Lue keskustelun säännöt.
Äitini yrittää sekaantua kaikkeen mun elämässä, koska olen hänen tyttärensä
07.04.2018 |
Olen 27-vuotias nainen ja äitini yrittää jatkuvasti sekaantua mun elämään. Hain nyt taiteen ja kulttuurin alalle opiskelemaan, kun tekniikan alan insinööriopinnot eivät niin kiinnosta, niin kauhea nalkutus kuinka mä teen elämässäni virheitä. Miesystävä ja veljet onneksi tukevat mua tässä asiassa. En mä kuitenkaan huonolla todistuksella tuu mitään tekemään.
Sitten ulkonäköön. Jos meikkaan, niin meikkaan liikaa ja jos en jaksa meikata, niin sekin on väärin. Hiukset ovat äitini mielestä aina rumat ja jos äiti saa mut mukaansa vaateostoksille, niin yrittää väkisin ostaa mulle vaatteita, jotka ovat hänen tyylisiään, eli täysin päinvastaisia kuin mun oma tyylini.
Kaiken huipuksi äitini on nalkuttanut jopa syömistavastani. Syön kuulemma kuin miehet, eikä miehet tykkää tippaakaan miehekkäistä naisista. En sitten tiedä millä lailla, ja miten pienissä paloissa mun pitäisi ruokani syödä.
Sitten kun mulla palaa hermo ja ärähdän äidilleni, että mitä helvettiä se sekaantuu mun elämään ja ulkonäköön, kun ne ei sille kuulu pätkääkään, niin väittää mun elämän kuuluvan sille, koska se on mun äiti.
Nykyisin en edes kerro äidilleni mitään, mutta jos esimerkiksi veljieni kanssa keskustelen, kun olemme vanhemmillamme, niin äitini salakuuntelee meidän keskustelut.
Kommentit (34)
Voi kauhia. Kontrolloiva ja vallanhaluinen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka samaa linjaa. Äidillesi mikään asia ei enää kuulu. Hyvä tyttö, pidä pintasi!
Älä kerro mitään, älä keskustele sen kuullen, kiellä muita kertomasta asioitasi.
Mutta hoida sitten itse asiasi hyvin. Esim noi opiskelujututhan on menneet pileen. Olet kohta 30.
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään, älä keskustele sen kuullen, kiellä muita kertomasta asioitasi.
Mutta hoida sitten itse asiasi hyvin. Esim noi opiskelujututhan on menneet pileen. Olet kohta 30.
Oon mä painanu duunia tos muutaman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään, älä keskustele sen kuullen, kiellä muita kertomasta asioitasi.
Mutta hoida sitten itse asiasi hyvin. Esim noi opiskelujututhan on menneet pileen. Olet kohta 30.
Oon mä painanu duunia tos muutaman vuoden.
Jotain hanttihommia? Ja nyt haluat käyttää muutaman vuoden kulttuuriopintoihin? Mitäs sitten ajattelit tehdä? Roikkua työttömänä (kulttuuri ei työllistä) ja jatkaa hanttihommia?
Mun oli vuosia samanhenkinen. Ei tuon arvostelun suhteen, vaan halusi tietää kaiken, kuulusteli ja kyseli todella kiusallisia, suorasukaisesti kysymyksiä ja suuttui jos en vastannut. Nyt olen 33, ja äiti on vähän rauhoittunut. Valitettavasti asiassa vaan ehti käydä niin, että läheisyys katosi. Aloin suojella yksityisyyttäni yhä kiihkeämmin ja nyt olemmekin sitten todella etäisiä. En enää edes osaa jakaa hänen kanssaan mitään, vaikka kaipaankin läheisempää äitisuhdetta.
Juttele äitisi kanssa suoraan asiasta. Kerro hänelle että asia painaa sinua ja että se vaikuttaa väleihinne. Omasta kokemuksesya väitän että vuosikausiksi sikseen jätettynä tälläinen hankaus voi pilata välit lopullisesti kun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään, älä keskustele sen kuullen, kiellä muita kertomasta asioitasi.
Mutta hoida sitten itse asiasi hyvin. Esim noi opiskelujututhan on menneet pileen. Olet kohta 30.
Oon mä painanu duunia tos muutaman vuoden.
Jotain hanttihommia? Ja nyt haluat käyttää muutaman vuoden kulttuuriopintoihin? Mitäs sitten ajattelit tehdä? Roikkua työttömänä (kulttuuri ei työllistä) ja jatkaa hanttihommia?
Ammattiani vastaavaa työtä tein ja toi ala jota hain opiskelemaan kasvaa jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään, älä keskustele sen kuullen, kiellä muita kertomasta asioitasi.
Mutta hoida sitten itse asiasi hyvin. Esim noi opiskelujututhan on menneet pileen. Olet kohta 30.
Oon mä painanu duunia tos muutaman vuoden.
Jotain hanttihommia? Ja nyt haluat käyttää muutaman vuoden kulttuuriopintoihin? Mitäs sitten ajattelit tehdä? Roikkua työttömänä (kulttuuri ei työllistä) ja jatkaa hanttihommia?
