IS Yh-äiti
Niin ujo ettei uskalla kysyä ketään kaverikseen. Miten ihmeessä voi olla äiti jos on noin ujo?
Kommentit (13)
Ja taas yksi tällainen uniikki lumihiutale, "tulen paremmin miesten kanssa toimeen, naiset ei ymmärrä mua ja pitää mua outona koska en tykkää shopata ja puhua meikeistä". Huoh.
Mulla on vähän laukkaava mielikuvitus, ja joskus lähtee mopo käsistä. En voi sille mitään, että heitän juttuja, vaikka jotain rasistista läppää. Vaikka en haluaisi riidellä, olen aika paha haastamaan riitaa mielipideasioista. Ulkopuolinen voi saada kuvan, että olen negatiivinen ihminen.
No wonder ettei ole kavereita...
Vierailija kirjoitti:
Niin ujo ettei uskalla kysyä ketään kaverikseen. Miten ihmeessä voi olla äiti jos on noin ujo?
Ja toivoo kuitenkin saavansa töitä ja työpaikalta kavereita. Mitenköhän se onnistuu noin ujolta kun ei onnistu muissakaan yhteyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka en haluaisi riidellä, olen aika paha haastamaan riitaa mielipideasioista.
Ei halua riidellä mutta haastaa kovasti riitaa? Itsehillintä?
Ehta wt, valitettavasti, jutun (ja sivusiilin!😣) perusteella.
Miten tuo edes on mahdollista että muutoista huolimatta muka aina ja kaikkialla "kiusataan"? Voisikohan olla mahdollista että kun harrastelee noita Tourette-tyylisiä möläytyksiä niin syy löytyisi peilistä.
Ammattiapua luonteen muuttumiseen, siinä ensi askeleita. Hieman muuten huolettaa hänen kapasiteettinsa äitinä..mitä kykenee antamaan eväiksi lapselle😟
Ongelmainen ihminen, mahtaako lasu-väki vierailla tän jutun nähtyään? Ehkä kannattaisi. Apua hän ainakin runsaasti tarvitsee mikäli aikoo lapsesta saada tasapainoisen! Puhumattakaan oman elämänsä raiteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka en haluaisi riidellä, olen aika paha haastamaan riitaa mielipideasioista.
Ei halua riidellä mutta haastaa kovasti riitaa? Itsehillintä?
Ei tuo mitään, mutta se, että ujot alkavat haastaa riitaa, on jo aika mullistus maailmassa.
Haastaa riitaa ja tulee aina kiusatuksi? Itse olen luonteeltani tasainen ja draaman välttelijä, joten näin hankala tyyppi olisi mulle liian stressaavaa.
Ihmettelen yleensäkin sellaisten ihmisten valitusta yksinäisyydestä, joilla on facebookista päätellen vilkas seuraelämä ja toistasataa kaveria. Minä olen yksinäinen. Minulla on facebook-profiili ollut jo kymmenen vuotta, mutta minulla ei ole yhtään ystävää, koska niitä ei ole muutenkaan. Olen muutamaa pyytänyt kaveriksi, mutta minua ei ole hyväksytty. Ja oikeassa elämässä minulla ei ole myöskään ystäviä. Sosiaaliset taitoni ovat surkeat ja olen hirveän ujo. Olen yrittänyt solmia ihmissuhteit,a mutta en onnistunut. Tiedän, että vika on minussa, mutta yksinäisyyteenkin tottuu. MUTTA: sellainen ihminen EI ole yksinäinen, jolla on jopa facebook-kavereita. Jotkut ihmiset saattavat olla niin narsistisia, että pitävät itseään yksinäisinä, jos kokevat etteivät aina ole kaikkien muiden ihmisten keskipisteenä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen yleensäkin sellaisten ihmisten valitusta yksinäisyydestä, joilla on facebookista päätellen vilkas seuraelämä ja toistasataa kaveria. Minä olen yksinäinen. Minulla on facebook-profiili ollut jo kymmenen vuotta, mutta minulla ei ole yhtään ystävää, koska niitä ei ole muutenkaan. Olen muutamaa pyytänyt kaveriksi, mutta minua ei ole hyväksytty. Ja oikeassa elämässä minulla ei ole myöskään ystäviä. Sosiaaliset taitoni ovat surkeat ja olen hirveän ujo. Olen yrittänyt solmia ihmissuhteit,a mutta en onnistunut. Tiedän, että vika on minussa, mutta yksinäisyyteenkin tottuu. MUTTA: sellainen ihminen EI ole yksinäinen, jolla on jopa facebook-kavereita. Jotkut ihmiset saattavat olla niin narsistisia, että pitävät itseään yksinäisinä, jos kokevat etteivät aina ole kaikkien muiden ihmisten keskipisteenä.
