Uhkailtiinko teitä hylkäämisellä lapsena?

Äiti aikoi viedä kasvatuslaitokseen. Muistan, että oli tosi vihainen kun noin sanoi. Ei traumoja.

No äitini unohti hakea minut päiväkodista ja kiersi kävellen naapurikaupungissa kun olin ykkösellä. Menin aina hänen mukaansa kun pelkäsin ettei hän tule takaisin kotiin. Melkein tuplasin tuon takia ykkösluokan.

Minulla on muisto siitä kuinka lahkeeni jäi kolmipyöräiseni ketjujen väliin ja kaaduin kipeästi maahan enkä päässyt ylös. Äiti vain jatkoi kävelyään ja katosi näköpiiristä vaikka huusin ja itkin. Olin ehkä 3-4 vuotias. Silloin tuntui kuin minut olisi hylätty :'(

Joo, aina automatkoilla riehuessa äitini uhkasi, että jos ei olla hiljaa, saadaan jäädä seuraavalle linja-auto pysäkille. 😂

Joo vähän sama.

Uhkaili heittävänsä pois kotoa. Olen mielenterveysongelmainen näin aikuisena. Samoja oireita kuin aloittajalla. 

Minua uhkailtiin lastenkodilla, toisen vanhemman itsemurhalla, vanhempien erolla ja perinnöttömäksi jättämisellä.

Olin kiltti tyttö, koulussa hyvä, hiljainen. Sukulaiset ja opettajat pitivät minusta ja olin ihan hämmentynyt miten olen tämän ansainnut. Heiltä olen saanut oikean asenteen mennä elämässäni oikeaan suuntaan ja tavoitella tiettyjä asioita.

Oman käsitykseni mukaan olin ainoa lapsista, jolle nuo uhkaukset osoitettiin.

Olin nuorempana läheisriippuvainen. Huono itsetunto on ollut aina. Ja en osaa pitää puoliani ja en osaa sanoa ei. Pelkään usein, että on tapahtunut jotain hirveää, jos joku on myöhässä tai ei vastaa puhelimeen. En ole luottavainen, pikemminkin varautunut vaikka kaikki on todella hyvin. Imen ympäristöstäni mielipiteitä ja opin asioita. Olen kiinnostunut ihmisistä ja oppimaan heiltä. Poimin parhaat palat sieltä täältä. Olen helposti addiktoituvaa tyyppiä (liikunta, tupakka, alkoholi). Huumeita en uskaltaisi edes kokeilla.

Meillä äiti tapasi suutuessaan sanoa kuinka jättää koko perheen ja muuttaa kaupunkiin vuokralle. Tätä siis tapahtui vuosi vuoden jälkeen. Siellä se vieläkin isän kanssa asuu keskellä metsää :)