Lue keskustelun säännöt.
Tunteeko kukaan muu ysärinostalgiaa? Kaipuuta elämään ennen nettiä?
30.03.2018 |
1990-luvun puolivälissä asuin ensimmäisessä omassa kodissa. Ei ollut tietokoneita eikä älypuhelimia. Vain 21-tuumainen kuvaputki-tv ja ns. mankka (kasettisoitin-radio). Lankapuhelin. Näin jälkeenpäin ajateltuna elämä oli ihanan yksinkertaista. Luin paljon kirjoja. Tein yhtä asiaa kerrallaan. Ei tarvinnut koko ajan tehdä miljoonia pieniä valintoja.
1990-luvun loppupuolella oli jo oma tietokone ja nettiyhteytenä modeemiyhteys, jossa oli minuuttiveloitus. Tietokoneella tuli lähinnä kirjoitettua opiskeluun liittyviä tekstejä. Tietokone siinä vaiheessa helpotti elämää.
Sitten tulikin kiinteähintaiset nettiliittymät, some ikävine lieveilmiöineen ja nettiriippuvuus.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä mä haluaisin tavallaan molempien aikakausien parhaat puolet, mutta eihän se ole mahdollista.
Netti on hyvä mutta some suurimmaksi osaksi kauheeta.
Erityisesti ärsyttää puhelinaddiktit. Mutta samat tyypit olivat tekstaririippuvaisia 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan helppoa tarkastaa bussiaikataulut, reseptin ainesosat kaupassa, sääennuste ennen nukkumaanmenoa jne. Teknologia ja some on hyvä renki, mutta huono isäntä, mikset rajoita käyttöäsi jos se on ongelma?
Kaipaan ysäriä, mutta kyllä minä olen ysärin puolessa välissä jo pelannut tietokoneella. Puhelin oli myös langaton malli. Sellainen seinään istutettava.
Modeemia ei kylläkään ole ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen nettiä olin joka ilta baarissa. Olihan se mukavaa, kännissä ja kihloissa.
Varrmaan kuluttajia tulee nykyisin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastaan kahdeksankymmentälukua on ikävä. 90-luvulla tuli lama ja se oli harvinaisen huono musiikkivuosikymmen.
Nyttemmin netti kyllä on hyvä juttu, mutta sosiaalinen media on keksintö jota ei olisi pitänyt keksiä. Varsinkin yhdistettynä mobiiliin nettiin se on harvinaisen huono. Se koukuttaa ihmiset ja niistä tulee epämääräisiä poissa olevia zombeja. Kaikkein onnettominta on että osa ihmisistä ei ymmärrä jättää sosiaalisen median käyttöä myöskään koulussa tai työssä. Tässä pitäisi ottaa iso ryhtiliike!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä juuri. Minulla on ollut netti käytössäni vuodesta 1996, ja sitä edeltävä aika oli jotenkin hankalampaa.
Tietsikkalla pelattiin 99-luvun alussa. Mutta pelejä oli muutama joten ei niitä jaksanut koko ajan pelata. Nettiyhteys oli puhelinpiuhan kautta. Mikä yhteys se oli, koska Internetiä en käyttänyt. Tiesin että jotain yhteyksiä oli yliopistoilla yms. Tietokone toimi dos -tasolla. Ei ollut Windowsia. Lerppu ja korppu joiden mukana levisi jo silloin viruksia. Yksi virus sai kirjaimet valumaan tekstistä.
En enää muista tarkkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan kahdeksankymmentälukua on ikävä. 90-luvulla tuli lama ja se oli harvinaisen huono musiikkivuosikymmen.
Nyttemmin netti kyllä on hyvä juttu, mutta sosiaalinen media on keksintö jota ei olisi pitänyt keksiä. Varsinkin yhdistettynä mobiiliin nettiin se on harvinaisen huono. Se koukuttaa ihmiset ja niistä tulee epämääräisiä poissa olevia zombeja. Kaikkein onnettominta on että osa ihmisistä ei ymmärrä jättää sosiaalisen median käyttöä myöskään koulussa tai työssä. Tässä pitäisi ottaa iso ryhtiliike!
See on valitettavasti ihhmiselle se vapaus ja se suookoot hänelle. Sillä voi myös tehdä palljon rahaa.
Ylen Areenassa on toiveuusintana Ilman kavaluutta -sarja vuodelta 1996. Siinä äidinkielenopettaja Paula Markkanen käy tanssitunneilla ja kirjoittaa iltaisin romaania mekaanisella kirjoituskoneella, kunnes ostaa 10 000 markkaa maksavan tietokoneen. Puhelut soitetaan lankapuhelimella. Pankkiautomaatilla asioidaan usein. Paulan koti on tunnelmallinen ja rauhallinen, on kirjoja ja taidetta. Ihanaa!
Sarjassa näkyy tietysti myös 90-luvun kääntöpuoli, lama ja takausvelat.
Kaipaan jonkin verran aikaa 90-luvun lopulta syyskuun 11. 2001 asti, jonka jälkeen oikeastaan kaikki lähti menemään päin helvettiä. Kesä 2001 on muistoissani vähän samassa asemassa kuin kesä 1939 oli talvisodan kokeneiden ihmisten muistossa. Kaikki aito ilo ja optimismi katosi elämästä sen jälkeen, ei nyt ehkä lopullisesti, mutta pitkäksi aikaa kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan kahdeksankymmentälukua on ikävä. 90-luvulla tuli lama ja se oli harvinaisen huono musiikkivuosikymmen.
Nyttemmin netti kyllä on hyvä juttu, mutta sosiaalinen media on keksintö jota ei olisi pitänyt keksiä. Varsinkin yhdistettynä mobiiliin nettiin se on harvinaisen huono. Se koukuttaa ihmiset ja niistä tulee epämääräisiä poissa olevia zombeja. Kaikkein onnettominta on että osa ihmisistä ei ymmärrä jättää sosiaalisen median käyttöä myöskään koulussa tai työssä. Tässä pitäisi ottaa iso ryhtiliike!
Ysärihän oli musiikillisesti just ihan mahtavaa. Grunge, alternative, indie.... Hole, NIN, Nirvan yms.
Tunnen. Juuri äsken iltapalalla lapsen kanssa mietin millaista olisi elää viikkokin ilman somea ja sen tuomia lieveilmiöitä. Olisiko elämä mutkattomampaa vai hankalampaa, jäisinkö jostain ulkopuolelle. Olisivatko ihmiset kiltimpiä toisilleen ja enemmän läsnä?
Netistä löytyy best of the 90s, sillä pärjää aina hetken aikaa!
Kyllä.