Ihmisten seura väsyttää
Miksi iän myötä koen muuttuvani koko ajan introvertimmaksi? Johtuuko se perheellistymisestä?
Nuorempana jaksoin sekä paremmin kuunnella että olla kiinnostunut muiden jutuista.
Nykyään saan selvästi vähemmän irti vuorovaikutuksesta toisten kanssa. Onko muilla ollut aikuisena tällaista tunnetta?
Kommentit (5)
Ekstroverttinä saman havainnut. Vai onko se niin, että laatu korvaa määrän? Olen huomannut, että viihdyn aidosti yhä harvempien seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Ekstroverttinä saman havainnut. Vai onko se niin, että laatu korvaa määrän? Olen huomannut, että viihdyn aidosti yhä harvempien seurassa.
Mukavienkin ihmisten seurassa mietin nykyisin keskustelun käsitellessä kattoremontteja tai vastaavia vain sitä, että kuinka pitkään juttu vielä jatkuu... Lasten saamisen jälkeen keskittymiskykyni ei ole ollut ennallaan. Joudun tietoisesti keskittymään kuuntelemiseen aiempaa enemmän. Ennen se oli helpompaa.
Ekstrovertti jatkaa..
Ihmiset ovat ihan yhtä mukavia kuin ennenkin, kyse on omasta muutoksesta. Olen yhdistänyt tämän ikään. Ennen riitti kun oli seuraa ja yleensä oli ihan kivaa. Nykyään tulee tuo kattoremonttifiilis...boring (ja ehkä ajatus, kehtaisiko jo lähteä).
Yhä useammin huomaan valitsevani mieluummin illan hyvän kirjan parissa kuin esim. ulos lähtemisen. Sitä puntaroi jo ennakkoon, että nää on niin nähty eikä jaksa/halua aikaansa kuluttaa sellaiseen.
Tai sitten mun ihana introverttimies on kuorinut mustakin enemmän omaa aikaani ja hyvää keskustelua arvostavan kaiken hörheltämisen sijaan.
Hyvä kuulla, että tämä ei ole vain joku oma juttu. Ehkä tämä tosiaan liittyy muutoksiin elämässä ja ikään, ei pelkästään persoonallisuustyyppiin. 😊
Vai onko vain jutuista tullut tylsempiä, kun seurakin on nyt vanhempaa? Tätäkin olen pohtinut.