Miksi aikuiset ei halua joululahjoja?

siksi, että mulla on jo kaikkea, mitä tarvitsen enkä halua läheisteni stressaavan siitä, mistä mä ilahtuisin. Olen kieltänyt tuomasta lahjoja, koska 1 / 5 on sellaista, jota itse ostaisin. Jos tarvitsen jotain, voin käydä sen hakemassa kaupasta.

halua vaiks mieheltä lahjakorttia jossa lukee " olet oikeutettu hierontaan miehesi salongissa" tai " olet oikeutettu vapaapäivään"

Sehän ei maksa mitään ja kaikki tarttee tollasta!

Kaikki paikat muutenkin täynnä roinaa, vaikka eihän lahjan materiaa tosin tarvii olla. Sukulaiset haluaa meille väkisin aina jotain hankkia, niin pyydämme lahjakortin S-liikkeeseen, josta ostamme esim. ruokaa.

Suurin osa lahjoista on kuitenkin turhaa krääsää, enkä halua yhtään enempää roinaa nurkkiin. Enkä halua pähkäillä mitä antaisin vastalahjaksi, koska lahja tuskin on kuitenkaan mitään todella tarpeellista.

anteeksi vaan, mutta totta se on. Aina tulee lahjaksi joko täysin tarpeetonta roinaa mikä täytyy sitten kärrätä kaatopaikalle taikka, mikä melkein pahempaa, tarpeellista tai kivaa roinaa mutta IHAN VÄÄRÄNLAINEN. Rumia vaaseja ja tuikkulyhtyjä, huonoja levyjä, karseita tauluja yms. on jo tarpeeksi kiitos. Harmittaa sitten, kun läheinen laittoi rahansa ihan hukkaan kun sen olisi voinut vaikka lahjoittaa hyväntekeväisyyteen!

Minä ainakin haluan lahjoja, kunhan ne on rahaa tai lahjakortteja. Kirjoja tai pehmeitä paketteja ei tartte laittaa. Enkä tartte suklaatakaan.

Mä en ole koskaan tajunnut tätä. Mun mielestä koko joulun ajatus on antaminen.



Joku päättää jo etukäteen, että hänelle ei kukaan voi antaa mitään sellaista mistä voisi ilahtua. Aika negatiivinen asenne.

No, hyvässä lykyssä saa toisen firman suklaata.

Lisäksi meillä on periaate, että jokaista sisään tuotua uutta (kesto)hyödykettä kohti luovutaan yhdestä. Ei tee mieli luopua vaikka hiustenkuvaimesta jonkun kuivakukkataulun takia. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Minä en tarvitse mitään. Elän hyvinvointivaltiossa, tienaan ihan hyvin. Jos tarvitsen jotain, käyn kaupassa ostamassa sen. Suorastaan oksettaa isot lahjavuoret. Meillä pursuaa lasten huoneetkin tavarasta ja joka joulu tulee säkkikaupalla lisää. Oksettavaa pintaliitoa.



Paljon mieluummin tahtoisin että nekin rahat jotka minun lahjoihin pistetään, pistettäisiin vaikka niille köyhille lapsille joilla ei ole yhtään lelua saati jouluateriaa. Sinne muualle maailmaan. Että edes kerran vuodessa ajateltaisiin muutakin kuin omaa paksunpulskeaa napaa ja lisää mammonaa lisää lisää. Oks.



Tykkäisin joulusta jos se olisi lämminhenkistä toisten ajattelua, sydämestä tullutta joulutervehdystä, toisista välittämistä. Inhoan sitä että ihmiset ryntäilee kaupoissa täysien lahjakärryjen kanssa ostamassa lisää ja lisää ja lisää.

