Kuinka tavallista on, ettei tokaluokkalainen osaa kelloa?

Meidän tokaluokkalainen osaa kellon, mutta digitaalisissa numeroissa joutuu joskus hetken miettimään.

Meillä 5-6 -vuotiaina ja niin naapurikavereillakin. 

-Paloheinä, Helsinki

Kuinka harvinaista on, että koululainen osaa kellua?

Yhä yleisempää on. Ennen osattiin, nyt ei viisarikelloa meinata tunnistaa. Koulussa kyllä opetetaan ekalla ja tokalla ja vielä kolmannellakin. Mutta vaikeaa on joillekin.

Eipä sitä ekalla ainakaan kovin paljon vielä opeteta. Tasatunteja ja puolikkaita vähän tutkivat.

Minulla on kolme pientä lasta ja kyllä kaikki oppivat kellon viimeistään kuusivuotiaaana.

Me asumme hyvien ihmisten alueella, mutta yhdelle lapsistamme on aina ollut vaikea hahmottaa kelloa. Kai se on jonkinlainen hahmotushäiriö. Lapsi on täysi-ikäinen, mutta sanoo että hän on huomannut että hänen on hankalampi hahmottaa ajan kulumista kuin muiden. Käytännössä hän alakoulussa opetteli ulkoa että mihin aikaan pitää lähteä kouluun että ehtii sinne ajoissa. Koulussa lapsi on pärjännyt hyvin.

Minua joskus huolestuttaa, kun muuten fiksulla ja koulussa pärjäävällä ysiluokkalaisella on ongelmia kuukausien muistamisessa.

Kellon järjestelmä on melko monimutkainen. 

Pitää osata sanoa viittä vaille puoli, varttia yli, 22. 46 jne. 

Eli ei helpoimpia asioita vielä ekalla tai tokalla. Ei tarkoita heikointa lenkkiä, vaikka vielä ei osais. Tuo syrjäytyneisyys tietysti tuo mukanaan kaikenaista viivästymistä ja auta siinä näitä vähemmälle jääneitä lapsia. 

Ykkösellä opetellaan tasa- ja puolitunnit, vartit ja minuutit tulee kakkosella ja sekunnit ja helpot aikalaskut kolmosella. Eli ei ole harvinaista, että kakkosluokkalainen ei osaa kelloa täysin.

Kellonajat olivat ennenvanhaan tärkeämpiä ja lapset harjaantuivat niihin nuorempina. Ennen matkapuhelimia lapisilla oli kotiintuloajat, joita oli noudatettava, ettei vanhemmat huolestu. Meillä vanhemmat pääsi töisä klo 16 ja ruoka oli pöydässä klo 17 ja silloin oli oltava kotona syömässä. Nykyään voi lähettää viestin ja kysyä/kertoa missä on menossa ja koska pitää olla kotona ja muutenkin ihmiset elää paljon epäsäännöllisempää elämää ja työajatkin on mitä sattuu.

Kai se tuntuu, kun 2/3 on ma=ja. 

Kun ei ole edes luku- ja kirjoitustaitoa perheessä, niin lopputulema tämä. 

Lähinnä kanta++ suomalaisille tämä kysymys siis. 

-ap

Syrjääntyneet eivät varmasti panosta lapsen elämään niin paljon kuin pitäisi, arki on haasteellista ja vie vanhempien voimavaroja. On hyvin mahdollista että normaalit taidot on jäljessä ikätasoa.

Ihan normaalia, varsinkin syrjäytyneiden alueella, jossa ongelmat vie energiaa. Maailma myös muuttunut, nykylapset osaavat toisaalta paljon sellaista, mitä itse et aikoinaan. Auta niitä lapsia, äläkä ihmettele.

No ei niitä kellonaikoja olla täydellisesti käsitelty koulussa vielä tohon mennessä. Asiaan vaikuttaa varmasti sekin, että nykyään yhä harvemmalla lapsella on rannekello. Omassa lapsuudessani ne olivat yleisiä ja varmasti siitä omasta kellosta aikaa seuraamalla oppi kellonajan helpommin.

Kyllä se ihan perinteinen, viisareilla varustettu kellotaulu oli ainakin helpompi opetella.

Riitti kun viisarin asennot tunsi ja osasi hahmottaa.

Muistan vielä, kun pahvisella mallitaululla viisareineen niitä kotona isän tai äidin johdolla  kotona  opettelin.

8-vuotiaana sain sitten jo ikioman rannekellon ja sitä ennen jo 'Aku Ankka'-herätyskellon...

...mutta tämä älykännykkäaikahan ei enää sellaista vanhanaikaista ajan  opettamistapaa ja oppimista arvosta ja vain nauraa sellaiselle.

Nykyisinhän lapsetkin ovat kai jo liian viisaita sellaiseen.

Kouluavustajana ollessani vastaani tuli muutama tokaluokkalainen oppilas, jotka varta vasten istuivat kertaustunnilla kahden opettajan kanssa ja kävivät viisarikelloa läpi. Osasivat jotenkin hahmottaa digitaalisen kellon, mutta viisarikello tuottu vaikeuksia. Voi olla joitakin vielä kolmasluokkalaistenkin joukossa.