Haaveilen erosta

Hädin tuskin siedät ihmistä, jossa ei ole mitään (isoa) vikaa? Ehkä vika onkin korvien välissä?

Vierailija kirjoitti:

Hädin tuskin siedät ihmistä, jossa ei ole mitään (isoa) vikaa? Ehkä vika onkin korvien välissä?

Ehkä? Haaveilen silti erosta.

Kyseessähän on siis tämä perinteinen pikkulapsiaikana erilleen ajautuminen; ei läheisyyttä, ei mitään yhteistä, ei yhteisiä tulevaisuuden haaveita/suunnitelmia. Lisäksi se että asioiden hoitaminen ja muistaminen on aina minun vastuullani, ja mies tekee asioita usein vain käskettäessä, on myös ajanut minut näihin erohaaveiluihin. Myös se, että miehellä on pakottava tarve valvoa aina myöhään ->krooninen väsymys-> väsyneenä haastaa riitaa, ei lisää rakkauden tunnetta. Ja pisteenä ii:n päällä se, että mies ei oikeasti mitenkään ymmärrä että mä olen onneton tämmöisessä suhteessa, haluaisin (olen halunnut, enää en) läheisyyttä, keskustelua, asoiden paremmalle tolalle hoitamista, mutta myös kaikki nämä olisi yksin minun vastuullani, mies ei ymmärrä eikä viitsi. Tuon isompia vikoja miehessä ei onneksi ole.

Vierailija kirjoitti:

Jos meillä ei olisi lapsia niin lähtisin saman tien. Mutta kun noita lapsia on tullut tehtyä, niin itse on kärsittävä. Miehessä ei siis periaatteessa ole mitään (isoa) vikaa, en vaan rakasta häntä enää. Hädin tuskin siedän.

Muita samassa tilanteessa olevia?

Voi vaimokulta. Ihan samat ajatukset täällä. Mikään muu ei sido kuin nuo yhteiset lapset. Muuten lähtisin het, enkä ikinä katsoisi taakseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hädin tuskin siedät ihmistä, jossa ei ole mitään (isoa) vikaa? Ehkä vika onkin korvien välissä?

Ehkä? Haaveilen silti erosta.

Kyseessähän on siis tämä perinteinen pikkulapsiaikana erilleen ajautuminen; ei läheisyyttä, ei mitään yhteistä, ei yhteisiä tulevaisuuden haaveita/suunnitelmia. Lisäksi se että asioiden hoitaminen ja mu getistaminen on aina minun vastuullani, ja mies tekee asioita usein vain käskettäessä, on myös ajanut minut näihin erohaaveiluihin. Myös se, että miehellä on pakottava tarve valvoa aina myöhään ->krooninen väsymys-> väsyneenä haastaa riitaa, ei lisää rakkauden tunnetta. Ja pisteenä ii:n päällä se, että mies ei oikeasti mitenkään ymmärrä että mä olen onneton tämmöisessä suhteessa, haluaisin (olen halunnut, enää en) läheisyyttä, keskustelua, asoiden paremmalle tolalle hoitamista, mutta myös kaikki nämä olisi yksin minun vastuullani, mies ei ymmärrä eikä viitsi. Tuon isompia vikoja miehessä ei onneksi ole.

Ap, kuin omasta kynästäni. Ja juu, mies on ihan hyvä mies, mutta kun se rakkaus loppui jossain vaiheessa 25 vuoden taipaletta. En ees huomannu missä välissä, mutta näin kävi ja olen surullinen jotenkin kuitenkin.

Jotenkin toivon että mies mokaisi jotenkin että saisin "syyn" eroon. Paskamainen olo ees miettiä tämmösiä ihan turhasta.

Sinut saisi motivoitua hyvin sillä, että saisit määräyksen nuolla kuusi tuntia lihavan rekkamiehen paskaista, karvaista ja hiellä marinoitua pérseréikää.

Siitä otettaisiin sitten kuva, jossa rekkamies virnistää kahvikuppi kädessä samalla kun suoritat tehtävääsi. Aina jos sinua alkaisi  ahdistamaan, voisi miehesi näyttää albumista, hääkuvan vierestä, kuvaa kun rekkamies Jore tuli kahville.

