Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vahingoniloisen ihmisen seurassa

Kaikki eivät ole mukavia ihmisiä
20.03.2018 |

Miten olette päässeet kiinni tietyllä tavalla vahingoniloisen käytökseen? Jos ihminen on passiivis-aggressiivinen, niin hän yleensä kieltää asian, jos lausut ääneen havaintosi, että hän vaikuttaa olemukseltaan huvittuneelta tai että hänen sanansa viittaisivat siihen suuntaan, että hän iloitsee toisten vaikeuksista. Tällaista ei voi olla huomaamatta ja vahingoniloisessa seurassa oma mieli menee yleensä vielä enemmän alas. Ihan täysin tällaisiakaan tyyppejä ei silti aina omasta elämästä pysty poistamaan.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
20.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tällainen ihminen voi siis välillä olla tosi mukava ja sitten toisinaan hänestä huomaa sen, että nyt kaikki oma turhautuminen on päätetty purkaa ilkeilyyn. Tällöin tämä ihminen voi siis esimerkiksi naureskellen kertoa, että jollain on riitaa, joku on hukannut tavaroitaan yms. Ei ole kauhean mukavaa tällöin olla tässä seurassa.

Vierailija
2/7 |
20.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi paljon helpompaa olla saman ihmisen seurassa, jos hän voisi aidosti vain myöntää että vaikkapa kivut ja yksinäisyys sillä hetkellä harmittavat. Tällöin tätä ihmistä voisi ainakin yrittää lohduttaa tai piristää. Vahingoniloiseen ilkkumiseen sen sijaan on vaikea osata reagoida fiksusti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
20.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vahingoniloisuus, kateellisuus ja katkeruus tulee melko usein samassa paketissa, että jos seuraansa on valitsemassa niin varmaan sitten kannattaa tehdä omat päätöksensä.

Eipä ole minun tuttavissa tällaisia ongelmatapauksia ollut enää vuosiin, se on ihan hyvä hankkiutua niistä eroon koska ne on yleensä myrkkyä kaikelle sellaiselle missä pitää pystyä toimimaan omalla nimellään.

Vierailija
4/7 |
20.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä ihminen on jo hyvin iäkäs. Tällainen katkeruus on noussut pintaan nyt elämän ehtoopuolella. Yksinäisyys ja kivut ovat muuttaneet aiemmin hyvin elämäniloisen ihmisen luonnetta paljon. Välillä vanha persoona silti puskee takaisin pintaan. Seurassa ei siis kaiken aikaa ole tuollaista vahingoniloista ilkkumista, mutta melko usein kuitenkin enkä tiedä miten voisin oikein toista auttaa pääsemään kurjasta olosta eroon.

Vierailija
5/7 |
20.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki eivät ole mukavia ihmisiä kirjoitti:

Tämä ihminen on jo hyvin iäkäs. Tällainen katkeruus on noussut pintaan nyt elämän ehtoopuolella. Yksinäisyys ja kivut ovat muuttaneet aiemmin hyvin elämäniloisen ihmisen luonnetta paljon. Välillä vanha persoona silti puskee takaisin pintaan. Seurassa ei siis kaiken aikaa ole tuollaista vahingoniloista ilkkumista, mutta melko usein kuitenkin enkä tiedä miten voisin oikein toista auttaa pääsemään kurjasta olosta eroon.

Omilla vanhemmilla - erityisesti isällä - alkoi jo tämä jatkuva katkeruus tmv. nousemaan jotenkin pintaan se kuului puheesta aika helposti, mutta sitten aloin vaan toistelemaan, että omaa elämäänsä siinä vaan pilaa.

Ja toistellut monta kertaa että jokaikinen päivä mitä vielä saa elää, sitä ei kannata tuhlata oman mielensä myrkyttämiseen, eli tavalla tai toisella etsittävä joka päivästä ilon aihetta.

En tiedä onko vielä tepsinyt täysin mutta uskoakseni jotain vaikutusta. Asia kumminkin niin että monista iän myötä tulevista asioista ei pääse valittamalla eroon, mutta positiivisella asenteella vaikuttaa paljon niiden päivien laatuun joita vielä ennen hautaan joutumista saa viettää.

Vierailija
6/7 |
20.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät ole mukavia ihmisiä kirjoitti:

Tämä ihminen on jo hyvin iäkäs. Tällainen katkeruus on noussut pintaan nyt elämän ehtoopuolella. Yksinäisyys ja kivut ovat muuttaneet aiemmin hyvin elämäniloisen ihmisen luonnetta paljon. Välillä vanha persoona silti puskee takaisin pintaan. Seurassa ei siis kaiken aikaa ole tuollaista vahingoniloista ilkkumista, mutta melko usein kuitenkin enkä tiedä miten voisin oikein toista auttaa pääsemään kurjasta olosta eroon.

Omilla vanhemmilla - erityisesti isällä - alkoi jo tämä jatkuva katkeruus tmv. nousemaan jotenkin pintaan se kuului puheesta aika helposti, mutta sitten aloin vaan toistelemaan, että omaa elämäänsä siinä vaan pilaa.

Ja toistellut monta kertaa että jokaikinen päivä mitä vielä saa elää, sitä ei kannata tuhlata oman mielensä myrkyttämiseen, eli tavalla tai toisella etsittävä joka päivästä ilon aihetta.

En tiedä onko vielä tepsinyt täysin mutta uskoakseni jotain vaikutusta. Asia kumminkin niin että monista iän myötä tulevista asioista ei pääse valittamalla eroon, mutta positiivisella asenteella vaikuttaa paljon niiden päivien laatuun joita vielä ennen hautaan joutumista saa viettää.

Hyvin sanottu! Tämä on hyvä muistutus myös minulle. Kiitos! ❤

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
20.03.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lisää ajatuksia aiheesta?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän kolme