Tekis mieli panna välit poikki masentuneen ystävän kanssa

Sortukoon.

Laita vaan välit poikki. Mutta varmaan yliarvioit ittesi, tai siis, miksi se ystävä tuosta murtuisi.

Et voi muuttaa toisen elämää, hänen täytyy olla itse valmis siihen, eikä sinun tarvitse palaa loppuun kaverisi takia.

Sortuu mihin?

Vierailija kirjoitti:

Et voi muuttaa toisen elämää, hänen täytyy olla itse valmis siihen, eikä sinun tarvitse palaa loppuun kaverisi takia.

Tää on taas tätä, kun tungetaan liikaa nokkaa muiden asioihin, anna sen ystävän olla masentunut, ja parantua siitä masennuksesta. Elä sinä sillä välin omaa elämääsi ja keskity siihen, äläkä miettimään, että voi kun ystäväni romahtaa. Toi oli ihan idioottimainen kommentti, että "ei sinun tarvitse palaa loppuun kaverisi takia", ei tietenkään, ettehän te ole mikään pariskunta? Voitte vaikka nähdä harvemmin, tai keskityt omiin juttuihisi, etkä siihen kaverisi elämään puuttumiseen.

Minullakin on ollut masennus, enkä minä mitenkään ajattele, että jollain lähihoitaja- tai merkonomituttavallani olisi asiat ihailtavasti, vaikka eivät olisi masentuneita.

Kauhean itsekkäitä kommentteja.

Oon kans välil ihmeissäni masentuneen ystäväni käytöksestä. Kehtaa valittaa joka asiasta. Oon koittanu sanoa sille vaan et kaikki on siit itestä kiinni ja se kyl jollain tasol ymmärtääkin sen mut ei oo valmis tekemään mitään muutoksia elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Oon kans välil ihmeissäni masentuneen ystäväni käytöksestä. Kehtaa valittaa joka asiasta. Oon koittanu sanoa sille vaan et kaikki on siit itestä kiinni ja se kyl jollain tasol ymmärtääkin sen mut ei oo valmis tekemään mitään muutoksia elämässään.

Juuri siitä depressiossa on kyse: aloitekyvyttömyydestä, toivottomuudesta, psyykkisestä ja fyysisestä väsymyksestä. Olen sairastanut depression, käynyt terapian, käyttänyt lääkityksen, ottanut sairaslomaa ja lopulta toipunut pitkällisen prosessin jälkeen. Jälkikäteen itsekin muistelen järkyttyneenä, miten ylivoimaista oli pelkästään suihkun ottaminen. Se on niin uuvuttava toimenpide, että tein sen kahdessa osassa, ensin hiukset ja sitten muu kroppa kun olin levännyt. Ei-masentuneesta tällainen kuulostaa käsittämättömältä, mutta depressioon sairastuneelle se on arkea. 

Ap, sinun täytyy pitää huolta omasta jaksamisesta, mutta ehkä ei kannata täysin lyödä välejä poikki. Älä tarjoa valmiita vastauksia ja ohjeita, miten kaverisi pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Käykää kävelyllä tai näyttelyssä, mutta älkää käyttäkö koko aikaa ongelmista puhumiseen. Ehkä voit sen verran tukea, että kannustat menemään lääkäriin, hakemaan terapiaa ja ehkä käyttämään lääkitystä. Yritä löytää kompromissi siihen, ettet täysin laita välejä poikki, mutta et myöskään vajoa itse masennukseen. 

Ottakaa selvää sairaudesta.

Mutta pitäkää huolta itsestänne. Masentuneelle ystävälle pitää olla rehellinen, mutta ei julman rehellinen.

Itse olen seissyt masentuneen ystävän rinnallA. Kun sitten 15v myöhemmin itse koin traagisen tapahtuman ja masennuin sen jälkeen, ei sama ystävä ollut tukenani ollenkaan... en silti kadu että aikanaan autoin.

Miksi välit pitäisi laittaa poikki? Eikö vain voi ottaa numeroa tekemättä hieman etäisyyttä, jos oma jaksaminen sitä vaatii?

