Miten pettävä mies elää salaisuuden kanssa normaalia elämää?

Oksettavat ihmiset toimivat piittaamattomasti.

Tunteilleen ei mitään voi, mutta teoilleen voi.

Jotkut miehet ja erityisesti narsisti kykenevät lokerollaan asioita mielessään. Laittavat asian x lokeroon ja sulkevat lokeron ja pilkottavat sivuun tarpeen mukaan ja avaavat toisessa tilanteessa toisen lokeron. Mulla ei onnistuisi, mulla on "kaikki lokerot auki" aina yhtä aikaa ja asiat sikinsokin päässä... Mutta miejeni pystyy tuohon. Oikeat narsistit pystyvät jopa luomaan erilaisia persoonallisuuksia ja varastoimaan niitä lokeroihin ja palaamaan niihin pitkienkin aikojen päästä avaamalla lokeron.

Minä olen nainen mutta vastasin silti...

Ei sen kanssa ole vaikeaa elää, ja ainakin minä pystyn käyttäytymään kotona ihan normaalisti. Pahinta tässä on että olen pettänyt miehen kaverin kanssa mutta kukaan ulkopuolinen ei sitä meistä uskoisi. Ollaan suhteen alkamisen jälkeen pystytty ihan normaalisti viettämään aikaa kolmelleen ilman että me oltaisiin vaivaantuneita. Sitten saattaa olla vaikeampaa kun miehen kaverin vaimo on myös mukana, sitä tilannetta ei onneksi vielä ole tullut.

Tiedätkö koko tarinan? Tiedätkö miehen parisuhteen tai perheen taustat? Kehottaisin huolehtimaan omista asioista. Kaikki voi olla jotain ihan muuta miltä äkikseltään näyttää. Tai sitten ei mut silti, mitä jos hankkisit elämän. 

Kaikki keski-ikäiset pellet ovat jääneet kiinni vaikka ovat omasta mielestään todella ovelia ja hurmahenkisiä. Lue: väsyneitä ja ennalta nähtyjä kuvioita. Näin ne avioerot syntyy ja lukemat pysyvät korkeina. Ensimmäiset avioliitot, eroprosentti 49, toiset avioliitot, eroprosentti 78. Sellaista. Avoliitoista tutkimusta ei ole, mutta luvut on korkeampia. Onnea uusperheille!

Samaa pitää kysyä naisilta. Naisista 10%:lla on lapsi jonkun muun kuin sen kanssa, joka luulee olevansa lapsen isä. Siinä vaaditaan naiselta jo pokkaa ja vähintäänkin narsismia.

Jos ihminen on narsisti, hänen huonon käytöksensä syy on aina jossain muualla. Esim. vaimo on niin kauhea että pakko pettää, mutta toisaalta tosi riippuvainen, oikeastaan mies hyvää hyvyyttään pysyy naimisissa ja naisen pitäisi kiittää häntä.

Pettämistilanteissa on kai tyypillistä, että pettäjä oikeasti tietää tekevänsä väärin ja etsii siksi teolleen oikeutusta löytämällä vikoja puolisostaan. Esim. "et tukenut mua siinä ja tässä, siksi ajauduin pettämään".

Ja jos ei vikoja helposti löydy, niin voi aina kehittää haastamalla riitaa. Lopulta kun tarpeeksi vahvistetaan tätä ajattelutapaa, niin pettäjän näkökulmasta suurin syyllinen tilanteeseen onkin se puoliso; pettäjä tekee itsestään lopulta uhrin.

Näin me ihmiset valehdellaan itselle ja oikeutetaan tekojamme.

Vierailija kirjoitti:

Samaa pitää kysyä naisilta. Naisista 10%:lla on lapsi jonkun muun kuin sen kanssa, joka luulee olevansa lapsen isä. Siinä vaaditaan naiselta jo pokkaa ja vähintäänkin narsismia.

Lähde?

Mieheltä kuultua:

Töissä sitä on eri roolissa suorittamassa, erilainen minuus päällä, ei ole todellisesti läsnä. Ei tunnu pettämiseltä mikään, koska kotona riisuu sen roolin ja roolin mukana kaikki roolin kokemat asiat jäävät "narikkaan". Joten ei ole tuntunut pettämiseltä, koska asia ei ole tullut iholle.

Näin siis kun jäi kiinni pettämisestä. Ei voinut itsekään ymmärtää, että oli tosiaan pettänyt koko perhettä sivusuhteella. Perusteina mm. se että hän ei järjestänyt mitään erillisiä tapaamisia tuon naisen kanssa, vaan kaikki ikäänkuin tipahti aina syliin, mukaan lukien tuo kevytkenkäinen nainen, kerta toisensa jälkeen.

