Jäikö sinulle traumoja abortin teettämisestä?

Ei. Olin äiti, 42v. mutta en usko, että ois milloinkaan missään tilanteessa jäänyt, nin kauan kuin abortista päättäjänä olisin mä itse.

Ei, en ole katunut päivääkään.

Ei.

Ei, enkä ole katunut. En edes muistanut asiaa... Oli oikea päätös vaikka lääkäri oli ilmeisesti joku uskovainen ja koitti kääntää päätäni.

Ei jäänyt traumoja, olin 15-vuotias ja abortti oli itsestäänselvä valinta, en edes miettinyt muuta. Mutta sitten aikuisena ensimmäisen keskenmenon jälkeen tunsin jonkin aikaa voimakasta syyllisyyttä ja pelkäsin, oliko se nuoruudessa alkanut raskaus ainoa mahdollisuuteni saada lapsi. Ei ollut, ja olen aina ollut sitä mieltä, että abortti oli silloin ainoa järkevä vaihtoehto.

Ei jäänyt. Olin niin hajalla jo valmiiksi, että olisin joutunut hourulaan jos perheeseen olisi tullut lisää lapsia.

Ei jäänyt. Abortti oli suuri helpotus.

Ei jäänyt.

Jäi, meinasin kuolla verenhukkaan. Veri ei tyrehtynyt.

No totta kai siitä jää tunnontuskat kun riistää toiselta elämän :(

Mut elämä jatkuu siitä huolimatta.

Ei jäänyt. Ikää yli 40v eitoivottu raskaus

Ei. Olin 38, lapsiluku täynnä ja kierukka petti.

Ei jäänyt. Kannustan siihen jokaista, joka sitä harkitsee omasta tahdosta.

Ei. Määrällisesti olisi liikaa lapsia joita hoitaa.

Pitää olla oikeus määritellä oman perheen koko. Kaikki lapset olisivat olleet alle yläasteikäisiä, ehkäisy petti ja huomasin rintasäryn ennen kuukautisten puuttumista.

Minulle jäi psyykkinen trauma abortista, jonka teetin parikymppisenä, mutta olen jo parantunut traumasta. Traumatisaatiota kesti useamman vuoden. Toisaalta minulla oli jo aiemmalta ajalta muita psyykkisiä traumoja, joten on vaikea eritellä, kuinka suuri osa henkisestä pahoinvoinnista johtui nimenomaan abortista.

Traumoja jäi lääkärien kohtelusta ja abortin saamisen vaikeudesta (tapahtui ulkomailla).

Päätöstä viivyteltiin viimeiseen asti ja lopulta se tehtiin nukutuksessa kaavinnalla. Muistan herättyäni olleeni aivan sekaisin ja suunnattoman helpottunut, mutta silti ensimmäinen ajatus oli, että mihin ne abortoidut sikiöt ja sairaalan muu "jäte" laitetaan? Tuo ajatus jäi jotenkin vaivaamaan mieltäni, koska en ollut miettinyt sitä ennen toimenpidettä.

Päätös oli silti oikea, enkä ole katunut.

Ei jäänyt. Tekisin uudestaan, jos siihen tilanteeseen joutuisin. Raskauspahoinvointi oli pahinta mitä jäi koko hommasta mieleen. Aikaa tuosta 7 vuotta.

Eipä jäänyt, mutta vaimo vaikuttaa välillä surulliselta ja syyttää minua painostamisesta ja manipuloinnista.

Minulle varmaankin jäi. Tein abortin 41- vuotiaana, kun mieheni ei enää haluunut uutta lasta.