Jos musiikkimaut ei kohtaa, niin onko paha nounou?

Entä jos hänelle olisi tangon lisäksi uponnut myös Rammstein?

Joo, alle 25-vuotiaana olisi jäänyt tangoilijat ja muut musiikin väärinkuuntelijat väliin.

Yksi vähiten tärkeistä asioista maailmassa. 

Ei ole, jos ei ole fanaattinen eikä "aina-soi"-tyyppi.

Räppiä en siedä, muusta voidaan neuvotella.

Me ollaan oltu yhdessä yli 30 vuotta, toinen pitää klassisesta ja toinen kasaripopista. Kyllähän se lievää ärsytystä joskus aiheuttaa, minun pitää lähteä lenkille kun mies kuuntelee oopperoitaan, eikä tietenkään voida käydä yhdessä missään keikoilla tai konserteissa. Mutta se on kuitenkin pikkujuttu, muut asiat ovat paljon tärkeämpiä.

On se vähän tyhmää, kun olisi kiva käydä yhdessä keikoilla...

Mulle se olisi, mutta tällä palstalla pyörii paljon ihmisiä, joiden mielestä musiikki on vain jotain taustamölyä, jotka eivät ymmärrä musiikkia millään tavalla ja joiden mielestä aikuiset ylipäätään ei enää kuuntele musiikkia kovin vakavissaan. Ja siitähän kielii tämä suuri Cheek- ja Vain elämää -fanituskin.

Jos mies kehtaa tunnustaa kuunnelleensa joskus Jenni Vartiaista, lentää ikkunasta ulos.

Musiikkimaku on tosi tärkeä.

Minulla ja miehelläni on aivan erilainen musiikkimaku. Alkuhuumassa se ei haitannut etenkin kun mies oli sellainen hännystelijä, että vähän kuin esitti tykkäävänsä samoista kuin minä.

Vuosien saatossa olen huomannut, että se musiikkimaku heijastuu kaikkeen muuhunkin. Se kertoo ihmisestä tosi paljon, vaikka ei mikään stereotypinen tietyn genren edustaja olisikaan.

Me ollaan mieheni kanssa lähes joka suhteessa kuin yö ja päivä ja se olisi pitänyt tajuta heti, kun sain tietää millaisesta musiikista tykkää. Tykkää eurohumpasta, minä metallista.

Riippuu varmaan miten iso osa elämää musiikki on.

Kiinnostaa hyvin vähän. Musiikkimaku voi kertoa paljon sivistyksen tasosta, lähinnä paljastaa ettei sitä ole. Jos noin käy, niin on se sitten aikamoinen turn off.

Näinhän se taas meni, nainen jätti miehen koska ei tykännyt miehen tangosta.

Vierailija kirjoitti:

Joo, alle 25-vuotiaana olisi jäänyt tangoilijat ja muut musiikin väärinkuuntelijat väliin.

Tuli selväksi, että vain tango ja suomalainen iskelmä oli hänen musiikkiansa. Tietenkin tiedustelin.

Musiikkimaku kertoo ihmisestä todella palon. Kuinka paljon taide ylipääsä merkitsee,esimerkiksi. Vaikea olisi kuvitella mitää vakavampaa ihmisen kanssa, jolle se mikä itselle on ammatti ja elämäntapa ei merkkaisi paljoakaan.

Ei todellakaan tarvi musiikki maut kohdata. M37

"Harrastan kirjeenvaihtoa ja musiikin kuuntelua. Kuva olis kiva."

Jossakin välissä sain muusikonretkuista tarpeekseni ja yritin tapailla miestä, jolle musiikki ei paljoa merkinnyt, ainakaan samalla tapaa kuin itselleni. Mutta koska minulle musiikki on kuitenkin aika iso juttu, kuuntelen ja teen jonkin verran itsekin, niin jäi siinä jotakin olennaista pois. Jos musiikki olisi minulle vähäisempi juttu ja sydämenasiani olisi vaikka urheilu, niin varmasti ei olisi niinkään väliä.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta ja meillä ei ole samanlainen musiikkimaku. Tai oikeastaan miehelle musiikki merkitsee aika vähän ja esimerkiksi autossaan hän kuuntelee hyvin harvoin musiikkia. Minä taas tykkään laulella ja kuunnella varsinkin kotimaista iskelmää ja autossani soi aina musiikki.

Asiasta ei ole tullut meillä mitään rähinää, vaan minä kuuntelen musiikkia soittolistoiltani tai radiosta korvakuulokeilla ja laulan mukana, jos laulattaa ja miestä vain hymyilyttää asia. Hän tietää myös, että jos en laulele tai hyräile, niin joku asia on huonosti. Tällainen olin jo ennen seurustelua ja tällainen olen vieläkin, ja mies tuntuu tykkäävän kovasti. :)

Up