Lue keskustelun säännöt.
Miten onnistua pysymään normaalipainossa tällä yhtälöllä?
28.03.2018 |
Lapsena ja teininä ruokittu eineksillä ja herkuilla, ei ruoka-aikoja, vaan syödä sai aina kun halusi. Oli kuitenkin myös normaalia kotiruokaa. Herkkuja sai syödä aina kun halusi, niin paljon kuin halusi.
Ei koskaan mitään liikuntaharrastuksia, paitsi nyt aikuisena itse aloitettuja, rauhallisia ja mukavia harrastuksia. Laiska, paitsi jos kyseessä mieluinen laji kuten vaikka kävely luonnossa. Varsinainen hikiliikunta on pakkopullaa.
Vahva taipumus tunnesyöntiin. Lihomisherkkyys: suklaan katsominen tuo viisi lisäkiloa.
Keskivaikea masennus. Ei lääkitystä. Ollut bulimia, parantunut siitä. Taipumus syödä kun masentaa. Herkut ainoita asioita mistä vielä saa edes vähän nautintoa. Kauppa herkkuineen alakerrassa.
Vinkkejä? Miten estää itseään lihomasta, kun on aikoinaan saanut laihdutettua ylipainosta normaalipainoon?
Kommentit (13)
Et mitenkään. Huolehdi painosta sitten kun olet psyykkisesti terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syö vähemmän kuin kulutat.
Oletpa yksinkertainen ihminen. Mistä tiedät paljonko kulutat? Lisäksi mm stressi ja uniongelmat (jotka voivat liittyä masennukseen) vaikuttavat sitten painoonkin. Ap:lle en osaa antaa vinkkejä.
Mulla vähän sama tilanne.
Kehitin nuorena sitten ahmimishäiriön ja anoreksian yhdistelmän.
Näännytin itseäni, sitten ylensöin. Koskaan en ole päässyt ns. hyvään painoon. Nyt olen hyvällä tiellä siihen
Mulla auttaa turhaan syöpöttelyyn se, että pidän lehtiselleriä aina jääkaapissa.
Usein himottaa syödä, vaikkei ole nälkä. Silloin popsin selleriä, ja se auttaa aina siihen narskuttelunhimoon.
Kävelen töihin, kauppaan ja kotiin.
Nukun tarpeeksi.
Ostan pieniä herkkuja ainoastaan vapaapäivänä, eli n. kerran viikkoon. Muuten en syö sokeria tai mitään hyvää ollenkaan.
Yritän pitää itseni kiireisenä kotona (siivoamalla, askartelemalla jne..)
Aika samantapainen tarina, paitsi ei masennusta, mutta jatkuva kova työstressi sitten sen tilalle. Itse en ole onnistunut pysymään mitenkään pysyvästi normaalipainossa. Välillä olen saanut sisulla laihdutettua itseni normaalipainoon, mutta aina stressin tms myötä se on "romahtanut" ja olen lihonut takaisin. Tällä hetkellä paino taas 95 kiloa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuollaisessa tilanteessa minullekin tuli laihdutetut kilot takaisin. Tuntu mahdottomalta pystyä pysymään hoikkana. Nyt olen paremmassa kunnossa, ja saanut taas jonkin verran kiloja tiputettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syö vähemmän kuin kulutat.
Oletpa yksinkertainen ihminen. Mistä tiedät paljonko kulutat? Lisäksi mm stressi ja uniongelmat (jotka voivat liittyä masennukseen) vaikuttavat sitten painoonkin. Ap:lle en osaa antaa vinkkejä.
Se on yksinkertaista. Kokeilemalla tietenkin, jos paino ei tipu pitää vähentää syömistä. Painoon vaikuttaa syöminen ja kulutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisenä lopetat kokonaan voileipien ja kaikkien leivonnaisten syömisen.
Aamupalaksi kahvi ja kaurapuuro. Saa syödä lisäksi mitä tahansa hedelmiä ja vihanneksia.
Muuten syöt normaalia kotiruokaa, etkä käytä missään keinotekoisia makeutusaineita etkä mitään kevyttuotteita. Margariini on nou nou.
Juo vettä ja teetä, valitse välillä hedelmä tai porkkana. Silläkin on väliä lihooko viisi vai kymmenen kiloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi voileivät on kaikista pahimpia.
Niitä on liian helppo vedellä jääkaapista koko ajan.
Ei ainakaan mitään kitudieettejä. Ne vain saavat lopulta ahmimaan. Säännöllinen, riittävä syöminen on pääasia. Rakenna ruokavalion peruspalikat kuntoon. Jos lisäksi sorrut syömään jotain liikaa, älä soimaa itseäsi. Nauti harrastuksistasi. Paino kannattaa yrittää pitää lähellä normaalia mutta muista, että tuskin olisit jotenkin onnellisempi viisi kiloa hoikempana. Ei se ole niin vakavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä nauttia muistakin asioista kuin herkuista. Jos pidät siitä luonnossa kävelystä, päivittäinen kävelykin voi auttaa painonhallintaan ja piristää hetkellisesti mielialaa.
Niin ja olen sairaslomalla töistä. Ap.