Ammattiani vastaavaa työtä tein ja toi ala jota hain opiskelemaan kasvaa jatkuvasti.
Eli olet käynyt ammattikoulun?
Eikä se alan kasvaminen mitään sinällään auta. Esim käännösala kasvaa jatkuvasti mutta ehdot on silti surkeat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään, älä keskustele sen kuullen, kiellä muita kertomasta asioitasi.
Mutta hoida sitten itse asiasi hyvin. Esim noi opiskelujututhan on menneet pileen. Olet kohta 30.
Oon mä painanu duunia tos muutaman vuoden.
Jotain hanttihommia? Ja nyt haluat käyttää muutaman vuoden kulttuuriopintoihin? Mitäs sitten ajattelit tehdä? Roikkua työttömänä (kulttuuri ei työllistä) ja jatkaa hanttihommia?
Ammattiani vastaavaa työtä tein ja toi ala jota hain opiskelemaan kasvaa jatkuvasti.
Eli olet käynyt ammattikoulun?
Eikä se alan kasvaminen mitään sinällään auta. Esim käännösala kasvaa jatkuvasti mutta ehdot on silti surkeat.
No en mee opiskeleen käännösalaa. Alalla muutenkin pyörii isot rahat ja tähtään kansainvälisille markkinoille. Ja mitä väliä vaikka olen käynyt amiksen?
Mun mielestä kannattaa opiskella sitä mikä itseään kiinnostaa eikä sitä mikä kiinnostaa muita tai mistä saa paljon rahaa tai mistä työllistyy hyvin. Opiskelusta ei tule mitään mikäli se ei ole oman kiinnostuksen kohde. Puhumattakaan siitä että ihmisiä on hyvin hyvin paljon töissä aloilla joista he eivät tykkää ja sitten sitä ikuista ruikutusta kuin on pakko pakko pakko mennä töihin. Mun on mukava mennä huonoinakin päivinä töihin koska tykkään työstäni. Raskainakin aikoina työ on kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kerro mitään, älä keskustele sen kuullen, kiellä muita kertomasta asioitasi.
Mutta hoida sitten itse asiasi hyvin. Esim noi opiskelujututhan on menneet pileen. Olet kohta 30.
Oon mä painanu duunia tos muutaman vuoden.
Jotain hanttihommia? Ja nyt haluat käyttää muutaman vuoden kulttuuriopintoihin? Mitäs sitten ajattelit tehdä? Roikkua työttömänä (kulttuuri ei työllistä) ja jatkaa hanttihommia?
Ammattiani vastaavaa työtä tein ja toi ala jota hain opiskelemaan kasvaa jatkuvasti.
Eli olet käynyt ammattikoulun?
Eikä se alan kasvaminen mitään sinällään auta. Esim käännösala kasvaa jatkuvasti mutta ehdot on silti surkeat.
No en mee opiskeleen käännösalaa. Alalla muutenkin pyörii isot rahat ja tähtään kansainvälisille markkinoille. Ja mitä väliä vaikka olen käynyt amiksen?
Ahaa. Minusta äitisi on oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa opiskella sitä mikä itseään kiinnostaa eikä sitä mikä kiinnostaa muita tai mistä saa paljon rahaa tai mistä työllistyy hyvin. Opiskelusta ei tule mitään mikäli se ei ole oman kiinnostuksen kohde. Puhumattakaan siitä että ihmisiä on hyvin hyvin paljon töissä aloilla joista he eivät tykkää ja sitten sitä ikuista ruikutusta kuin on pakko pakko pakko mennä töihin. Mun on mukava mennä huonoinakin päivinä töihin koska tykkään työstäni. Raskainakin aikoina työ on kivaa.
Terveisiä vaan sinne lapsenmielisten Utopiaan.
Juuri tällä asenteella ei pidä mennä opiskelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa opiskella sitä mikä itseään kiinnostaa eikä sitä mikä kiinnostaa muita tai mistä saa paljon rahaa tai mistä työllistyy hyvin. Opiskelusta ei tule mitään mikäli se ei ole oman kiinnostuksen kohde. Puhumattakaan siitä että ihmisiä on hyvin hyvin paljon töissä aloilla joista he eivät tykkää ja sitten sitä ikuista ruikutusta kuin on pakko pakko pakko mennä töihin. Mun on mukava mennä huonoinakin päivinä töihin koska tykkään työstäni. Raskainakin aikoina työ on kivaa.
Terveisiä vaan sinne lapsenmielisten Utopiaan.
Juuri tällä asenteella ei pidä mennä opiskelemaan.
Niin että sun mielestä kannattaa opiskella jotakin mistä ei pidä ja opinnot menee silloin huonosti ja sitten koko loppu elämä ruikuttaa kun on paska duuni kun ei tykkää niin ei tykkää ja kamalaa ja ikävää mennä töihin. Juu en ihmettele että ole elämääsi katkeroitunut.
