koskee, vaikka se pitemmällä tähtäimellä tekee hyvää.
Tämän läksyn opin vasta aikuisena.
Ihminen, joka valehtelee, valehtelee myös sinulle. Joka puhuu pahaa muista sinulle, puhuu sinusta pahaa muille, koska se on hänen tapansa.