Huono tai olematon isäsuhde - Mitä vaikutuksia sillä on ollut elämääsi?

Huono itsetunto. Arvottomuuden tunteet. Mulla siis äärimmäisen huono isäsuhde. Tai paremmin ehkä kuvaavaa olisi sanoa, ettei ole isää edes ollut. Enemmänkin sellainen kotikiusaaja.

Ei mitään.

En pysty noin tarkkaan vastaamaan, mutta vastaan nyt jotain..

Mulla on ja on aina ollut huono suhde sekä äitiin että isään ja kaikkiin puolivanhempiin. Mulla on luultavasti epäluuloinen persoonallisuushäiriö. Olen erakko, enkä luota kehenkään. Ajattelen, että kaikki haluavat vain käyttää mua jotenkin hyväkseen ja manipuloida mua tunteakseen itsensä paremmaksi ja ollakseen parempia muiden silmissä. Näen kaiken sosiaalisen kanssakäymisen valtataisteluna. Se on kuin joku peli, jota en osaa pelata. Olen vetäytynyt sivuun siitä. Koko lapsuuteni muu perhe pelasi sitä peliä, jopa sisarukset. Mussa on jotain vikaa, joten en vaan osannut, enkä osaa vieläkään.

Mulle sanotaan usein, etten ymmärrä sarkasmia, enkä osaa tulkita ihmisten aikeita oikein, mutta syystä tai toisesta olen melkein aina ollut oikeassa.

Lapsena koitin olla näkymätön. Opin hiiviskelemään kotona ja kaikkialla niin hiljaa, että ei mua huomattukaan aina. Nykyisin olen sulkeutunut kotiini.

Huono itsetunto, todella huonot kumppaninvalinnat nuorena. 

Samoja kuin edelläkin. Isä oli kuin murrosikäinen ja arvaamaton. Ei ollut turvallinen eikä kannustanut missään. Sairastuin jo nuorena anoreksiaan. Sen jälkeen olen kamppaillut kaikenlaisten vaikeuksien kanssa, miessuhteet on olleet vahingollisia. Olen yhden lapsen yksinhuoltaja. Itsetunto on niin huono että en ole kyennyt opiskeluihin pitkään aikaan. Vaikka älyssä ei ole vikaa en vain usko pystyväni mihinkään. Lisäksi koen koko maailman uhkana. Olen yksinäinen. Isäni hylkäsi perheen kun lähti toisen naisen mukaan, palasi kyllä takaisin mutta parempi kun ei olisi palannut. Mulla on muitakin hylkäämiskokemusia enkä enää luota ihmisiin.