Miksi aikuiset ei halua joululahjoja?

Musta lahjat ovat ihania ja niitä on kiva saada, mutta on niitä kyllä ihana muille suunnitella, ostaa ja valmistaakin!



Olen kyllä hivenen kiittämätönkin, sillä en halua, että minulle kukaan ostaisi mitään vain velvollisuuden vuoksi (pitäähän jotakin olla). Olen siis pettynyt, jos saan joltakin hyvin läheiseltä lahjan, joka ei ole missään nimessä omaan persoonallisuuteen sopiva, esim. Esim. Sain valmistujaislahjaksi runokirjan anopilta ja apelta ja minä en koskaan lue runoja. Lahjan ei tarvitse olla kallis, kunhan antaja on hoksannut, millainen lahja sopii saajalle.



Toisaalta mua ärsytti kovasti viime talvena, kun anoppi kyseli lahjoista lapsille ja ehdotti, voisiko vaikka toppapuvun ostaa. Toppapuku oli toki hankintalistalla ja sanoin ,että kyllä se olisi ihan hyvä, annoin koon ja jotakin ohjetta tyyliin: kaksiosainen saisi olla, kunnollinen ja oikeasti lämmin (esim. Reima, Lassie, Jonathan), niin tuli lahjaksi halpispuku, joka ensimmäisen pesun jälkeen oli niin ohut, ettei lapsi sillä tarjennut. Eli miksi ostaa toppapuku, jos ei raski ostaa kunnollista. Olisi hommannut jotakin muuta, vaikka yöpuvun, niin olisin itse hankkinut kunnollisen toppapuvun. Tänä vuonnakin kyseli toppapuvusta, mutta sanottiin, että ostamme itse. Kiittämättömiä...



Itse mietin aina lahjaa ostaessasi tai tehdessäni tarkasti, mitä saaja arvostaisi ja jos olen epävarma, annan esim. syötäviä lahjoja, jotka saa tuhottua. Ja jos kummityttö toivoo barbia, ostan barbin enkä jäljitelmää.



t. kolmen äiti, joka on sen verran köyhä, ettei ole vara ostaa huonoa ja hhalpaa. Ostakin pitkin vuotta lahjoja, jotta saan mieleiset kaikille.

tosiasiassa, rahalahja olisi järkevämpi

tai

lahjakortti, jolla on vuoden (1 v) käyttöaika

ne aikuiset jotka eivät halua joululahjoja, eivät halua niitä siksi että tietävät 95% ihmisistä ostavan jotain ja vaivaavan päätänsä lahjalla, kun lahjan saaja ei mitään tarvitse eikä halua mitään turhaa joka kuitenkin kipataan kirppikselle viimeistään vuoden kuluttua.



Omat ja mieheni vanhemmat sukulaiset sanovat että eivät tarvitse yhtään mitään, mutta että itse tehdyt lahjat ovat tervetulleita.



Itse toivomme joululahjaksi yleensä kodintavaraa jota meiltä puuttuu. Tänä vuonna esim. tulipalon varalta joko sammutuspeite tai pieni vaahtosammutin, ehjä leivänpaahdin ja kunnollinen kauppakassi. Nuo ovat sellaisia minkä ulkonäöllä tai mallilla ei niin ole väliä, mutta jos joku muu ostaisi minulle vaikka paidan, tuskin osaisi ostaa malliltaan, kooltaan, väriltään jne sopivaa, ja jos paita ei miellyttäisi niin kaappiinhan se jäisi homehtumaan.

Vierailija:

Kunpa siis osaisivat ostaa niitä tarpeellisia, kysyisivät edes. En halua kuulostaa kiittämättömältä, mutta kun kaapit pursuaa tarpeetonta roinaa.

Turhinta on ihan oikeasti, että äitini joku vuosi sitten oli ostanut sellaisia puuterinvärisiä Sloggin maxi-alushousuja joululahjaksi. Mieskin vaan totesi, kun näki ne, että äitisi ei ilmeisesti halua, että hän harrastaa seksiä kanssani...

Ja sitten on tosiaan se turha krääsä.

Eri asia on läheiset ystävät, jotka osaavat valita jotain pientä kivaa, samoin ruoka, kynttilät ihan mukavia saada, koska ne kuluvat pois, mutta ovat kuitenkin osoitus muistamisesta.

Itse saatan joskus tehdä ne väsyneet villasukat sellaiselle ihmiselle, jonka tiedän niitä käyttävän, ja olevan hyvillään niistä, mutta muutoin yritän itsekin välttää antamasta krääsää muille.

Ja haluan niitä myös antaa. Meillä on tapana antaa lahjoja myös aikuisille, ei vain lapsille..



Ihanaa aikaa tämä joulunalusaika :)

Tänä vuonna taidan antaa " herkkulahjan" ; hyvää kahvia/teetä, suklaata, " laatusäilykkeitä" tms....

Yritän valita sellaista mistä luulen saavan oikeasti pitävän. Esim. isäni pitää aina kirjoista, äiti yöpaidoista (oikeasti!) jne...

Joskus kun budjetti on ollut tiukka, olen leiponut joululeipää tms.. Ei lahjan tarvitse kallis olla!