No joo tosi pinnallista, mut oikeesti mä en halua myöskään tarpeetonta Tiimarin koristeroinaa, jos olen pyytänyt esim. jotain iittalan tuikkukippoa, joita kerään. Mielummin valitsen itse ihan vaikka sieltä Anttilasta kivat lakanat kuin että joku ostaa mulle jotkut Safari-lakanat. Mielummin osta minun kylppärin väreihin sopivia pyyhkeitä kuin jotain pastellisävyissä hehkuvia kammotuksia. Eli en vaadi kallista mutta odotan että lahja antaja tuntisi minua edes sen verran, että tietäisi millaisesta pidän.. tai sitten jättäisi ostamatta.



Esim. mun isä on osannut ostaa juuri minun tyyliin ja värimakuun sopivia yökkäreitä minulle. Hän tuntee minut eikä hätäpäissään osta mitä sattuu. Äitini antoi minulle Hobbarin kuvaston ja sanoi " aion ostaa sinulle lakanat, valitse mieleisesi" . Yllätykset ovat ihania, mutta oikeasti miten usein olet saanut YLLÄTYKSENÄ juuri sen mitä olet toivonut.

En tiedä keiltä te saatte lahjoja, mutta meillä on tapana antaa vain läheisten kesken. Ja läheisten arvot ja maun nyt yleensä tietää jollain tasolla. Ei meille kukaan anna mitään krääsää eikä rihkamaa, emmekä me myöskään anna sitä muille.



Viime jouluna kuitenkin ilahduimme itse leivotuista pipareista. Sisko oli tehnyt kukkakaupan kanssa diilin ja saimme kotiin pienen kukkalähetyksen kerran viikossa kuukauden ajan. Äidiltä sain kirjan. Anoppi antaa yleensä käyttökosmetiikkaa merkistä, jota käytän. Lapsille nyt on helppo antaa kirjoja, vaatteita tai leluja.



t: 12

Ja mulla on onnex niin fiksuja lahjanostajia ympärillä että he kysyvät etukäteen mitä haluan! Olen lapsesta asti saanut paljon lahjoja ja saan yhä, varmaan enemmän kuin useimmat lapset. Perheessämme lahjojen antaminen on tärkeää, kuten myös se että lahja on oikeasti saajalleen mieluinen! Yleensä lahjat ovat kaikkea järkevää ja tarpeellista, tietysti joskus vähän jotain hömppääkin. =o)

En halua lahjoja koska minulla ei ole vara ostaa aikuisille lahjoja. Jos saan jotain, tuntuu tyhmälle kun itsellä ei ole mitään antaa. Saan kuussa alle 400e josta pitää maksaa opintolainat, lasten vaatteet, puhelin, luottokulut jotka ovat ruokaan menneet, jne. Elän todella kädestä suuhun. Kummilapsille, 6kpl, + omat 3 ostan jotain pientä, mutta 15 aikuiselle minulla ei ole varaa. Siksi toivon että vain lapset muistetaan. Mille aikuisena riittää kortti tai halaus ja joulun toivotus. Oikeasti!

Ja jos saa valita, niin mieluiten harvoja laadukkaita usean krääsän sijasta. Oikeasti harmittaa, kun isovanhemmat ostaa meille aikuisillekin kymmeniä lahjoja. Ja ne lahjat on sellaisia, ettei niille ole meillä käyttöä. Toivoisin, että he kysyisivä, mitä toivomme ja ostaisivat sitten niiden lukuisien turhien tavaroiden sijasta yhden tai kaksi tarpeellista. Kaikille tulisi parempi mieli.

eivät halua lahjoja sen takia,että sen rahan voisi käyttää lapsiin,nauttivat enemmän lastenlastensa riemusta. No kyllä me aina jotakin pientä ostetaan,muttei suurta

Siksi ostan itse sen mitä tarvitsen, samalla saan aina mieleisen.

Kunpa siis osaisivat ostaa niitä tarpeellisia, kysyisivät edes. En halua kuulostaa kiittämättömältä, mutta kun kaapit pursuaa tarpeetonta roinaa.

En kaipaa lahjoja muilta ihmisiltä. Onneksi en saakaan, koska näin on sovittu läheisten kanssa.

Lapset on eri asia, heille lahjat merkitsee enempi.