Lue keskustelun säännöt.
Mistä tietää, onko itsellä persoonallisuushäiriö?
12.03.2018 |
Kertokaa omista kokemuksistanne tai vaikka serkun kaimasta, jos siltä tuntuu. En oikein tiedä, miten lähestyä tätä aihetta. Ja joo, olen taas yksi angstinen ihminen av-palstalla.
Epäilen vahvasti, että mulla on persoonallisuushäiriö. Tai muutama. Mulla on diagnosoitu muutakin, mutta mikään ei vain sovi, ja ammattilaiset on samaa mieltä. Persoonallisuushäiriöitä ei selvästi haluta diagnosoida, enkä itsekään tiedä, hyötyisinkö diagnoosista. En ole hyötynyt edellisistäkään. Yksi lääkäri oli sitä mieltä, että mulla on selvästi muutaman persoonallisuushäiriön piirteitä niin vahvoina, että asia oli lähes selvä.
En koe saavani oikeanlaista hoitoa tai tietoa. Mun on vaikea selvitä ylipäänsä mistään. Olen ollut tällainen aina. Niin pitkään kuin muistan. Mulla on diagnosoitu asperger, mutta vaikka uskonkin, että mulla on vahvoja AS-piirteitä, en usko sen selittävän kaikkea. Olen tavannut muita AS-ihmisiä ja mulle on usein sanottu, etten vaikuta siltä, että mulla olisi asperger. En vaan usko tuohon diagnoosiin ihan täysin.
Tuo yksi lääkäri oli sitä mieltä, että mulla on ennemminkin epäluuloinen- ja eristäytyvä persoonallisuus ja traumaattinen lapsuus.
Tämän asian selvittäminen auttaisi mua elämään ja suhtautumaan tähän yhteiskuntaan ja ihmisiin jotenkin. En pysty pitämään yllä mitään ihmissuhteita. Parhaat kaverini on kissoja. En välitä läheisten ihmissuhteiden puutteesta. En kaipaa sellaista. Mutta mun pitäisi kyetä osallistumaan työelämään ja opiskellakin. Se vaatii jotain vuorovaikutusta, eikä se ole ok, että menen ihan toimintakyvyttömäksi ahdistuksen ja vainoharhaisuuden takia. Pelkään, että mua vaan halutaan kontrolloida.
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä persoonallisuushäiriöiden SCID-testit tekee siihen koulutettu sairaanhoitaja haastattelemalla ja täyttämällä lomakkeen jolla nähdään mihin suuntaan olet "vinksallasi".
Mullakin on eristäytyvä persoonallisuushäiriö, ja olen myös epäluuloista sorttia, ja munkin bestikset on kissoja :D
Monet sanoo, että kissat on mystisiä p askiaisia, mutta musta ainakin noita mun kämppiskissoja on helppo tulkita. Ne on kivoja tyyppejä. :)
Mulle on tehty noita testejä. Mun on välillä ollut tosi vaikeaa tulkita edes niitä kysymyksiä, tai oikeaa vastausta ei aina oikein ollutkaan. Tämä tosin tapahtui lähes 10 vuotta sitten alunperin, joten ehkä niitä kaavakkeita on muutettukin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, työnsä kautta asian kanssa tekemisissä ollut tuttavani sanoi joskus, että jos epäilee itsellään olevan persoonallisuushäiriö, sitä ei yleensä ole... Usein niihin kai liittyy se ajatus, että oma tapa olla ja toimia on juuri oikea ja muut vain ovat outoja... (No, tämä ei ollut tieteellistä.)
Enpä tiedä, mitä noilla diagnooseilla tekee. Pojallani on juuri Asperger ja on juttuja, joissa hän ei vaikuta yhtään Aspergeriltä. Yksi hyvä kirja aiheesta taitaa alkaa sanoilla, että jos olet tavannut yhden ihmisen, jolla on AS, olet tavannut yhden ihmisen, jolla on AS. Eli heitä on monenlaisia. Paitsi että poikanikin pitää todella paljon kissoista :)
Yksi juttu, mikä on mielenterveydelle kyllä pahasta noin ylipäänsä on netti. Täällä voi tutustua mahtaviin ihmisiin, mutta etenkin täällä av:lla voi saada myös kunnon lastin guanoa niskaansa ilman mitään syytä.
