Miksi häiriintyneitä lapsia sanotaan nykyään "erityisiksi", aivan kuin olisivat parempia kuin ei-häiriköt
Jotenkin vähän kaukaa haettu termi. "Erityis" kalskahtaa minun korvaan spesiaalilta, paremmalta asialta kuin normaali asia, enkä minä häiriökäyttäytymistä arvostaisi niin pitkälle, päinvastoin.
Eihän se tietysti helppoa ole olla sellasen lapsen vanhempi, en sitä sano, mutta en tässä nyt siihen otakaan kantaa, ainoastaan tuohon termiin.
Kommentit (24)
Erityisen sijaan "haastava" olisi parempi termi.
Jos ajatellaan toiselta suunnalta esim koulussa niin ns normaalit oppijat ja käytöstavat omaavat ja sitten erityis(tukea-häiriötä aiheuttavat ) oppilaat.
Oletan, että tulee englannin ilmauksesta "special needs", eli lapsi, jolla on erityistarpeita, lyhyemmin erityislapsi.
Minusta kaikki lapset ja ihmiset ylipäänsä ovat erityisiä <3
Eivät kaikki erityislapset ole häiriköitä. Itse olin erityislapsi (nykyään erityisaikuinen) ja olin aina se porukan rauhallisin ja ujoin lapsi.
Sama kuin erityisherkkä. Olen itse ainakin jossain määrin sellainen, mutta en pidä sanasta, koska siitä todellakin tulee mieleen, että olen joku prinsessa, joka on ansainnut silkkihansikaskohtelun, kun taas muut ovat jotain rahvasta. Siinä parempi on Elaine Aronin HSP-termi (highly sensitive person), koska sensitiivisyys ei aiheuta mielleyhtymää parempi, tärkeämpi tms.
Miksi lihavia mammoja kutsutaan nykyään muodokkaiksi?
Huokaus. Onko tuota niin kauhan vaikea käyttää, googlea?
Kun ihan helposti te pahasuovat äimistelijät saisitte selville, että termi erityislapsi tarkoittaa erityista tukea tarvitsevaa lasta.
On siis päivähoidon ja koulun näkökulmasta muotoiltu termi, joka kattaa ihan kaikki oppimiseen tukea tarvitsevat lapset näkövammaisista liikuntavammaisiin, dysfaatikoista epileptikoihin, adhd-lapsista autisteihin, kehitysvammaisista psyykkisesti oirehtiviin.
Vain hyvin pieni osa erityislapsista on kehitysvammaisia. Ja jos lapsella on kehitysvammadiagnoosi, häntä saa kyllä vieläkin sanoa kehitysvammaiseksi, kunhan sitä ei käytä haukkumasanana.
Kun tämä tulee siitä special needs children termistä. Toki vois sanoa vaikka erityistarvelapsi
Mutta kyllähän monia muitakin juttuja "sokerilla kuorrutetaan". Lihava on kurvikas jne..
Sanat muuttuvat usein sen myötä kun termiä aletaan käyttä haukkumasanana.
Esim.erityisoppilaat kattaa nykyisin sekä entisajan apukoululaiset että tarkkailuluokkalaiset, näitä jälkimmäisiähän ei käytetä enää ollenkaan.
Samoin aiemmin vajaamielinen oli ihan virallinen termi, joka tarkoitti kehitysvammaista, nykyään sitäkään ei onneksi enää käytetä.
Vierailija kirjoitti:
Erityisen sijaan "haastava" olisi parempi termi.
Nykypäivän uuskieltä. Tätä nykyä meillä ei ole ongelmia, joita ratkotaan vaan haasteita joihin vastataan.
Vierailija kirjoitti:
Huokaus. Onko tuota niin kauhan vaikea käyttää, googlea?
Kun ihan helposti te pahasuovat äimistelijät saisitte selville, että termi erityislapsi tarkoittaa erityista tukea tarvitsevaa lasta.
On siis päivähoidon ja koulun näkökulmasta muotoiltu termi, joka kattaa ihan kaikki oppimiseen tukea tarvitsevat lapset näkövammaisista liikuntavammaisiin, dysfaatikoista epileptikoihin, adhd-lapsista autisteihin, kehitysvammaisista psyykkisesti oirehtiviin.
Vain hyvin pieni osa erityislapsista on kehitysvammaisia. Ja jos lapsella on kehitysvammadiagnoosi, häntä saa kyllä vieläkin sanoa kehitysvammaiseksi, kunhan sitä ei käytä haukkumasanana.
On. Ap:kin on tyhmä, vaikka haluaa itsestään käytettävän muotoilua "älyllisesti haasteellinen".
Aika moni lapsi erityiseksi myös kasvatetaan, tai pitäisikö sanoa kasvatuksen puutteella. Vanhemmat eivät uskalla rajoittaa lasta ja olla siten turvallisia auktoriteetteja vaan lapsi oppii jo pienenä että on ok häiritä muita ja käyttäytyä oman mielen mukaantilanteessa kuin tilanteessa. Juu terveisiä vasn kirkosta jossa yksi erityinen lapsi sai pölistä koko palveluksen ajan, sentään pahimmissa möykkäkohdissa hyssyttelivät. Törkeää muiden huomiotta jättämistä.
"Erityisen" paremmuutta korostava negatiivinen vivahde tulee ihan tästä meidän kulttuurista jossa mitä harmaampi sen parempi, massasta poikkeaminen katsotaan ensisijaisesti itsekorostukseksi oli se sitten omaa valintaa tai ei.
Eihän erityinen tarkoita mitään jalustaa, voi olla erityisen haastava, vilkas, kuormittuva, kielelliseltä kehitykseltään tavallisesta poikkeava=erityinen, liikunnallisilta mahdollisuuksiltaan poikkeava=erityinen, syntyy erityisen tuen tarve jolla nämä erityiset yritetään saada normin sisään ja/tai toimivaksi osaksi yhteiskuntaa.
Erityinen tarvitsee jotain enemmän voidakseen vastata ympäristön odotuksiin. Ei se ole meriitti, yleensä se on taakka, ja harvoin ihmisen oma valinta tai syy. Siksi on mukavampi lähestyä asiaa termin kautta josta on apua (= erityisen tuen tarve tms.) kuin lyömällä mihinkään johtamaton viallisen leima otsaan.
Minusta erityinen=poikkeava. Ihan neutraali sana, ei syytös tai kehu vaan toteamus.
Terveisin tunne-elämältään ja sosiaalisilta taidoiltaan poikkeavasti kehittyneiden nuorten kanssa työskentelevä.
Erityislapsella tarkoitetaan joskus myös lasta jolla on joku sairaus, esim. Epilepsia. Eivät he ole sen huonokäytöksisempiä kuin muut.
Minusta taas erityislapsi on negatiivinen ja lähellä haukkumasanaa. Erityislapsi (ongelmallinen, hankala, haastava).
Kuulosti ihan vittuilulta kun tuo termi alkoi yleistyä. Sittemmin otettu tosissaan ja virallistettu.🤣
Ongelmalapsi. Siinä olisi osuva kuvaus. Herkimmät ongelma-aikuiset saattavat vetää herneen nenään.
Eipä tullu mieleen, että tällaisestakin voisi olla katkera/kateellinen!
Ihan samaa olen miettinyt.