Eka oman alan työhaastattelu. Jännittää niin, että melkein oksennan.

Mikä ala ja millainen työtehtävä? Sopiva pukeutuminen ja osin myös valmistautuminen riippuu siitä. Tee kotiläksyt firmasta etukäteen ja mieti etukäteen vastauksia tyypillisiin haastattelukysymyksiin. Hyvin se menee!

Keksi kysymys jonka kysyt joka osoittaa että lafka kiinnostaa.

Ei siinä valmistautumisessa ole mitään eroa onko paikka oman alan vai ei. Samoja asioita niissä yleensä kysellään: miksi haluat sinne, millainen työntekijä olet jne. Mulla se stressi on vähentynyt vaan rutiinilla kun on riittävästi haastatteluja takana. Usein tein muistilistan etukäteen halutuista pointeista, etten unohtaisi mitään oleellista ja valmistautuneena stressasi muutenkin vähempi.

Nii ja toi on hyvä että tutustut paikan nettisivuihin etukäteen. Pystyt paremmin kommentoimaan ja kyselemään juttuja.

-3

Ajoissa paikalle, yrität rauhoittua ja suunnitella valmiiksi joitain vastauksia. Esim. itse olen yrittänyt miettiä sujuvan ja järkevän vastauksen vakiokysymykseen huonoista puolistani. Jännityksen tasosta on sitten kiinni vastaanko, kuten olin suunnitellut vaan "oksennanko" jotain ihan typerää..

Haastattelut ovat kaikki erilaisia ja joukossa on ollut joitain hyvnkin outoja, hauskoja muistoja. Joku haastattelija piirteli suunnitelmiaan sellaiselle jääkiekkovalmentajan vakoiselle pienelle pelikenttätaululle. Minä siinä sitten kuuntelin tyynenä.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä valmistautumisessa ole mitään eroa onko paikka oman alan vai ei. Samoja asioita niissä yleensä kysellään: miksi haluat sinne, millainen työntekijä olet jne. Mulla se stressi on vähentynyt vaan rutiinilla kun on riittävästi haastatteluja takana. Usein tein muistilistan etukäteen halutuista pointeista, etten unohtaisi mitään oleellista ja valmistautuneena stressasi muutenkin vähempi.

Ai ei ole eroa valmistautumisessa? Kyllä minä ainakin olen joutunut valmistautumaan ihan eritasolla oman alan asiantuntijaharjoittelijan vs. kaupan työhaastatteluun. Toki samoihin kysymyksiin olen valmistautunut, mutta kyllä oman alan työpaikka vaatii ihan eritason valmistautumista, esim. firman taustoihin ja strategiaan tutustumista.

Olen yleensä päässyt kaikkiin työpaikkoihin, joihin minua on haastateltu ja sanoisin, että tuo jännitys on nimenomaan se huono asia. Tärkeintä on säilyttää oikeanlainen rentous ja huumori (riippuen haastattelijasta) sekä muistaa hyvät käytöstavat. Eli luja kädenpuristus, katso silmiin kun puhut, kuuntele kiinnostuneena jne. Kaikki, jotka haastatteluun pääsee ovat yleensä päteviä niihin töihin. Tietysti täytyy osata kertoa omasta osaamisestaan vakuuttavasti, mutta ei kannata miettiä liikaa, mitä vastaat johonkin peruskysymyksiin, joilla ei ole mitään merkitystä työnsaannin kannalta.

Minut kelpuutettiin töihin, vaikka olin tosi jännittynyt ainakin haastattelun alussa.

Minulla nyt 16 hylsyä peräkkäin, alkaa vituttamaan.

Kiitos vinkeistä. IT-alan työ, UX designia lähinnä. Täytyy harkita, jos ottais yhden rauhottavan ennen haastattelua.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vinkeistä. IT-alan työ, UX designia lähinnä. Täytyy harkita, jos ottais yhden rauhottavan ennen haastattelua.

Ja tämä siis ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vinkeistä. IT-alan työ, UX designia lähinnä. Täytyy harkita, jos ottais yhden rauhottavan ennen haastattelua.

Älä ota. Ne oikeasti tyhmentää, etkä ole niin fiksu ja reaktiokykyinen kuin olisit luonnostasi.

Eikä ole paha jännittää. Liika rentous kertoo usein ylimielisyydestä.

Kohtuullinen jännitys parantaa suoritusta. Sairaalloista jännittämistä voi helpottaa valmistautumalla hyvin. Ota selvää yrityksestä, opettele kertomaan itsestäsi mielenkiintoisesti ja harjoittele muutamia kysymyksiä, joita voit kysyä työnantajalta. Valmistaudu palkkakysymykseen. Tarkasta, että todistukset ovat järjestyksessä. Voithan vaikka kuivaharjoittella jonkun kanssa haastattelua.

:D

Mua jännitti kanssa aivan kamalasti monta päivää etukäteen. Pari viimeistä päivää tuntui että oksennan, pyörryn tai vaan lyhistyn maahan. Itse päivänä tärisin ja tuntui, etten paina mitään ja että jos mua tönäisee en pysty lopettamaan liikettä ennen kuin törmään seinään. Meinasin KUOLLA haastattelun alkua odottaessa.

Itse haastattelussa oli mun lisäkseni neljä ihmistä pöydän toisella puolella. Vain yksi olisi ollut paljon parempi. He onneksi puhuivat enimmän osan aikaa, ja minä vaan istuin mykkänä ja jäykkänä idioottihymy jähmettyneenä naamalleni ja kuuntelin.

