Lue keskustelun säännöt.
En jotenkin malta odottaa, että elämäni räjähtää käyntiin kunnolla!
11.03.2018 |
Minulla on kärsimätön olo mutta luotto siitä, että minua varten on paljon asioita joita kokea ja unelmia jotka toteutuvat.
Matkustelu, rakkaus, ura ja omat realistiset unelmani jotka vievät minua innokkaasti kohti tulevaa.
Viimeiset kymmenet vuotta meni huonossa elämäntilanteessa, huono kaveripiiri, päihteet, ahdistava lasinen lapsuus ja oman arvottomuuden tunteen läsnäolo ja vakava masennus ja talouden sotkeminen
.
Kunnes nousin ja elän nyt onnellista elämää.
Teen töitä ja olen kovaa vauhtia noussut ja edennyt uralla. Rakastan työtäni ja intohimo kasvaa, haluan olla osa alaa omilla ideoillani ja tarjota ihmisille erityisiä asioita tulevaisuudessa.
Kuntoilen säännöllisesti ja syön oikein.
Olen tavannut hienoja ihmisiä ja olen kiitollinen kaikesta, myöskin ikävistä asioista.
Kuitenkin on vielä paljon parannettavaa ja opeteltavaa enkä jotenkin malttaisi odottaa, tosin kärsivällisyys on olennainen osa koko kehitystä ja elämää.
Muistatteko tai tiedättekö sen tunteen kun intohimoa ja kiinnostusta löytyy, aika vain ei ole oikea vielä ja matkanvarrella on paljon asioita vielä ennen kuin saavuttaa unelmiaan.
Tuntuu vähän että junnaisin paikoillani enkä tiedä mitä minun tulisi tehdä. Tähän mennessä kaikki on mennyt omalla painollaan kylläkin kun on asennoitunut oikein ja ollut ahkera ja tunnollinen.
Jotenkin olo että pitäisi tehdä jotain koko ajan mutta on jo muutenkin aika monta muutosta tulilla jatkuvasti eikä ole varaa vielä kaikkeen.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä kuluu hukkaan elämää odotellessa. Jos eläis eikä odottelis?
Tunnistan tuon olotilan, se on mahtava, nauti siitä ja saat olla ylpeä että olet päässyt eteenpäin!
En tiedä meneekö kaikilla samalla kaavalla, mutta itselläni tuon vaiheen jälkeen (sitä kesti muutama vuosi) tuli jonkinlainen väsähdys. Ei mitään masennusta, mutta näköjään jos innokkaanakin paahdan liikaa sata lasissa pitkään, kroppa ja etenkin mieli väsyi. Sitten vähän himmasin,opettelin (tajusin) että elämä on just nyt hyvää ja ei tarvi koko ajanjuosta uusien saavutusten ja tekemisen perään. Järjestin kalenteriin ihan vaan rauhallista aikaa oleilla kotona, ilman syyllisyyttä siitä että pitäisi olla tehokkaana menemässä koko ajan kohti tavoitteita.
Nyt on hyvä.
En tiedä siis koskeeko tämä sua, ehkä ei, mutta pointti on että muistakaa innostuneenakin se riittävä lepo! Ihminen tarvitsee myös aikaa ihan vaan olemiseen. :)