Vierailija kirjoitti:
No, työnsä kautta asian kanssa tekemisissä ollut tuttavani sanoi joskus, että jos epäilee itsellään olevan persoonallisuushäiriö, sitä ei yleensä ole... Usein niihin kai liittyy se ajatus, että oma tapa olla ja toimia on juuri oikea ja muut vain ovat outoja... (No, tämä ei ollut tieteellistä.)
Enpä tiedä, mitä noilla diagnooseilla tekee. Pojallani on juuri Asperger ja on juttuja, joissa hän ei vaikuta yhtään Aspergeriltä. Yksi hyvä kirja aiheesta taitaa alkaa sanoilla, että jos olet tavannut yhden ihmisen, jolla on AS, olet tavannut yhden ihmisen, jolla on AS. Eli heitä on monenlaisia. Paitsi että poikanikin pitää todella paljon kissoista :)
Yksi juttu, mikä on mielenterveydelle kyllä pahasta noin ylipäänsä on netti. Täällä voi tutustua mahtaviin ihmisiin, mutta etenkin täällä av:lla voi saada myös kunnon lastin guanoa niskaansa ilman mitään syytä.
Kiitos mukavasta viestistä. :)
Kissoilla ja ihmisillä on lopulta paljon yhteistä.. :)
Diagnoosit tuntuu usein aika turhilta. Mulle on annettu outoja diagnooseja, eikä niillä juuri tunnu vaikutusta olevan. Joku selvästi vaikuttaa mun elämääni ja tekee asioista vaikeita. Tuo epäluuloisuus on ehkä pahinta. Uskon olevani oikeassa, vaikka tiedän olevani osittain väärässä. En osaa erottaa vääriä ja oikeita hälytyksiä toisistaan. Voihan se liittyä aspergeriinkin.
Tämä palsta tosiaan voi olla paha. Ei tee hyvää epäluuloisuuteen taipuvaisille...
ap
No itse diagnooseissa ei sinällään ole muuta kuin että voidaan alkaa suunnittelemaan hoitoa. Yleisemmin persoonallisuushäiriöihin hoito on terapia, varsinkin kognitiivinen psykoterapia. Diagnoosi voi myös auttaa ymmärtämään miksi tekee jotain tai miksi jotkut asiat eivät onnistu.
Vierailija kirjoitti:
No itse diagnooseissa ei sinällään ole muuta kuin että voidaan alkaa suunnittelemaan hoitoa. Yleisemmin persoonallisuushäiriöihin hoito on terapia, varsinkin kognitiivinen psykoterapia. Diagnoosi voi myös auttaa ymmärtämään miksi tekee jotain tai miksi jotkut asiat eivät onnistu.
Tavallaan ymmärrän itseäni ja toimintatapojani aika hyvin. Tunnen tarvitsevani apua tai terapiaa, mutta ehkä varsinainen diagnoosi ei tekisi mitään. Tuo epäluuloisuus on pahinta. Pelkään, että se on mussa liian syvällä, jotta voisin päästä siitä eroon, mutta haluaisin oppia toimimaan sen kanssa tai siitä huolimatta.
Uskon, siis uskon (en tiedä) olevani oikeassa. Uskon, että jokainen haluaa vain kontrolloida mua ja/tai hyötyä musta. Toisaalta uskon, että mua ei nähdä, eikä kuulla. Uskon muiden pitävän mua alempiarvoisena ja nauttivan siitä vallantunteesta. En osaa esimerkiksi ottaa puheenvuoroa. En ole ujo, mutta en osaa pelata sitä.. peliä. Olen ennemmin yksin ja syrjääntynyt. Se ei ole tervettä.
Äh, en edes tiedä, miksi avaudun näin paljon. Olisin mieluummin niin kuin näen muiden olevan enimmäkseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse diagnooseissa ei sinällään ole muuta kuin että voidaan alkaa suunnittelemaan hoitoa. Yleisemmin persoonallisuushäiriöihin hoito on terapia, varsinkin kognitiivinen psykoterapia. Diagnoosi voi myös auttaa ymmärtämään miksi tekee jotain tai miksi jotkut asiat eivät onnistu.