Ihanaa se aaton jännitys kun kuusen alla paljon lahjoja, iloitsemme sekä aikuiset että lapset! :)



Sohaisenko muurahaispesään; onko näillä perinteillä eroa suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä? Itse kuulun jälkimmäiseen vähemmistöön..

joululahjat on kuitenkin turhia, esim. kaikki ne saamani yöpaidat ihmisiltä jotka eivät tiedä etten käytä yöpaitaa, tai cd:t joita en koskaan kuuntele



enkä jaksa vaivata päätäni mitä ostaisin vastalahjaksi

ja aikuiset saavat yhden lahjan per nenä (sovittu, kuka ostaa kenellekin). Alennusmyynneistä ostetaan sitten aikuisten lahjoja eli tarpeellisia juttuja itsellemme. Väenvängällä keksittyjen lahjojen aika on ohi. Ei olla niin fiksuja että tiedettäis tarkasti, mitä kukakin aikuinen on vailla, eikä niin suorasukaisia että osattais sanoa toisillemme, mitä halutaan.

siitäkin huolimatta, että joskus tulee niitä huteja. Antamisen ilo on kuitenkin se tärkein.



Sisarusteni kanssa olen tehnyt diilin, että ostamme keskenään n. 10 euron arvoiset lahjat. Eli pariskunnittain. Toisinsanoen kenenkään budjetti ei tästä kärsi, mutta silti tulee se antamisen ilo. Ja toisaalta lahjat on olleet hyvin huolella mietittyjä ja tosi hyviä, kun ei ole vain voinut ostaa jotain että " no otetaan nyt sit vaikka toi" . Jokainen on miettinyt tarkkaan, että mitä se jokin voisi olla.



Saamme lahjoja myös vanhemmiltamme ja isovanhemmiltamme. Aina jotain ihanaa ja käytännöllistä.

tosin tuon jälkimmäisen suvun kanssa lahjat ovat vaatimattomampia ja ehkä hiukan pitemmälle vietyjä käytännöllisyydsessä.



Meillä vaihdettaan lahjoja myös aikuisten kesken. Lahjat ei ole yleensä kalliita ehkä siksi, että panostamme enemmän lapsiin?

Omalle äidilleni esitän suoraan toiveen (tänä vuonna tuleeeräs opus), muilta odotan jotain pientä yllätystä:)



vierailija ... Sohaisenko muurahaispesään; onko näillä perinteillä eroa suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä? Itse kuulun jälkimmäiseen vähemmistöön..

[/quote]

Eli en osaa kaivata sitä. Tuntuisi hyvin väkinäiseltä ruveta yht' äkkiä ostamaan toisille aikuisille lahjoja. Tapoja on erilaisia.

Meillä lahjoja annetaan myös aikuisille ja kyllä ne aina on oikeita. Kenellekään ei osteta krääsää, eikä sitä saada.



Esim. sisareltani ei yleensä meille lahjaa tule, mutta kyllä me aina ostetaan hänelle. Kiva on ilahduttaa toista. Ja minusta on ihan ok, että jos meillä on rahaa ja hänellä ei, niin me voidaan halutessamme ostaa, eikä todellakaan odoteta mitään vastalahjaa. Kortti riittää oikein hyvin.

oikeasti sen ei kuuluisi olla noin. Ei lahjojen antamisen kuulu olla sidoksissa siihen saako vastalahjaa. Minusta on ihan ymmärrettävää että jos läheiseni rahat on tiukalla, hän ei osta minulle lahjaa. Minä voin silti ostaa ja ostankin, koska antamisen ilosta, ilahduttamisesta tässä on kysymys. Hyvää tulevaa joulua :)

ja meillä ei ole varaa ostaa kovin hienoja lahjoja muille. Ja sisaruksemme puolestaan eivät ole kovin varakkaita, niin minusta on kivempi, että heidän ei tarvitse ostaa lahja kuin lapsellemme (ostavat kuitenkin, kun ovat kummejakin). Jos oikein panostaisin, olisi meilläkin varaa, mutta tarvitsen itselleni esim. talvikengät ja mielummin rahan niihin käytän kuin muutamaan joululahjaan. En kuitenkaan saisi talvikenkiä muilta.

Joku muukin joka ajattelee kuin minä!=D Mukava huomata. Ei lahoja meille kiitos!!

Vierailija:

Minä en tarvitse mitään. Elän hyvinvointivaltiossa, tienaan ihan hyvin. Jos tarvitsen jotain, käyn kaupassa ostamassa sen. Suorastaan oksettaa isot lahjavuoret. Meillä pursuaa lasten huoneetkin tavarasta ja joka joulu tulee säkkikaupalla lisää. Oksettavaa pintaliitoa.

Paljon mieluummin tahtoisin että nekin rahat jotka minun lahjoihin pistetään, pistettäisiin vaikka niille köyhille lapsille joilla ei ole yhtään lelua saati jouluateriaa. Sinne muualle maailmaan. Että edes kerran vuodessa ajateltaisiin muutakin kuin omaa paksunpulskeaa napaa ja lisää mammonaa lisää lisää. Oks.

Tykkäisin joulusta jos se olisi lämminhenkistä toisten ajattelua, sydämestä tullutta joulutervehdystä, toisista välittämistä. Inhoan sitä että ihmiset ryntäilee kaupoissa täysien lahjakärryjen kanssa ostamassa lisää ja lisää ja lisää.

Meillä homma hoituu niin, että vanhempamme kyselevät mitä haluamme, ja me annamme useita vaihtoehtoja. Ja tarkoitus EI siis ole että saisimme kaikki, vaan että he voivat valita mitä antavat. Anoppi ei kysele, häneltä tuleekin paljon huteja, tosin käyttökelpoisia (esim. t-paita värissä jota en tykkää, mutta sitä voikin käyttää lenkkeillessä kun ei haittaa vaikka hiki vähän tahraisikin ;). Koska vanhemmillamme niin sanotusti on jo kaikkea, hommaame heille yleensä jonkin herkkupakkauksen kun ovat innokkaita kokkaajia. Sisarusten kesken ostamme lahjat pariskunnittain.