Jossain vaiheessa haastattelua muutuin kirkkaanpunaiseksi, olen luonnonlahjakkuus punertumisessa, ja sitä jatkui loppuun asti, mutta en tiedä milloin se alkoi.

He kysyivät muutamia kysymyksiä. Vastaaminen sujui aluksi ihan hyvin, mitä nyt vähän huojuvalla äänellä ja liikaa selittäen, kunnes jostain syystä vastasin kahteen hyvin yksinkertaiseen joo-ei-kysymykseen niin oudosti että jos itse saisin samankaltaisen vastauksen deittikumppanilta, säikähtäisin ja lähtisin samantien pois. Tarkemmin mietittynä, tämä oli varmaan se vaihe jossa muutuin punaiseksi.

Haastattelijoiden pokka melkein piti ja he saattelivat minut, no, ei nyt kunnialla, mutta joten kuten loppuun. Lähtiessä tunsin oloni niin holtittomaksi ja heikoksi, että pelkäsin etten pääse tuolista ylös, saati pysy jaloillani.

Päästyäni ulos toimistosta JUOKSIN hissiin ja hengitin syvään. Ovet sulkeutuivat. Takaseinä oli peili. Katsoin punaista peilikuvaani ja kuiskasin sille kovaan ääneen "KAIKKI ON HYVIN KAIKKI ON HYVIN KAIKKI ON IHAN HYVIN" samalla kun hissin ovet aukesivat ja sisään astui ikäseni, komea, hyvin pukeutunut mies. Hän katsoi minua peilin yllättynyt ja huvittunut ilme naamallaan. Säikähdin ja refleksinomaisesti käännyin kasvokkain häneen, ihan kuin minun minun olisi vielä pitänyt peilin ulkopuolelta tarkistaa että hän tosiaan astui hissiin. Hän hymyili ja painoi nappia. Minua hävetti niin paljon etten uskaltanut hengittää ennen kuin hän poistui hissistä kuusi kerrosta alempana.

Sain paikan.

Vierailija kirjoitti:

:D

Mua jännitti kanssa aivan kamalasti monta päivää etukäteen. Pari viimeistä päivää tuntui että oksennan, pyörryn tai vaan lyhistyn maahan. Itse päivänä tärisin ja tuntui, etten paina mitään ja että jos mua tönäisee en pysty lopettamaan liikettä ennen kuin törmään seinään. Meinasin KUOLLA haastattelun alkua odottaessa.

Itse haastattelussa oli mun lisäkseni neljä ihmistä pöydän toisella puolella. Vain yksi olisi ollut paljon parempi. He onneksi puhuivat enimmän osan aikaa, ja minä vaan istuin mykkänä ja jäykkänä idioottihymy jähmettyneenä naamalleni ja kuuntelin.

Jossain vaiheessa haastattelua muutuin kirkkaanpunaiseksi, olen luonnonlahjakkuus punertumisessa, ja sitä jatkui loppuun asti, mutta en tiedä milloin se alkoi.

He kysyivät muutamia kysymyksiä. Vastaaminen sujui aluksi ihan hyvin, mitä nyt vähän huojuvalla äänellä ja liikaa selittäen, kunnes jostain syystä vastasin kahteen hyvin yksinkertaiseen joo-ei-kysymykseen niin oudosti että jos itse saisin samankaltaisen vastauksen deittikumppanilta, säikähtäisin ja lähtisin samantien pois. Tarkemmin mietittynä, tämä oli varmaan se vaihe jossa muutuin punaiseksi.

Haastattelijoiden pokka melkein piti ja he saattelivat minut, no, ei nyt kunnialla, mutta joten kuten loppuun. Lähtiessä tunsin oloni niin holtittomaksi ja heikoksi, että pelkäsin etten pääse tuolista ylös, saati pysy jaloillani.

Päästyäni ulos toimistosta JUOKSIN hissiin ja hengitin syvään. Ovet sulkeutuivat. Takaseinä oli peili. Katsoin punaista peilikuvaani ja kuiskasin sille kovaan ääneen "KAIKKI ON HYVIN KAIKKI ON HYVIN KAIKKI ON IHAN HYVIN" samalla kun hissin ovet aukesivat ja sisään astui ikäseni, komea, hyvin pukeutunut mies. Hän katsoi minua peilin yllättynyt ja huvittunut ilme naamallaan. Säikähdin ja refleksinomaisesti käännyin kasvokkain häneen, ihan kuin minun minun olisi vielä pitänyt peilin ulkopuolelta tarkistaa että hän tosiaan astui hissiin. Hän hymyili ja painoi nappia. Minua hävetti niin paljon etten uskaltanut hengittää ennen kuin hän poistui hissistä kuusi kerrosta alempana.

Sain paikan.

Minäkin sain juuri sen paikan, jonka haastattelussa mokasin ja sekosin sanoissani pahiten!

Vierailija kirjoitti:

Kohtuullinen jännitys parantaa suoritusta. Sairaalloista jännittämistä voi helpottaa valmistautumalla hyvin. Ota selvää yrityksestä, opettele kertomaan itsestäsi mielenkiintoisesti ja harjoittele muutamia kysymyksiä, joita voit kysyä työnantajalta. Valmistaudu palkkakysymykseen. Tarkasta, että todistukset ovat järjestyksessä. Voithan vaikka kuivaharjoittella jonkun kanssa haastattelua.

Noi kysymykset työnantajalle on ainakin yksi kompastuskivi. En yhtään tiedä, millaisia asioita on järkevä kysyä. Mokasin vielä tosi pahasti ja unohdin ottaa työpaikkailmoituksen talteen enkä nyt tietenkään enää muista siitä kaikkea ja ilmoitus on jo poistettu joka puolelta verkosta.

Ap