Oikeastaan itse olen vähän sitä mieltä, että hyvien ystävien kesken kestetään ne pidemmät raskaatkin jaksot jos toisella on vaikeaa, mutta toki kaikella on rajansa ja jokainen on lopulta eniten vastuussa omasta jaksamisestaan. Mutta minä siis en alkaisi mitään välejä katkomaan, vähentäisin vain yhteydenpitoa jos tuntuisi, että en mitenkään enää itse jaksaisi.

Voisi auttaa, jos teet selkeät rajat. Eli tapaatte vain sen verran, mitä kestät.

Kenenkään niskaan ei saisi syöstä koko omaa pahaaoloaan, kenenkään psyyke ei kestä sellaista taakkaa. Jos ehdottaisit tälle päiväkirjaa? Itse kirjoitin paljon huonona aikana, samoin piirsin. Tällä tavalla terapioin itseni terveellä tavalla, kun kirjoitin kaikki synkimmätkin asiat juuri niin koruttomasti kuin oli tarve.

Piirtäessä kuuntelin musiikkia, joskus kuvan aihe liittyi ahdistuksen aiheeseen, toisinaan taas oli jotain ihan muuta esittävä kuva, mutta siinä piirtäessä ja musiikkia kuunnellessa mietin asioita paljon.

Kannattaa ainakin ehdottaa kaverille. Näillä saisi oksennettua pahimmat pois, niin että kavereita tavatessa mieli on kevyempi, eikö kaikkea kaadeta muiden niskaan.

Mitä pitäisi tehdä näin ystävänä tai teenkö mitään? Masentunut ei halua mennä terapiaan ja hokee koko ajan että kun nämä ja nuo asiat korjaantuvat niin masennus lakkaa. Hän ei suostu muuttamaan ajatusmallejaan ja syyllistää lähipiirin "helppohan sun on mennä ja tehdä". Ei halua lähteä mihinkään kotoaan mutta odottaa koko ajan että hänen luonaan käydään. Valittaa yksinäisyyttä mutta ei halua tehdä asian eteen mitään vaan odottaa viihdytysjoukkoja kotiinsa. Hän velloo ja vatvoo samoja asioita ja tätä on jatkunut nyt vuosia.

Kaikki masentuneet eivät edes halua parantua koska se on helppoa ja turvallista jäädä pyörittämään sitä samaa levyä vuodesta toiseen muuttamatta omaa elämää mitenkään

Minä laitoin välit poikki kroonisesti masentuneen ystävän kanssa.

Hän parani heti.

Itse en masentuneena edes jaksa pitää kehenkään yhteyttä. Enkä ole valittamassa, päinvastoin sulkeudun ja kerron entistä vähemmän tunteistani.

Ystävän hoito ei ole sinun vastuullasi ja on sallittua ottaa etäisyyttä.

Olen toistuvasti masentunut ja pidän ihmisiin välimatkaa siitä syystä, etten vaan jaksa jutella kenenkään kanssa. Toisaalta en halua rasittaa muita huolilla, toisaalta kulissien ylläpito vie energiaa kun yrittää esittää normaalia. Tilitän ongelmistani psyk.sh:lle ja vertaistukiryhmissä.

Mulla on yksi masentunut ystävä joka ei osaa puhua kuin itsestään. Kysyy vähän väliä kyllä että mitä sulle kuuluu mutta ei reagoi mitenkään mitä puhun tai sanoo vaan joo ja jatkaa omista asioista puhumista... ja taas kohta kysyy jonkun no mitäs sulle, vähänkuin opeteltuna..kuulunee jonkin taudin kuvaan 😐

Miksi olet ystävä jonkun kanssa, jos hylkäät hänet kun hänellä on vaikeaa? Olet idiootti.

Minäkin tapaan n. kerran kuussa masentunutta kaveria. Useammin en jaksa. Olen herkkä ja hänen negatiivisuutensa syö voimiani. Yritän kannustaa ja opastaa ja kuunnella kyllä. En aio häntä hylätä kokonaan.

Pelkään että täällä joku puhuu minusta :D no eipä mulla kauheesti kavereitakaan ole, sen on hoitanut masennus.