On ikävää, että olet yksinäinen. Kuitenkaan ei ole sinun asiasi määrittää kuka on yksinäinen ja kuka ei. Tunteet on kuitenkin aina subjektiivisia. Sanotko samalla lailla masentuneellekin että ei voi olla masentunut jos hymyilee? Itse olen tuntenut oloni superyksinäiseksi asuessani miljoonakaupungissa, kun on ollut kyllä tuttuja ja työkavereita mutta ei ketään jolle voisi vaikka soittaa ja kysyä mitä kuuluu tai nähdäänkö, tai jolle voisi jutella vaikeammista asioista. Ei yhtään ketään. Yksinäinen voi olla vaikka olisi ihmisten ympäröimä.
Mulla on FBssä parisataa kaveria mutta viimeksi olen tehnyt jotain jonkun kanssa vapaa-ajalla tai edes puhunut puhelimessa joskus viime syksynä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen yleensäkin sellaisten ihmisten valitusta yksinäisyydestä, joilla on facebookista päätellen vilkas seuraelämä ja toistasataa kaveria. Minä olen yksinäinen. Minulla on facebook-profiili ollut jo kymmenen vuotta, mutta minulla ei ole yhtään ystävää, koska niitä ei ole muutenkaan. Olen muutamaa pyytänyt kaveriksi, mutta minua ei ole hyväksytty. Ja oikeassa elämässä minulla ei ole myöskään ystäviä. Sosiaaliset taitoni ovat surkeat ja olen hirveän ujo. Olen yrittänyt solmia ihmissuhteit,a mutta en onnistunut. Tiedän, että vika on minussa, mutta yksinäisyyteenkin tottuu. MUTTA: sellainen ihminen EI ole yksinäinen, jolla on jopa facebook-kavereita. Jotkut ihmiset saattavat olla niin narsistisia, että pitävät itseään yksinäisinä, jos kokevat etteivät aina ole kaikkien muiden ihmisten keskipisteenä.
Olen erimieltä. Minulla on facebookissa ehkä 15 kaveria. Osa sukulaisia. Kaksi kaveria on sellaisia, joita pystyn luokseni kutsumaan. Heitäkin tosin näen suunnilleen kaksi-kolme kertaa vuoteen. Toinen asuu kauempana ja on kiireinen. Toisellakin oma perhe-elämä sekä työt ja muuta kaverit vievät aikaa. Ennen minulla oli facebookissa kaverina 80 henkilöä, nämä olivat lähinnä samassa koulussa olevia, satunnaisia tuttuja vuosien takaa, joiden kanssa enää en tekemisissä ollut. Eli ei se merkitse mitään vaikka kavereita facebookissa olisi sen 100 onko yksinäinen vai ei.
Itse ainakin koen itseni yksinäisenä kun ei arjessa ole ketään aikuista, jonka kanssa viettää aikaa. Lähteä kahville, kyläillä ym useammin kuin pari kertaa vuodessa.
Muuten tuohon juttuun sanoisin, että asun samalla paikkakunnalla kuin jutun nainen. En vain tosin usko, että meistäkään kavereiksi olisi. Itse inhoan sitä mielipiteistä tappelua, olen itse aika avarakatseinen ja ymmärrän, että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä ja tapoja toimia, koen tyhmänä alkaa tapella ja ruveta väittelemään noista asioista.
Ajattelit sitten tästä tehdä oman ketjun.
Hanki empatiakyky ja pidä sitä ennen suu kiinni, niin et nolaa itseäsi enempää.