Minulla on tänä vuonna 19 v täyttävä tytär, enkä puutu hänen vastaaviin asioihin ollenkaan. Saa valita opiskelupaikkansa, meikkinsä, vaatteensa, syömisensä. Ahdistavan kontrolloiva äiti sp:lla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa opiskella sitä mikä itseään kiinnostaa eikä sitä mikä kiinnostaa muita tai mistä saa paljon rahaa tai mistä työllistyy hyvin. Opiskelusta ei tule mitään mikäli se ei ole oman kiinnostuksen kohde. Puhumattakaan siitä että ihmisiä on hyvin hyvin paljon töissä aloilla joista he eivät tykkää ja sitten sitä ikuista ruikutusta kuin on pakko pakko pakko mennä töihin. Mun on mukava mennä huonoinakin päivinä töihin koska tykkään työstäni. Raskainakin aikoina työ on kivaa.
Terveisiä vaan sinne lapsenmielisten Utopiaan.
Juuri tällä asenteella ei pidä mennä opiskelemaan.
Niin että sun mielestä kannattaa opiskella jotakin mistä ei pidä ja opinnot menee silloin huonosti ja sitten koko loppu elämä ruikuttaa kun on paska duuni kun ei tykkää niin ei tykkää ja kamalaa ja ikävää mennä töihin. Juu en ihmettele että ole elämääsi katkeroitunut.
Ei vaan pitää olla järkevä. Sattumoisin työn kautta tunnen kymmeniä ns humanisteja jotka nyt sitten kituu vuokrayksiöissä katkeroituneina kun ei se kutsumus kannakaan. Eikä mihinkään ole rahaa. Työllä pitää pystyä elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa opiskella sitä mikä itseään kiinnostaa eikä sitä mikä kiinnostaa muita tai mistä saa paljon rahaa tai mistä työllistyy hyvin. Opiskelusta ei tule mitään mikäli se ei ole oman kiinnostuksen kohde. Puhumattakaan siitä että ihmisiä on hyvin hyvin paljon töissä aloilla joista he eivät tykkää ja sitten sitä ikuista ruikutusta kuin on pakko pakko pakko mennä töihin. Mun on mukava mennä huonoinakin päivinä töihin koska tykkään työstäni. Raskainakin aikoina työ on kivaa.
Terveisiä vaan sinne lapsenmielisten Utopiaan.
Juuri tällä asenteella ei pidä mennä opiskelemaan.
Niin että sun mielestä kannattaa opiskella jotakin mistä ei pidä ja opinnot menee silloin huonosti ja sitten koko loppu elämä ruikuttaa kun on paska duuni kun ei tykkää niin ei tykkää ja kamalaa ja ikävää mennä töihin. Juu en ihmettele että ole elämääsi katkeroitunut.
Ei vaan pitää olla järkevä. Sattumoisin työn kautta tunnen kymmeniä ns humanisteja jotka nyt sitten kituu vuokrayksiöissä katkeroituneina kun ei se kutsumus kannakaan. Eikä mihinkään ole rahaa. Työllä pitää pystyä elämään.
Jaa, no minun mielestäni metsään menee jollei opiskele sellaiseen ammattiin mistä pitää. Itse voisin todella huonosti jos työni olisi ikävää pakkopullaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kannattaa opiskella sitä mikä itseään kiinnostaa eikä sitä mikä kiinnostaa muita tai mistä saa paljon rahaa tai mistä työllistyy hyvin. Opiskelusta ei tule mitään mikäli se ei ole oman kiinnostuksen kohde. Puhumattakaan siitä että ihmisiä on hyvin hyvin paljon töissä aloilla joista he eivät tykkää ja sitten sitä ikuista ruikutusta kuin on pakko pakko pakko mennä töihin. Mun on mukava mennä huonoinakin päivinä töihin koska tykkään työstäni. Raskainakin aikoina työ on kivaa.
Terveisiä vaan sinne lapsenmielisten Utopiaan.
Juuri tällä asenteella ei pidä mennä opiskelemaan.
Niin että sun mielestä kannattaa opiskella jotakin mistä ei pidä ja opinnot menee silloin huonosti ja sitten koko loppu elämä ruikuttaa kun on paska duuni kun ei tykkää niin ei tykkää ja kamalaa ja ikävää mennä töihin. Juu en ihmettele että ole elämääsi katkeroitunut.
Ei vaan pitää olla järkevä. Sattumoisin työn kautta tunnen kymmeniä ns humanisteja jotka nyt sitten kituu vuokrayksiöissä katkeroituneina kun ei se kutsumus kannakaan. Eikä mihinkään ole rahaa. Työllä pitää pystyä elämään.
Jaa, no minun mielestäni metsään menee jollei opiskele sellaiseen ammattiin mistä pitää. Itse voisin todella huonosti jos työni olisi ikävää pakkopullaa.
Ja sekö on sitten parempi, että opiskelee esim näyttelijäksi kutsumusammattinsa ja on ekat kymmenen vuotta työtön ja sitten jo liian vanha niihin töihin?
Oikea kauhukoti.