Ratkaisu:

Tapasimme kolmestaan niin että mies ei ollut työroolissa. Minkäänlaista kipinää ei heidän välillään ollut kun ei ollut työn suomaa valta-asetelmaa. Pelleily loppui siihen.

Petin exää kännissä kerran ja siitä tuli niin paha olo ja syyllisyys, että minun oli pakko tunnustaa kaikki heti ja antaa hänen päättää että antaako anteeksi vai haluaako erota. Sain anteeksi. Erosimme muista syistä myöhemmin ja pysyimme ystävinä.

En tiedä miten joku voi pettää tuntematta sitä järkyttävää syyllisyyttä joka ainakin itseni pakotti kertomaan. Olen kyllä monesti liioitellun rehellinen kaikessa. Ehkä pettäjät kokevat että heillä on oikeus pettää ja mennä tunteen mukaan miten huvittaa kun vietti on niin vahva.

Olen myös joutunut kolmanneksi pyöräksi kun tapasin epärehellisen miehen. Hän sanoi ettei voi erota perheen takia. Lopetin sen jutun.

Hetken hairahduksen voin jotenkin ymmärtää mutta määrätietoinen salailu on sellainen mitä en ymmärrä. Luulisi sen aiheuttavan stressiä.

Mä olen nainen, mutta petin aviomiestäni työkaverin kanssa.

Tunsin tietysti huonoa omaa tuntoa ja mietin, miten saatoin tehdä niin. En naureskellut salasuhteeni kanssa miehelle, tätähän usein nostetaan esille, että siellä ne tyhmälle puolisolle nauraa.

Mutta joo, tavallaan oli kaksi roolia. Oli se kotirooli, jossa suoritin perhe-elämää. Tietyllä kaavalla, totuttuun tapaan. Ilman mitään syvempiä ajatuksia. Toinen rooli oli salasuhteessa, en miettinyt toisen miehen kanssa mitään muuta kuin sitä hetkeä, emme suunnitelleet tulevaa tai puhuneet mun tilanteesta mitään.

Avioliitto ei siis toiminut, yritettiin (tai yritin, exän mielestä kaikki oli hyvin) aikamme saada sitä kuntoon, mutta lopulta multa loppui tahto ja usko. Ja kun en jaksanut enää panostaa, se loppu kuivui kasaan. En jaksanut enää varata uutta terapia-aikaa, kun miehen pyynnöstä peruin ja siirsin. En jaksanut enää jutella ja yrittää luoda yhteyttä. En. Mutta toisaalta olin raukkamainen ja pelokas, en uskaltanut nostaa eroa pöydälle. Ajattelin, että lapset on liian pieniä, että ei vielä. Että sinnitellään vielä. Se oli mun virheeni, kuvittelin, että voin olla ilman parisuhdetta, hyvää seksiä, läheisyyttä. Ja tosi itsekkäästi sitten jossain vaiheessa käyttäydyin ja aloin suhteeseen, kun mahdollisuus tuli.

Eli sillä tavalla elin vajaan vuoden, kunnes uskalsin kertoa exälle, että haluan erota.

Kiitos vastauksista.

Tuota olen itsekin miettinyt että ehkä se tosiaan kiteytyy siihen rooliin. Varsinkin jos pettämistä ei ole tapahtunut kotona tai missään itselle henkilökohtaisessa paikassa, kotona perheen kanssa asia ei tule mieleen kun mikään ei muistuta siitä. Olettaisin että jos pettäjä veisi salarakkaansa kotiinsa kun vaimo ei ole kotona, asia voisi olla ihan eri tavalla miehessä kun perhe syö aamiaista saman pöydän ääressä minkä päällä pani edellisenä viikonloppuna salarakastaan.

Totta on etten tiedä totuutta kyseisen pettäjämiehen perhetilanteesta - saunailloissa hän on humalassa avautunut siitä että vaimo pihtaa. Se klassinen tarina, muttei tietenkään oikeutus. Mielenkiintoinen myös tuo erään vastauksen huomio siitä että työn antama valta-asema ikään kuin mahdollisti sen salasuhteen - sen verran mitä molempia osapuolia olen myös työn ulkopuolella oppinut tuntemaan, ei heillä tunnu olevan yhteistä siinä määrin että siitä suhdetta syntyisi - mutta töissä mies on kokeneemmassa ja vastuullisemmassa asemassa naiseen nähden.

AP