Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Epävarmuutta uuden tuttavuuden kanssa
04.04.2018 |
Tutustuimme netin kautta kirjoitellen reilut 2kk sitten. Olemme tavanneet kahdesti käyden syömässä ja jutellen. Emme asu samassa kaupungissa, mutta välimatkaa on alle 100km. Molemmilla on teini-ikäiset lapset. Viestejä vaihdetaan 1-2 x päivässä, näin on ollut alusta saakka eli pitkä viesti päivän tapahtumista ja aiemmin käytiin läpi harrastukset ja kiinnostukset. Mainitsin yhdestä menostani ja mies tarjoutui mukaan. Siihen on kuitenkin aikaa vielä kolmisen viikkoa ja ei ole suunniteltu näkemistä aiemmin.
Onko tämä vähän liian hidasta ja harvaa näkemistä? Tulee mieleen nuoruudenrakkaus, jonka kanssa lapsetkin sain eli näimme vuoden ajan pari kertaa kk.
Toki arvostan hidasta etenemistä eli ei kiire seksiin tai mitään turhia lupauksia.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ihan sopiva tahti, kun molemmilla on muutakin elämää. Välimatka on kuitenkin niin pitkä, että ainakaan minä en viitsisi sitä usein suhata edes takaisin. Mutta jos sinua häiritsee, niin vaihda mies lähempänä asuvaan. N43
Missä päin on keski-ikäiselle äiti-ihmiselle hyviä miehiä vaihdettavaksi asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin etäsuhteessa 6v ja yhdessä viikonloput. Tuo oli elämäni BIG LOVE.
Riippuisi miehestä. Omani kanssa kipinä lensi heti, ja 3 vuotta, ennen kuin asiat järjestyivät, elimme 400 km etäsuhteessa. Tavattiin noin 2-3 viikon välein, vuorotellen toistemme luona, lomat yhdessä. Sitten elämä vaan järjestyi niin, että nykyään asutaan saman katon alla. Ei kiirehditty, mutta oli ensi tapaamisesta selvää, että tässä se oikea nyt on. Ja juu, seksiä oli heti. Itse asiassa minulla oli, 14 vuoden avioliiton, josta viimeiset 3 huonoa seksiä ja 1 vuosi ei seksiä ollenkaan, tarkoituksenakin lähteä tapaamaan ihmistä ihan sen fyysisen asian takia. Mutta hups, rakastuinkin.
^Avioliiton jälkeen siis. Olin jo eronnut.
Puoli vuotta kirjoittelua ennen tapaamista ja ensimmäisillä näkemisillä ei mitään fyysistä. Hitaasti eteni, mutta sitten pankki räjähti. Erottamattomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ihan sopiva tahti, kun molemmilla on muutakin elämää. Välimatka on kuitenkin niin pitkä, että ainakaan minä en viitsisi sitä usein suhata edes takaisin. Mutta jos sinua häiritsee, niin vaihda mies lähempänä asuvaan. N43
Missä päin on keski-ikäiselle äiti-ihmiselle hyviä miehiä vaihdettavaksi asti?
Ehkä sinulla ei flaksi käy, minulla ei ongelmia ole ollut pääkaupunkiseudulla. :)
Viestittelette eli ette edes soittele? En oikein näe tuossa elämää suurempaa rakkaustarinaa. Olen itse nyt ollut muutaman vuoden etäsuhteessa, jossa välimatkaa on noin 1,5 tunnin matkan verran suuntaansa. Olemme viettäneet kaikki viikonloput ja lomat yhdessä alusta alkaen (lukuun ottamatta muutamia, kun toinen on ollut matkoilla tms) ja tapaamme myös viikolla. Ja niinä päivinä kun emme tapaa, vaihdamme kuulumiset soittamalla. Kotona asuvia lapsia ei enää ole kummallakaan, mikä tietysti on iso ero teidän tilanteeseenne, mutta ei noin vähäinen yhteydenpito pelkästään teini-ikäisillä lapsilla selity.
Alue: Aihe vapaa
Mielestäni ihan sopiva tahti, kun molemmilla on muutakin elämää. Välimatka on kuitenkin niin pitkä, että ainakaan minä en viitsisi sitä usein suhata edes takaisin. Mutta jos sinua häiritsee, niin vaihda mies lähempänä asuvaan. N43