Tavallaan ymmärrän itseäni ja toimintatapojani aika hyvin. Tunnen tarvitsevani apua tai terapiaa, mutta ehkä varsinainen diagnoosi ei tekisi mitään. Tuo epäluuloisuus on pahinta. Pelkään, että se on mussa liian syvällä, jotta voisin päästä siitä eroon, mutta haluaisin oppia toimimaan sen kanssa tai siitä huolimatta.
Uskon, siis uskon (en tiedä) olevani oikeassa. Uskon, että jokainen haluaa vain kontrolloida mua ja/tai hyötyä musta. Toisaalta uskon, että mua ei nähdä, eikä kuulla. Uskon muiden pitävän mua alempiarvoisena ja nauttivan siitä vallantunteesta. En osaa esimerkiksi ottaa puheenvuoroa. En ole ujo, mutta en osaa pelata sitä.. peliä. Olen ennemmin yksin ja syrjääntynyt. Se ei ole tervettä.
Äh, en edes tiedä, miksi avaudun näin paljon. Olisin mieluummin niin kuin näen muiden olevan enimmäkseen.
ap
Diagnoosi tai ei, suosittelisin hakeutumaan juuri kognitiiviseen psykoterapiaan. Olen kuullut, että siitä on paljon apua monille omien ajatuksien ja toimintatapojen ymmärtämisessä ja niiden muuttamisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse diagnooseissa ei sinällään ole muuta kuin että voidaan alkaa suunnittelemaan hoitoa. Yleisemmin persoonallisuushäiriöihin hoito on terapia, varsinkin kognitiivinen psykoterapia. Diagnoosi voi myös auttaa ymmärtämään miksi tekee jotain tai miksi jotkut asiat eivät onnistu.
Tavallaan ymmärrän itseäni ja toimintatapojani aika hyvin. Tunnen tarvitsevani apua tai terapiaa, mutta ehkä varsinainen diagnoosi ei tekisi mitään. Tuo epäluuloisuus on pahinta. Pelkään, että se on mussa liian syvällä, jotta voisin päästä siitä eroon, mutta haluaisin oppia toimimaan sen kanssa tai siitä huolimatta.
Uskon, siis uskon (en tiedä) olevani oikeassa. Uskon, että jokainen haluaa vain kontrolloida mua ja/tai hyötyä musta. Toisaalta uskon, että mua ei nähdä, eikä kuulla. Uskon muiden pitävän mua alempiarvoisena ja nauttivan siitä vallantunteesta. En osaa esimerkiksi ottaa puheenvuoroa. En ole ujo, mutta en osaa pelata sitä.. peliä. Olen ennemmin yksin ja syrjääntynyt. Se ei ole tervettä.
Äh, en edes tiedä, miksi avaudun näin paljon. Olisin mieluummin niin kuin näen muiden olevan enimmäkseen.
ap
Diagnoosi tai ei, suosittelisin hakeutumaan juuri kognitiiviseen psykoterapiaan. Olen kuullut, että siitä on paljon apua monille omien ajatuksien ja toimintatapojen ymmärtämisessä ja niiden muuttamisessa.
Taidankin kysyä siitä seuraavan kerran kun tapaan psykologini. Haluan päästä tästä jotenkin eteenpäin. En voi jatkaa näin missään nimessä.
Kiitos. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse diagnooseissa ei sinällään ole muuta kuin että voidaan alkaa suunnittelemaan hoitoa. Yleisemmin persoonallisuushäiriöihin hoito on terapia, varsinkin kognitiivinen psykoterapia. Diagnoosi voi myös auttaa ymmärtämään miksi tekee jotain tai miksi jotkut asiat eivät onnistu.
Onko siitä apua?
Yleensä persoonallisuushäiriöiden SCID-testit tekee siihen koulutettu sairaanhoitaja haastattelemalla ja täyttämällä lomakkeen jolla nähdään mihin suuntaan olet "vinksallasi".
Mullakin on eristäytyvä persoonallisuushäiriö, ja olen myös epäluuloista sorttia, ja munkin bestikset on kissoja :D