"Pyydetäänkö Jore taas kahville?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hädin tuskin siedät ihmistä, jossa ei ole mitään (isoa) vikaa? Ehkä vika onkin korvien välissä?

Ehkä? Haaveilen silti erosta.

Kyseessähän on siis tämä perinteinen pikkulapsiaikana erilleen ajautuminen; ei läheisyyttä, ei mitään yhteistä, ei yhteisiä tulevaisuuden haaveita/suunnitelmia. Lisäksi se että asioiden hoitaminen ja muistaminen on aina minun vastuullani, ja mies tekee asioita usein vain käskettäessä, on myös ajanut minut näihin erohaaveiluihin. Myös se, että miehellä on pakottava tarve valvoa aina myöhään ->krooninen väsymys-> väsyneenä haastaa riitaa, ei lisää rakkauden tunnetta. Ja pisteenä ii:n päällä se, että mies ei oikeasti mitenkään ymmärrä että mä olen onneton tämmöisessä suhteessa, haluaisin (olen halunnut, enää en) läheisyyttä, keskustelua, asoiden paremmalle tolalle hoitamista, mutta myös kaikki nämä olisi yksin minun vastuullani, mies ei ymmärrä eikä viitsi. Tuon isompia vikoja miehessä ei onneksi ole.

Ja sun mielestä ei ole iso vika, ettei puolisoa pätkääkään kiinnosta sinun onnesi? Kirjoitan tarkoituksella puoliso, ei ole sukupuolisidonnainen asia tämä, että jos toinen viis veisaa toisesta.

Haaveilen myös erosta, mutta se tulisi olemaan itselle taloudellinen katastrofi. Raha ratkaisee. En halua enää tässä elämänvaheessa alkaa kituuttaa köyhyydessä. Kyllä tätä jaksaa, kunhan ei liikoja ajattele (naimisissa yli 20 v).

en rakasta kirjoitti:

Haaveilen myös erosta, mutta se tulisi olemaan itselle taloudellinen katastrofi. Raha ratkaisee. En halua enää tässä elämänvaheessa alkaa kituuttaa köyhyydessä. Kyllä tätä jaksaa, kunhan ei liikoja ajattele (naimisissa yli 20 v).

Eikö sulla ole työtä ja omaa omaisuutta?

Siitä vaan vuokraluukkuun!

Vierailija kirjoitti:

Sinut saisi motivoitua hyvin sillä, että saisit määräyksen nuolla kuusi tuntia lihavan rekkamiehen paskaista, karvaista ja hiellä marinoitua pérseréikää.

Siitä otettaisiin sitten kuva, jossa rekkamies virnistää kahvikuppi kädessä samalla kun suoritat tehtävääsi. Aina jos sinua alkaisi  ahdistamaan, voisi miehesi näyttää albumista, hääkuvan vierestä, kuvaa kun rekkamies Jore tuli kahville.

"Pyydetäänkö Jore taas kahville?"

Vittu sä olet säälittävä :D :D : D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinut saisi motivoitua hyvin sillä, että saisit määräyksen nuolla kuusi tuntia lihavan rekkamiehen paskaista, karvaista ja hiellä marinoitua pérseréikää.

Siitä otettaisiin sitten kuva, jossa rekkamies virnistää kahvikuppi kädessä samalla kun suoritat tehtävääsi. Aina jos sinua alkaisi  ahdistamaan, voisi miehesi näyttää albumista, hääkuvan vierestä, kuvaa kun rekkamies Jore tuli kahville.

"Pyydetäänkö Jore taas kahville?"

Vittu sä olet säälittävä :D :D : D

Joko Jore kävi? Taidat tarvita lisää :)

Vierailija kirjoitti:

en rakasta kirjoitti:

Haaveilen myös erosta, mutta se tulisi olemaan itselle taloudellinen katastrofi. Raha ratkaisee. En halua enää tässä elämänvaheessa alkaa kituuttaa köyhyydessä. Kyllä tätä jaksaa, kunhan ei liikoja ajattele (naimisissa yli 20 v).

Eikö sulla ole työtä ja omaa omaisuutta?

Olen toki töissä, perheen/ suvun omistamassa yrityksessä. Omaa omaisuutta minulla ei ole.